Halu ja houre

2 MIN

Nimessä Teenage Sex and Death at Camp Miasma avainsanoja ovat seksi, kuolema ja camp. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jane Schonenbrun ammentaa 1980-luvulla kukoistaneista slasher-teinikauhuelokuvista, joista useat sijoittuvat kesäleireille. Moralististen verikekkerien naamioituneet tappajat silpoivat etenkin neitsyytensä menettäneiden kehoja mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla.

Pintatasolla tarina kertoo kirkasotsaisesta elokuvaohjaaja Krisistä (Hannah Einbinder), joka saa Hollywoodista unelmakeikan: tehdä moderni tulkinta vuosikymmeniä vanhasta ja tökeröksi tuomitusta Camp Miasma -hittileffasarjasta, jota hän fanittaa. Kris haluaa mukaan alkuperäisen tähden Billyn (Gillian Anderson), joka asuu erakkona entisessä leirikeskuksessa, jossa leffatkin kuvattiin.

Alkupuoli vaikuttaa elokuva-alan ja z-sukupolven queer-maailman satiirilta. Silmäniskut perustuvat alakulttuuriseen tunnistettavuuteen. Kris kamppailee Holly­woodin bisnestörppöjen kanssa ja pelkää päätyvänsä woke-petturiksi. Hänen poly­amorisella tyttöystävällään on suhde biseksuaaliin viiksipoikaan nimeltään Thor.

Schonenbrun rakentaa kuvitteellisten Camp Miasmojen ympärille laajan mytologian. Ne peilaavat muun muassa Friday the 13th-, Elm Street- ja Halloween -elokuvia, joihin on tarkkoja viittauksia syvän päädyn elokuvaharrastajien täkyiksi.

Sekavahkon lämmittelyn jälkeen ydin löytyy seksistä. Kris ja Billy kohtaavat maail­malta eristyksissä ja katsovat alkuperäistä Camp Miasmaa. Taiteilijaälykkö näkee tekniikkaa sekä ongelmallisia piirteitä. Viettelevä Billy kehottaa katsomaan tarkemmin. Kehot otetaan kommunikaation välineiksi ja elokuva irrottautuu todellisuudesta tavalla, joka tuo mieleen Mulholland Driven.

Epätoden tuntua luovat myös karnevalistiset tehosteet. Maisemakuvien tahallinen digitaalinen kitsch tökkää silmään ja elokuva elokuvassa -kohtauksien verisuihkut ovat poskettomia.

Omakohtaisuus näkyy tarinassa ja teemoissa. Kuten Kris, ohjaaja ponnisti minibudjetin esikoisellaan pinnalle Sundance-festivaaleilta. Transtaustaista Schonenbrunia kiehtoo lukuisien hänelle tärkeiden kauhuelokuvien taipumus koodata seksuaalinen toiseus pahuudeksi.

Kysymys taiteen haitallisuudesta rinnastuu identiteetin ja halun ristiriitoihin. Vapautuminen ja nautinto ovat mahdollisia, jos käsittelee taipumuksensa samastua sekä hirviömäiseen murhaajaan että uhriin. Kuulostaa älylliseltä, ja sitä se onkin, mutta vino huumori on aina läsnä. 

Jane Schonenbrun: Teenage Sex and Death at Camp Miasma. Elokuvateattereissa 7.8. ★★★★