Kaivos, jonka ei anneta kaatua
Terrafamen kaivos on toiminut Sotkamossa yksitoista vuotta. Tulos on ollut lähes aina tappiollinen. Nyt yhtiö haluaa kuivattaa lähijärven, jotta louhiminen voisi jatkua 2050-luvulle saakka.
10
MIN
Kaivosyhtiö Terrafame on kuljettanut tuhansia vieraita kaivoksen näköalapaikalle vuosien varrella. Kiinnostus jättimäistä kaivosta kohtaan on niin suurta, ettei kaikkia halukkaita pystytä ottamaan vastaan.
Yleensä avolouhoksen massiivinen koko aiheuttaa vierailijoissa hämmennystä. ”Ihan kuin olisi ulkomailla” tai ”sehän on kuin Grand Canyon”, kaivosta kuvaillaan.
Avolouhoksen mittakaavasta kertoo sekin, että kymmeniä tonneja painavat kaivoskoneet näyttävät louhoksen alemmilla kerroksilla lasten leluilta.
Louhoksen nimi ei ole Grand Canyon, vaan Kuusilampi. Lampea ei ole enää olemassa, sillä se jäi avolouhoksen alle vuonna 2008, kun Talvivaara aloitti toimintansa Sotkamossa.
Epäonnistunut Talvivaara ajautui ympäristökatastrofin seurauksena konkurssiin. Poliittisilla päätöksillä kaivos siirtyi valtiolle 2015. Alkoi Terrafamen aika.
Kesäkuun alkupuoliskolla Kuusilammen avolouhosta on kaivettu 260 metrin syvyyteen. Kaivosyhtiön tarkoitus on jatkaa kaivamista ainakin 450 metriin. Työtä pitäisi riittää ehkä vuoteen 2040 saakka.
Kuusilammen nikkeli- ja kobolttivarat eivät kuitenkaan riitä Terrafamelle. Yhtiö haluaa laajentaa metallien louhimista läheiselle järvelle, jonka nimi on Kolmisoppi.
Terrafame haluaa hyödyntää Kolmisopin alla olevia malmivaroja, ja siksi parin neliökilometrin kokoinen järvi pitäisi kuivattaa lähes kokonaan. Pitäisi myös rakentaa massiivinen pato.
Uuden louhoksen alle jäisi vesistön lisäksi metsää.
Terrafamen kaivospiiri on laaja, noin kuusikymmentä neliökilometriä. Jos sen kävelisi päästä päähän, aikaa kuluisi peruskävelyvauhdilla puolitoista tuntia. Alueelle mahtuisi 8 400 jalkapallokenttää.
Tällä hetkellä aktiivinen kaivosalue on noin kolmasosa koko kaivospiiristä.
Kaivosympäristö on pölyinen ja usein sumuinen. Alueella olevat bioliuotuskasat keräävät lämpöä ja haihduttavat nestettä ilmaan.
Jättimäiset kasat ovat koko kaivoksen perusidea: ne liuottavat malmista metalleja, joista valmistetaan akkukemikaaleja autoteollisuudelle.
Kolmisopin hanke muokkaisi ympäristöä merkittävästi. Terrafame on jo hakenut laajennukselle lupaa viranomaisilta.
Kaivosyhtiöllä on tukeva selkänoja toiminnalleen. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi sille merkittävät ennakkopäätökset koko toimintaa koskevaan ympäristö- ja vesitalouslupaan helmikuussa 2026.
Käytännössä oikeuden päätös mahdollistaa kaivoksen laajentamisen, kunhan lupaviranomainen näyttää hankkeelle vihreää valoa.
Laajennuksen seurauksena louhinnasta syntyisi satoja miljoonia tonneja sivukiveä, jonka joukossa on myös mustaliusketta.
Mustaliuske on yleinen kivilaji Suomen maaperässä, ja se sisältää myös rikkiä. Tutkimusten perusteella rikkipitoinen mustaliuske rapautuu helposti joutuessaan tekemisiin ilman ja veden kanssa. Tästä puolestaan seuraa happamoitumista ja raskasmetallien liukenemista ympäristöön.
Riskin hallitsemiseksi kaivosyhtiölle annettiin lupa käyttää jäte- ja sivukivialueiden pohjarakenteissa muovia. Muovirakenteiden käyttöiäksi viranomaiset ovat arvioineet noin 500 vuotta.
KHO:n tuomareiden päätös kaivoksen luvista syntyi täpärästi äänin 4–3.
Kaivoksen johto oli oikeuden ratkaisuun tyytyväinen.
”Päätökset mahdollistavat uuden strategian toteuttamisen suunnitellusti ja vähentävät luvitukseen liittyviä taloudellisia riskejä…”, kirjoitti Terrafamen toimitusjohtaja Antti Koulumies yhtiön tiedotteessa heti oikeuden päätöksen jälkeen.
