Näillä ehdoilla
Rauhanteko Ukrainan ja Venäjän välillä on aiempaa lähempänä. Turvatakuut ja alueluovutukset ovat kipeimmät kysymykset.
9
MIN
Asetus pursusi ivaa.
Ottaen huomioon lukuisat pyynnöt ja humanitaarisista syistä, jotka esitettiin neuvotteluissa amerikkalaisen osapuolen kanssa 8. toukokuuta 2026, määrään täten, että paraati Moskovan kaupungissa (Venäjän federaatio) sallitaan 9. toukokuuta 2026.
Näin presidentti Volodymyr Zelenskyi lupasi, ettei Ukraina iske Moskovaan voitonpäivänä, jolloin Venäjä tapaa juhlia näyttävästi toisen maailmansodan päättymistä.
Paraati oli typistetty. Sotakalustoa ei esitelty, koska asevoimien pitää keskittyä taisteluihin, presidentti Vladimir Putin selitti. Hän myös sanoi, että sota ”on päättymässä”. Aiemmin laittomaksi johtajaksi luonnehtimaansa virkaveljeään hän kutsui nyt ”herra Zelenskyiksi”.
Kesäkuun alussa Putin ilmoitti Venäjän haluavan ”ehdottomasti” sopia Ukrainan kanssa rauhasta – erityisesti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa Alaskassa 2025 käytyjen keskustelujen pohjalta.
Samana päivänä Zelenskyi lähetti Putinille avoimen kirjeen, jossa ehdotettiin rauhantekoa ”sellaisilla takuilla, ettei sota syty uudelleen”. Teksti sisälsi paitsi naljailua Putinin korkeasta iästä myös ehdotuksen kahdenvälisestä tapaamisesta.
En näe mitään syytä tavata, Putin vastasi. Avoimet kysymykset pitäisi ratkaista ennen sitä. Hän lisäsi, että johtajan toimintakyky on tärkeämpi ominaisuus kuin ikä.
Zelenskyin nokittelu ja Putinin retoriset myönnytykset kertovat siitä, että tasapaino sodan osapuolten välillä on muuttunut.
Ukraina on saavuttanut etumatkan droonisodankäynnissä ja supistanut Venäjän hallussa olevaa aluetta. Iskut syvälle Venäjälle ovat synnyttäneet polttoainepulan ja horjuttaneet venäläisten itseluottamusta.
Edellytykset rauhan saamiseksi ovat ehkä paremmat kuin koskaan sodan alettua.
Ukraina haluaa rauhaa, mutta viime aikojen onnistumisten takia se on nyt hankala neuvottelukumppani, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen.
Hänen mukaansa ukrainalaisilla on syvään juurtunut kokemus siitä, että neuvotteluissa heidät painostetaan sopimuksiin.
”Moni ukrainalainen ajattelee, että ainoastaan sotilaallisella ratkaisulla voidaan saada kestävä ja oikeudenmukainen rauha.”
Kun presidentti Donald Trump oli tammikuussa 2025 astunut virkaansa, hän ryhtyi edistämään sodan lopettamista. Vajaa kaksi kuukautta myöhemmin Ukraina ilmoitti tukevansa Yhdysvaltain ehdotusta tulitauosta, jota seuraisivat rauhanneuvottelut.
”Ukrainalaiset epäilivät neuvotteluja, mutta heidän täytyi osoittaa, etteivät he ole jarruna.”
Sen jälkeen Venäjän eteneminen kiihtyi. Entistä useampi ukrainalainen alkoi kannattaa tulitaukoa myös aidosti. Nykytilanteessa vastaukset rauhanteon mielekkyydestä vaihtelevat, Karjalainen sanoo.
”Toisten mielestä Ukraina ei tarvitse tulitaukoa. Toiset taas sanovat, että nyt kannattaisi neuvotella, kun asema on hyvä.”
Jos neuvottelut alkaisivat, maan johdon liikkumavara olisi Karjalaisen mukaan vähäinen. Kansa ei ole sotamenestyksen vuoksi valmis suuriin myönnytyksiin.
Hankalin pala on Venäjä, sanoo Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro.
