Puuttuvat satatuhatta työpaikkaa
Erilaisten uudistusten vaikutus työllisyyteen riippuu siitä, onko pulaa työn kysynnästä vai tarjonnasta. Jäykillä työmarkkinoilla tarjonnan kasvu ei vielä lisää työllisyyttä.
Nykyisen hallituksen ohjelman tavoitteena on kasvattaa työllisyyttä 100 000 uudella työllisellä sekä nostaa työllisyysaste pitkällä aikavälillä 80 prosenttiin. Talous- ja työllisyyskasvun vauhdittamisen piti olla tärkein keino myös julkisen talouden tasapainottamisessa.
Hallituskausi loppuu ensi keväänä. Tämän vuoden kesäkuussa työllisten määrä oli 79 000 pienempi kuin hallituksen aloittaessa kesäkuussa 2023.
Työllisyysastekin on laskenut 2–3 prosenttiyksiköllä riippuen hiukan siitä, minkä ikäisten työllisyysastetta tarkoitetaan. Viimeaikaiset hyvät talousuutiset eivät ole tilannetta muuttaneet.
Tulos näyttää siis päinvastaiselta kuin tavoitteet, vaikka hallituksen keskeiset työnteon kannustimia parantamaan pyrkineet uudistukset on suurelta osin toteutettu.
Valtiovarainministeriö arvioi aikanaan uudistusten vaikutukseksi reilut 100 000 uutta työllistä.
Valtiovarainministeriön laskelmat perustuvat taloudellisten kannustimien vaikutukseen työn tarjontaan. Esimerkiksi työttömyysturvan pieneneminen lisää työn etsintää ja kasvattaa halukkuutta ottaa vastaan huonompiakin työtarjouksia.
Empiiristen tutkimusten mukaan tällaiset uudistukset ovatkin aiemmin nopeuttaneet työttömien työllistymistä.
Kannustimien paraneminen ei kuitenkaan vielä takaa, että työllisyys kasvaisi. Tarjonnan kasvu mahdollistaa työllisyyden kasvun, mutta työhaluisille pitäisi löytyä myös työpaikkoja.
Kilpailullisilla markkinoilla työvoiman tarjonnan kasvu laskee palkkoja. Kun palkkataso laskee tarpeeksi, yritykset alkavat palkata uusia työntekijöitä ja työllisyys kasvaa.
Työmarkkinat ovat kuitenkin kovin kaukana kilpailullisista markkinoista ja varsinkin palkkojen lasku on harvinaista. Siksi työn tarjonnan kasvu saattaa johtaa vain kasvavaan työttömyyteen – ainakin lyhyellä aikavälillä.
Isojen investointien työllisyysvaikutuksia arvioidaan koko lailla vastakkaisella tavalla.
Juna Turkuun, uusi jäähalli tai kaivoksen perustaminen työllistää, koska rakentaminen ja toiminnan pyörittäminen vaatii työntekijöitä.
Suoriin työllisyysvaikutuksiin lisätään vielä välilliset vaikutukset. Alihankintaketjut saattavat olla pitkiä ja työllisyyden kasvu leviää laajalle. Sitä paitsi tarvitsevathan hankkeeseen palkatut työntekijät kaikenlaisia palveluitakin.
Myös näitä laskelmia voidaan tehdä varsin kehittyneillä taloustieteellisillä työkaluilla, tavallisimmin niin sanotuilla panos-tuotosmalleilla. Nämä mallit lähtevät liikkeelle tuotannon kasvusta ja kasvuun tarvittavista tuotantopanoksista. Näidenkin laskelmien yhtenä lopputuloksena on arvio työllisyyden kasvusta.
Tällaisissa kysyntälähtöisissä laskelmissa unohtuvat helposti tarjonnan rajoitteet.
Jos taloudessa ei ole vapaita resursseja, ovat investoinnin vaatimat panostukset pois jostain muualta. Jos talous sattuisi jo ennen investointia pyörimään täysillä kierroksilla, ei uusi investointi voisi kasvattaa työllisyyttä enää ollenkaan.
Kysynnän kasvu luo uusia työpaikkoja vain, kun sopivasta ammattitaitoisesta työvoimasta on tarjontaa. Markkinatalous toki tasapainottaa aikanaan kysynnän ja tarjonnan, mutta epätäydellisesti toimivilla markkinoilla tähänkin voi mennä tuskallisen pitkä aika.
Arvioita erilaisten hankkeiden tai uudistusten työllisyysvaikutuksista vaivaa turhankin voimakas luottamus markkinoiden toimintaan.
Tarjontalaskelmissa oletetaan, että työhaluisille on tarjolla työpaikkoja. Investointilaskelmissa taas oletetaan, että investointien luomiin työpaikkoihin löytyy sopivia työntekijöitä.
Jäykillä työmarkkinoilla palkkatason muutos ei välttämättä tasapainota kysyntää ja tarjontaa – ainakaan kovin nopeasti. Tällöin uudistusten vaikutus työllisyyteenkin riippuu siitä, onko pulaa työn kysynnästä vai tarjonnasta.
Saman uudistuksen vaikutus voi olla hyvin erilainen taantumassa kuin nousukaudella.
Esimerkiksi työttömyysturvan leikkaus kasvattaa työnteon kannustimia, mutta samalla se voi kasvattaa epävarmuutta työmarkkinoilla, vähentää työttömien ostovoimaa ja heikentää kotimaista kysyntää.
Aika monet muutkin uudistukset vaikuttavat sekä työn kysyntään että tarjontaan.
Paremmassa suhdannetilanteessa viime vuosien työmarkkinauudistuksetkin olisivat voineet näyttää huomattavasti onnistuneemmilta.
