Tiivis kaupunki joutuu helletestiin

Suomen epävakainen kesäsää tuntuu suorastaan miellyttävältä, kun katsoo kuvia eteläisemmän Euroopan metsäpaloista tai kuulee kokemuksia niiltä, jotka ovat yrittäneet pysyä järjissään uuvuttavien helleaaltojen keskellä.

Samalla se muistuttaa, että pelkkä ilmastomuutoksen torjuminen ei riitä, vaan muutokseen on myös sopeuduttava. Kuivuutta, sadetta ja kuumuutta tulee vastaan toisenlaisilla todennäköisyyksillä kuin aiemmin.

Ilmiö koskee erityisellä tavalla kaupunkeja. Maailman hiilidioksidipäästöistä 70 prosenttia syntyy kaupungeissa. Niissä asuu nykyään myös enemmistö maail­man väestöstä.

Ilmastonäkökohdat ovat jo pitkään olleet keskeinen osa kaupunkisuunnitteluamme koskevaa keskustelua. Aiemmin se oli suoraviivaista. Tiivistäminen vähentää liikennepäästöjä ja tehostaa myös muun infran käyttöä.

Nykyään tutkijoiden antama viesti on aiempaa monimuotoisempi. Päästöjen väheneminen ei ole automaattista vaan riippuu tietyistä ehdoista. Kun näkökulmaksi vaihdetaan sopeutuminen, jännitteitä tulee lisää.

Aalto-yliopiston tutkimus havaitsi pari vuotta sitten, että Helsingin uusilla asuinalueilla on vähemmän kasvillisuutta kuin vanhoilla.

Menneinä vuosikymmeninä rakennettiin metsälähiöitä, joissa on nyt isoja puita viilentämässä pahinta kuumuutta ja paljon kasvien peitossa olevaa maata, joka imee tehokkaasti sadekuurojen vedet.

Uudet asuinalueet on usein rakennettu lähelle keskustaa satamalta ja teollisuudelta vapautuneille alueille. Niillä on hyvät joukkoliikenneyhteydet, mutta viherpeitettä on vähän ja korkeiden kivirakennusten välissä on asfalttia.

Ratkaisuja on perusteltu sillä, että näin luontoa on säästynyt jossain muualla, kun konttien ja varasto­hallien­ tilalle on tullut tiiviisti rakennettuja asuinkortteleita. Pitkien hellejaksojen ja kovien sateiden aikaan kolikon kääntöpuoli tulee kuitenkin esiin.

Rannan tuntumaan rakennettuihin kaupunginosiin on riittänyt muuttajia. Tehokas rakentaminen on ollut tonttimaan omistajalle ja rakentajille kannattavaa.

Merenpinnan noususta suomalaisten ei vielä ole tarvinnut kantaa murhetta edes lähellä rantaa. Ilmatieteen laitoksen mukaan maankohoaminen suojaa Suomen rannikkoa melko hyvin vielä vuosisadan alkupuolen ajan. Sen jälkeen tulvariski alkaa kasvaa.

Yksi asiantuntijoiden viesti on johdonmukainen. Rakentamisessa korjaaminen ja vanhan hyödyntäminen on useimmiten ilmastoviisain ratkaisu.

Vaikka uusi rakennus tehtäisiin kuinka oikeaoppisesti hyvänsä, rakentamisesta aiheutuu aina hiilipiikki. Se on toisessa vaakakupissa oleva kustannus, johon toisessa vaakakupissa olevia hyötyjä pitää verrata.

Helsingin paraatipaikalle Mannerheimintiellä on valmistumassa näyttävä liike- ja toimistorakennus. Tontin historia kuvaa hyvin sitä, millaista hintaa muodin muuttumisesta maksetaan.

Paikalla aikoinaan sijainnut rakennus purettiin 1960-luvun alussa. Sitä pidettiin epäkäytännöllisenä muun muassa korkeiden huoneidensa takia.

Tilalle tehdyn rakennuksen huoneet olivat matalammat. Nyt uudessa katto on jälleen korkealla.