Sairaan kaunis Espanja

Värjätty kuva hyppeli urbaanin musiikin tahtiin Jarmo Lampelan läpimurtoelokuvassa Sairaan kaunis maailma. Nuoret näyttelijät hokivat vittua niin taajaan, että huumedraama muuttui koomiseksi.

Kaikki tämä innostunut hölmöily piristi lamaantunutta kotimaista elokuvaa vuonna 1997. Kokeileva kohuelokuva keräsi tukun palkintoja, kuten myös Lampelan pateettinen episodielokuva Joki vuonna 2001. Pari vuotta myöhemmin hän sai parhaan ohjaajan Jussin siivoojadraamasta Eila, jossa tyyli oli jo rauhoittunut.

Vaikka Lampelat eivät ole sittemmin olleet ta­pauksia, Lampela on silti suomalaisen audiovisuaalisuuden isoimpia vaikuttajia. Hän on ollut Yleisradion draamapäällikkönä yli vuosikymmenen ajan.

Suomalais-espanjalainen Don Quijote Barcelonassa kertoo sympaattisen tarinan kahden keski-ikäisen miehen yrityksistä selvittää ongelmiaan. Lampela luottaa jälleen pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, näyttelijä Juha Kukkosen, vetovoimaan.

Koditon Olli (Kukkonen) kompastelee rappukäytävässä pyörätuolikulkuriin Lluciin (Raúl Llopart), joka alkaa seurata tympeää suomalaista. Lampela viihtyy jälleen päähänpotkittujen puolella. Kaksi rampaa alkavat täydentää toisiaan.

Myös Kukkonen toistaa tavaramerkkinsä, äänekkään mutta ymmärtäväisen juopon roolin. Tällä kertaa hän näyttelee sen kyvykkäästi espanjaksi.

Poikakirjamaiset veijarit avaavat hitaasti sivistynyttä menneisyyttään. Kodittomana selviytymisessä auttaa lempikirjan Don Quijoten ääneen lukeminen.

Kokenut espanjalaisnäyttelijä Raúl Llopart esiintyi Kukkosen rinnalla jo Lampelan asuntokriisidraamassa Alma de Sant Pere. Rentuksi puvustettu komistus tekee sopivan hillityn Sancho Panzan roolin, kun Kukkosen Don Quijote taistelee vieressä henkisiä tuulimyllyjä vastaan.

Kulttuurien kohtaaminen jää dialogin laimeisiin Suomi–Espanja-vertailuihin. Suomeksi kuullaan lähinnä vain katusoittajan rallatukset, joissa nautiskellaan Kukkosen keski-ikäisen miehen revittelyllä. Se on sitä sairaan kaunista hölmöilyä.

Lampelan visuaalinen urbanismi on seestynyt, mikä on helpottavaa. Aina kun hän yrittää ilmaista muodolla epävakaan mielen liikkeitä, alkaa nolottaa. Käsikirjoituksen voisi muokata kahden näyttelijän näytelmäksi. Tosin sen voisi lopettaa ensimmäiseen puoliaikaan.

Elokuvassa käydään useita muuttumisleikkejä, koska kaikki haluavat nähdä haisevien ihmiskasojen siistimisen.

Parantumiskertomusten jännitteet laukeavat jo reilussa tunnissa. 

Jarmo Lampela: Don Quijote Barcelonassa. Elokuvateattereissa. ★★★