Oikeuden lisäksi lisävauhtia Terrafamella antaa Euroopan unioni. Kolmisopin laajantumishankkeelle on myönnetty kriittisten raaka-aineiden asema, koska kaivos tuottaa strategisiksi raaka-aineiksi määriteltyjä nikkelisulfaattia, kobolttia ja kuparia.
Antti Koulumies, 39, nojaa kokoushuoneen tuolilla eteenpäin ja hörppää kahvia. Hän on toiminut Terrafamen toimitusjohtajana vajaan vuoden.
Kykyjenetsijä soitti Koulumiehelle keväällä 2025 ja kertoi, että tarjolla olisi ”turnaround-tehtävä”.
Käytännössä kaivokselle etsittiin uutta toimitusjohtajaa, joka kääntäisi Terrafamen kannattavaksi. Kaivosyhtiö on ollut lähes koko yksitoistavuotisen historiansa ajan tappiollinen, eikä se ole koskaan maksanut osinkoa omistajilleen.
Kun uusi toimitusjohtaja aloitti syksyllä 2025 tehtävässään, kävi ilmi, että yhtiön kassatilanne oli huono, jopa surkea. Siitäkin huolimatta, että valtio ja yhtiön toinen pääomistaja singaporelainen raaka-ainevälittäjä Trafigura järjestelivät Terrafamelle sadan miljoonan euron rahoituksen keväällä 2025.
Tilanne on kuitenkin saatu hallintaan.
”Olemme myyneet esimerkiksi varastoa, säästäneet kuluissa ja saaneet oikaistua kassavirtaa. Omistajien antama rahoitus on riittänyt”, Koulumies kertoo.
Toimitusjohtaja ehdotti muulle johdolle myös muutoksia, joilla pyrittiin vähentämään kaivoksen louhintamääriä. Ensi alkuun ehdotus tyrmättiin, koska louhinnan vähentämisen nähtiin sysäävän kaivoksen talousongelmia tulevaisuuteen.
Ehdotus otti kuitenkin tuulta alleen, kun uusissa mallinnuksissa kävi ilmi, että kaivoksella louhitaan liikaa suhteessa siihen, miten paljon metalleja saadaan liuotettua primääriliuotuskasoissa.
Tavanomaisesti malmia oli säilötty liuotuskasoissa puolitoista vuotta, mutta nyt yli kaksi vuotta.
”Saamme samasta malmimäärästä enemmän metalleja talteen”, Koulumies sanoo.
Herää kysymys, miksi kesti yksitoista vuotta ymmärtää louhintamäärän ja liuotusajan välinen suhde? Se kun on kaivoksen kannattavuuden kannalta perusasia.
”Se on hyvä kysymys, mutta ehkä tällaisia peruskysymyksiä ei ole vain haastettu. Toisaalta louhintamäärien vähentäminen ei olisi toiminut kymmenen vuotta sitten. Tekninen oppiminen ja prosessin ymmärtäminen ovat parantuneet”, Koulumies perustelee.
Uusi toimitusjohtaja on toteuttanut kaivoksella myös muutosneuvottelut, joiden seurauksena työntekijöitä irtisanottiin ja lomautettiin.
Koulumies näkee, että Petteri Orpon (kok) hallituksen päätös kiristää kaivos- ja sähköveroa heikentää kaivoksen kannattavuutta ja vaikeuttaa tilannetta.
Jotta kaivoksen toimintaa voitaisiin kehittää, Terrafame on joutunut myymään esimerkiksi omaisuuttaan, kuten sisäisen sähköverkkonsa. Verkoista saatua rahasummaa Koulumies ei paljasta, mutta kyse on kymmenistä miljoonista euroista.
Nyt kaivosyhtiö on vuokralla omassa sähköverkossaan, joka kustannettiin osittain valtion rahoilla.
Toimitusjohtaja pitää kaivoksen laajentumista koko toiminnan ”elinehtona”. Jos lupa heltiää viranomaisilta, voisi kaivos toimia Sotkamossa 2050-luvulle saakka. Tai jopa pidempään.
Terrafame on tehnyt muutamassa vuodessa muodonmuutoksen. Pelkästä metallikaivoksesta on siirrytty jalostamaan akkukemikaaleja.
Liiketoiminnan muutos akkubisnekseen on nostanut kaivosyhtiön liikevaihtoa noin 300 miljoonalla eurolla, mutta tulos on ollut vaatimaton.
Sähköautoja myydään edelleen, mutta myynnin kasvu on ollut merkittävästi hitaampaa kuin ennustuksissa vielä muutama vuosi sitten arvioitiin.
On myös toinen ongelma. Terrafame keskittyy valmistamaan akkukemikaaleja nikkelikobolttipohjaisiin NMC-akkuihin, joita käytetään pääasiassa kalliimman luokan sähköautoissa. Näillä akuilla ajetaan myös yhdellä latauksella pidempään.
Akkuteknologioissa on käynnissä erittäin kova kilpailu, ja etenkin kiinalaisten litiumrautafosfaatti- eli LFP-akut ovat ohittaneet markkinaosuudessa akut, joihin Terrafamen liiketoiminta nojaa.