Maan johto on valmis tulitaukoon vasta sitten, kun rauhanehdoista on sovittu. Siihen aika ei ole kypsä.
”Ukrainan kaukoiskut eivät olet vieläkään tehneet riittävästi kipeää. Venäjällä arvioidaan, että sodan jatkaminen tuottaa heille paremman lopputuloksen kuin neuvottelujen aloittaminen nyt.”
Huhtikuussa 62 prosenttia venäläisistä toivoi rauhanneuvotteluja, mutta autoritaarisessa valtiossa kansan tunnot voi paljolti sivuuttaa.
Vastoin monien toiveita Venäjän talous ei ole romahtamassa. Sen ennustetaan kasvavan myös tulevina vuosina, joskin kituliaasti. Vaikka sotaan on huvennut valtion hyvinvointirahaston varoja, niistä yli neljäsosa on jäljellä. Venäjän velka on vain alle 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja venäläispankeilta voi lainata lisää. Lisäksi Kiinan tuki Venäjälle jatkuu vakaana.
Myöskään Venäjän kyky tuhota Ukrainan energiantuotantoa ei ole horjunut.
Venäjän sotimishaluja vahvistaa tieto vastustajan haavoittuvuuksista. Ukrainan ilmapuolustus on riippuvainen amerikkalaisista ilmatorjuntaohjuksista, joista sillä on pulaa, vaikka Trump lupasikin Ukrainalle lisenssin Patriot-ohjuksiin. Maan yhtenäisyyttä murentaa laaja korruptio, joka on ulottunut presidentinhallintoon. Rintamalla kärsitään jatkuvasta miehistöpulasta, jota paikataan pakkovärväyksillä.
”Miesten hakeminen sotaan kotoaan ja kaduilta jakaa ihmisten mielipiteitä”, Kangaspuro sanoo.
Vajetta pyritään helpottamaan sillä, että jalkaväen sotilaille ryhdytään maksamaan lähes 6 000 euron kuukausipalkkaa. Samaa korvausta on tarkoitus tarjota myös ulkomaalaisille, joiden osuutta taistelijoista pyritään nostamaan jopa 30–50 prosenttiin.
”Suunnitelma kertoo siitä, että Ukrainan tilanne on ongelmallinen.”
Sota voi jatkua vielä useita vuosia, tutkijat arvioivat.
”Venäjän kyky käydä sotaa ei vaikuta aivan kohta lakkaavan”, Karjalainen sanoo.
Ukrainalaiset taas ovat osoittaneet merkittävää resilienssiä, hän lisää. Ja vaikka molemmat maat kärsivät miehistöpulasta, väkirikkaissa maissa riittää taisteluihin valmiita. Sodan pitkittyminen voi Karjalaisen mukaan kylläkin johtaa siihen, että sen intensiteetti laskee nykyisestä.
Toisaalta sota voi päättyä nopeastikin. Näin saattaisi käydä esimerkiksi silloin, jos Venäjän johto vaihtuisi, sanoo Kangaspuro.
”Tosin en pidä sitä kovin todennäköisenä.”
Myös Ukrainan painostaminen rauhaan voisi lopettaa sodan äkkiä. Eurooppa tukee ukrainalaisia luultavasti vastakin, mutta arvaamaton Trump voisi horjuttaa heitä jo pelkästään tiedusteluavun katkaisemisella. Juuri nyt sellaisesta ei ole merkkejä. Viime aikoina on nähty Yhdysvaltain hienoista lämpenemisestä Ukrainan asialle.
Todennäköisin tie rauhaan lienee sodan osapuolten kyllästyminen ja väsyminen.
”Putinin ympärillä oleva valtaeliitti voi tulla siihen johtopäätökseen, että edessä on umpikuja. Etenkin jos Venäjän vastaisia pakotteita kiristetään ja Ukrainan aseapua kasvatetaan”, sanoo Kangaspuro.
Karjalainen on samoilla linjoilla. Jos Ukrainalle kyettäisiin luomaan edes hetkellinen ylivoima, venäläisten rauhantahto kasvaisi.
Neuvotteluvaltiksi voi nousta myös Krim, jonka huoltoyhteyksiä ukrainalaiset ovat onnistuneet katkomaan merkittävästi.
