Elämä on kuolemista

Japanilainen kirjailija Osamu Dazai teki kaksoisitsemurhan rakastajattarensa kanssa hyppäämällä tulvivaan kanaaliin Tokiossa vuonna 1948. Sitä ennen hän oli yrittänyt päättää päivänsä ainakin neljä kertaa.

Dazain kirjoitusten perustan muodostavat itseinho, merkityksettömyys ja ulko­puolisuus. Häntä on verrattu postpunk­yhtye Joy Divisionin laulajaan Ian Curtisiin, jonka sanoitusten teemat olivat samanlaisia. Curtis hirtti itsensä 23-vuotiaana. Heitä molempia ympäröi voimakas kultti.

Viime vuonna julkaistiin Saku-Petteri Urpon uusi suomennos Dazain keskeisenä teoksena pidetystä Epäkelpo ihmiseksi -romaanista. Vaikuttava vieraantumisen ku­vaus ilmestyi Japanissa kuukausi Dazain kuoleman jälkeen.

Nyt on vuorossa Narrin kukkia -pienoisromaani, joka ilmestyi vuonna 1935 aivan toisenlaiseen maailmaan kuin Epäkelpo ihmiseksi. Kun Narrin kukkia julkaistiin, Japani oli militaristinen ja voimiensa tunnossa. Jälkimmäisen kirjan aikaan se oli riisuttu aseista, köyhä ja Yhdysvaltojen miehittämä.

Jos Epäkelpo ihmiseksi on toivoton ja näköalaton kirja, voi Narrin kukkien tunnelmaa kuvailla alakuloiseksi. Kummankin teoksen päähenkilö on Dazaita itseään muistuttava Yōzō Ōba.

Romaani sijoittuu keuhkotautiparantolaan, johon Yōzō on viety toipumaan epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Hänen rakastajattarensa kuoli hypätessään kalliolta mereen. Yōzō selvisi.

Tämä lienee heijastus Dazain omasta elämästä. Hän yritti ensimmäisen kerran kaksoisitsemurhaa vuonna 1930. Nainen kuoli, mutta Dazai jäi henkiin.

Parantolaan saapuu poliiseja, Yōzōn ystäviä ja hänen isoveljensä, joka yrittää järjestää asiat parhain päin. Ystävykset pelaavat korttia ja naureskelevat. Kuolleen naisen mies lähettää Yōzōlle terveisiä: tämän ei pidä murehtia turhaan. Syyllisyyden ja syyttömyyden ottelu ei ratkea.

Neljäntenä päivänä parantolan johtaja toteaa Yōzōn tarpeeksi terveeksi ja antaa luvan lähteä. Siinä oikeastaan kaikki.

Kirjan tunnelma on hieno, tarinaa siinä on lähinnä siteeksi. Opetus muodostuu kuin vaivihkaa. Välillä kerronta katkeaa kirjoittajaminän kommentteihin: ”Etten vain olisi pelkkä kolmannen luokan kynäilijä?” 1970-luvulla tällaisen yhteydessä alettiin käyttää metafiktio-käsitettä.

Urpo on suomentanut kertomuksen suoraan japanista. Hänen käyttämänsä kieli on sujuvaa ja selkeää. Pari kertaa yksittäiset valinnat kummastuttavat: ”Yōzō oli käytännössä heittänyt pensselinsä santaan ja rukkasensa naulaan.” 

Osamu Dazai: Narrin kukkia. Suomentanut Saku-Petteri Urpo. 117 sivua. Sammakko, 2026.