Vaikka voimasuhteet eivät muuttuisikaan, jo sodankäynnin nykyluonne luultavasti pakottaa osapuolet ennen pitkää neuvottelupöytään.
Alueiden haltuunotto on nyt erittäin vaikeaa, sillä droonien runsas käyttö on luonut vihollisten välille jopa yli 25 kilometriä leveän kuolemanvyöhykkeen. Ukraina kertoo aiheuttaneensa drooni-iskuilla Venäjälle yli 30 000 sotilaan kuukausittaiset tappiot.
Rauha ei silti kiinnosta venäläisiä hinnalla millä hyvänsä.
”Merkittävä osa venäläisistä oppositiota myöten ajattelee, että sotaa ei saisi hävitä. Toisaalta maan johto pystyy kyllä määrittelemään voiton sellaiseksi, että sota voidaan lopettaa”, Kangaspuro sanoo.
Ukrainalaisia taas jäytää sotaväsymys.
”Kenraalien karttapöydällä näyttää nyt hyvältä, mutta siviilit kärsivät iskuista asuintaloihin ja infrastruktuuriin. Se lisää kansalaisten halua tehdä kompromisseja.”
Minkälaisen rauhansopimuksen sekä Ukraina että Venäjä voisivat hyväksyä?
Ukrainalle tärkeintä on saada takeet siitä, ettei Venäjä hyökkää uudestaan. Ratkaisun pitää kuitenkin olla sellainen, ettei Venäjä koe sen uhkaavan omaa turvallisuuttaan.
Kumpikin tutkija arvioi, ettei Ukrainalla ole toivoa saada länsimailta Naton perustamissopimuksen 5. artiklan kaltaista sitoumusta käyttää aseellista voimaa siinä tapauksessa, että Venäjä hyökkäisi. Sama koskee puolustusliiton jäsenyyttä.
”Euroopassa ei taida olla valtiota, joka puolustaisi Ukrainaa ukrainalaisten rinnalla. Jos sitoumus annettaisiin ja siitä lipsuttaisiin, paljastuisi se, ettei Naton turvatakuisiin voi luottaa”, Karjalainen sanoo.
Jonkinlaiset turvatakuut Ukrainalle Venäjä voisi hyväksyä. Näin voidaan päätellä marraskuussa 2025 julki tulleesta rauhansuunnitelmasta, jonka Yhdysvallat työsti Putinin Alaskan-vierailun jälkeen konsultoiden tiiviisti Venäjän edustajaa Kirill Dmitrievia.
Suunnitelma nojasi Anchoragessa sovittuihin periaatteisiin ja huomioi hyvin Venäjän tarpeet, Putinin luottomies kertoi ehdotuksen ensimmäisenä julkaisseelle yhdysvaltalaismedia Axiosille.
Ukraina saa luotettavat turvallisuustakuut, lukee kohdassa 5.
Sama lause sisältyi myös Euroopan rauhansuunnitelmaan, joka julkaistiin pian Yhdysvaltain avauksen jälkeen. Mutta mitä se tarkoittaisi käytännössä?
”Ehkä YK:n tai Etyjin valtuuttamia aseettomia joukkoja, jotka valvoisivat rauhan säilymistä”, sanoo Kangaspuro.
Venäjä saattaisi sietää myös Ukrainalle annettavaa ase- ja koulutusapua.
”Mutta iso kysymys on se, mitä tapahtuu sitten, jos sopimusta rikotaan.”
Venäjän kehuma suunnitelma vastaa kysymykseen näin: Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan, päättäväisen yhteisen sotilaallisen vastauksen lisäksi kaikki globaalit pakotteet palautetaan, uuden alueen tunnustaminen ja tämän sopimuksen muut edut perutaan.
Todellisuudessa puolustustaistelusta vastaisivat jälleen ukrainalaiset. Siksi Ukrainalle on ehdottoman tärkeää, ettei rauhansopimus suitsi liikaa sen armeijaa.
Yhdysvaltain suunnitelmassa Ukrainan asevoimien koko olisi enintään 600 000 henkeä. Eurooppa ehdotti rajausta 800 000 henkeen rauhan aikana. Ukrainalle tiettävästi sopii jälkimmäinen katto.
Yksi asia näyttäisi olevan selvä: Ukraina menettää Venäjälle laajoja alueita.
Mutta jos Ukraina saa vain heppoiset turvatakuut, sen valmius myöntyä Venäjän vaatimuksiin vähenee, Karjalainen sanoo.
”Siinä tapauksessa rajanveto myötäilisi luultavasti rintamalinjaa.”
Tämä vastaisi myös Euroopan näkemystä hyväksyttävästä rauhasta.
Venäjän lähtökohta on toinen. Se haluaisi liittää viisi Ukrainan aluetta kokonaisuudessaan itseensä ja saada tälle kansainvälisoikeudellisen tunnustuksen. Vähempikin saattaisi riittää, jos Yhdysvaltain rauhansuunnitelmaa on uskominen. Sen mukaan Krim, Luhansk ja Donetsk tunnustettaisiin venäläisiksi, mutta Hersonissa ja Zaporižžjassa raja jäädytettäisiin ”kontaktilinjan mukaisesti”. Lisäksi Venäjä sopisi lähtemisestä muilta hallitsemiltaan alueilta.
Ukrainalle tämä ei käy. Sen hallussa on edelleen viidesosa Donetskista, jossa on käyty sodan verisimmät taistelut. Alueella on myös harvinaisia maametalleja ja kaksi isohkoa teollisuuskaupunkia.
Toisaalta Venäjällä on valloituksia muuallakin kuin havittelemallaan viidellä alueella. Niiden yhteiskoko on yli kolmasosa Ukrainan hallitsemasta Donetskista. Vaihtokaupoille on siis sijaa.
Neliökilometreissä laskettuna osapuolten näkemykset kohtuullisesta rauhasta eivät välttämättä ole kaukana toisistaan. Kysymys Donetskista on kuitenkin vaikea myös siksi, että Ukrainan sinne rakentamat järeät linnoitteet voisivat ehkäistä tulevia hyökkäyksiä. Ne kiinnostavat myös Venäjää.
”Taistelun linnoitteista pitää joko ratketa tai ajautua umpikujaan, ennen kuin rauha voidaan tehdä”, sanoo Kangaspuro.
Alueiden ja turvatakuiden lisäksi yksi kipeimmistä kysymyksistä ovat sotarikokset. Ukraina haluaisi saattaa niitä tehneet vastuuseen, Venäjä armahtaisi kaikki sotaan osallistuneet. Ukrainan lienee tyytyminen siihen, että Euroopassa kiinni otettuja sotarikollisia viedään ajoittain oikeuteen.
Sotavangeista lienee helpointa sopia, sillä heitä on vaihdettu jo sodan aikana. Myös Venäjälle kaapattujen ukrainalaislasten palauttamisesta päästäneen yhteisymmärrykseen.
Venäjä todennäköisesti nielee sen, että Ukraina pyrkii EU:n jäseneksi. Ukraina vuorostaan suostunee Venäjän vaatimukseen järjestää vaalit varsin pian rauhan tekemisen jälkeen, vaikkakin niihin liittyy useita käytännöllisiä ja perustuslaillisia ongelmia.
Ukrainaa ärsyttävät Venäjän vaatimukset maan venäjänkielisen väestön aseman turvaamisesta ja natsismin kieltämisestä – sen mielestä Moskova on sepittänyt tarinoita kumpaankin asiaan liittyen.
”Mutta jos isot asiat on sovittu, kyllä näistäkin päästään sopuun”, sanoo Karjalainen.
Entä lännen jäädyttämät Venäjän varat? Yhdysvaltain mallissa niitä käytettäisiin Ukrainan jälleenrakentamiseen ja amerikkalaisten ja venäläisten yhteisiin hankkeisiin. Asiasta on varmasti muitakin näkemyksiä.
Kangaspuro uskoo, ettei Venäjä vaadi ainakaan kaikkea varallisuutta takaisin.
”Kreml laskee, että ne varat ovat enemmän tai vähemmän pysyvästi takavarikoituja. Kysymys on sille selvästi pienempi kuin Ukrainan liittoutuminen sotilaallisesti.”