Koulumies ei koe tilannetta toivottomana.
”En näe akkuteknologia-asiaa mustavalkoisena. Näemme, että moni akkukemia tulee elämään rinnakkain, koska automallien suunnittelu on kestoltaan pitkä prosessi.”
Terrafamen taloutta rasittaa myös Aasian maiden jalostama nikkeli, jota tuotetaan paljon ja halvemmalla.
Käytännössä Terrafame ei mahda mitään sille, mitä kiinalaiset tekevät ja minkä teknologian kuluttajat valitsevat akkuteknologian voittajaksi.
”Ei niin”, Koulumies myöntää.
”Mutta meidän tehtävämme on valmistaa akkukemikaaleja mahdollisimman kilpailukykyisesti.”
Toimitusjohtaja Antti Koulumies uskoo, että Terrafame on kannattava 2020-luvun lopulla, kun yhtiö on saanut kaikki prosessinsa ajettua täysin ylös.
Louhintamäärien ja liuotusaikojen parempi tasapaino, kaivoksen laajentaminen sekä kuparin ja skandiumin talteenotto vuonna 2029 ovat toimitusjohtajan mukaan tekoja, joilla Terrafame saadaan kannattavaksi.
Esimerkiksi skandium on erittäin arvokas niin kutsuttu harvinainen maametalli, jonka kilohinta voi olla tuhansia euroja. Mitä puhtaampaa aine on, sitä korkeampi on myös hinta.
Skandiumin puhtaus on tärkeää etenkin puolustusteollisuudelle, joka hamuaa sitä muun muassa ohjuksiin ja panssareihin.
Onko niin, että Terrafame on kaivos, jonka ei anneta kaatua?
”Meillä on omistajien tuki”, Koulumies sanoo.
Kaivosyhtiö on saanut valtion varoista noin 500 miljoonaa euroa yhdentoista vuoden aikana. Kun mukaan lasketaan Talvivaaralle annetut varat, veronmaksajat ovat tukeneet sotkamolaista kaivosta ja sen ympäristövahinkojen siivoamista yli miljardilla eurolla.
Toisaalta Terrafame on nykyään erittäin tärkeä työllistäjä Kainuussa ja sen aluetaloudelliset vaikutukset ovat yli 500 miljoonaa euroa vuodessa, mainitaan muun muassa Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa.
Kaikki eivät Terrafamen toimintaan usko. Kaivos ei ole ekologisesti eikä taloudellisesti kestävä. Näin väittää Ari Jäntti, joka on saapunut Nuasjärven rannalle. Kyse on paikasta, jonne Terrafame laskee kaivosvetensä.
Jäntti on Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin toiminnanjohtaja, joka osallistui kaivoksen katselmukseen syksyllä 2025.
Paikalla oli korkeimman hallinto-oikeuden tuomareita, kaivosyhtiön johtoa, viranomaisia ja luonnonsuojeluyhdistysten edustajia.
Katselmus oli kaksipäiväinen. Sen tarkoituksena oli hankkia lisätietoja kaivoksen vesienkäsittelystä, sivukivialueiden pohjarakenteista ja kaivoksen laajentamisesta.
Jäntin mukaan katselmuksessa jaettiin asiallisesti tietoa, mutta tunnelma oli paikoitellen kireä. Jäntti kun oli kuvaillut muille läsnäolijoille kaivosta tulevana ekokatastrofina.
”Suoraan sanottiin, että miksi tuotte katastrofia tänne.”
Jäntti kertoo saavansa harvoin negatiivista palautetta ”tavallisilta ihmisiltä”, mutta silloin kun sitä tulee, ovat kommentit usein samantyylisiä.
”Kysytään, miksi te aina valitatte. Yleensä kun asiaa perustelee, niin kovin kritiikki hälvenee ja ymmärretään esimerkiksi vesistöjen ja perinteisten elinkeinojen, kuten kalastuksen arvo.”
Jäntti on koulutukseltaan biologi, jonka väitöskirja käsitteli puukiipijää. Biologi sanookin katsovansa maailmaa usein ”linnun silmin”.
”Insinööri katsoo eri tavoin.”
Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen Jäntti on pettynyt, koska se muutti ennakkoratkaisullaan Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä kaivosyhtiölle suotuisampaan suuntaan.
Myös KHO:n päätöksessä eri mieltä olleet oikeusneuvokset totesivat, että Terrafamen toiminnan laajentaminen ja jätealueiden kasvattaminen lisäävät ympäristön pilaantumisen riskiä erityisesti runsassateisina vuosina.
Jäntti näkee katastrofin ainekset.
”Jos suurempi vuoto tapahtuisi, latvavesien lisäksi ensimmäisenä pilaantuisivat mahdollisesti Oulujoen ja Vuoksen vesistöt, jopa Saimaa.”
Nuasjärven rannalle on saapunut myös Antti Lankinen, Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin kaivosvastaava. Hän on eläkkeellä oleva pappi, joka on seurannut kaivoksen vaiheita Talvivaaran alkuajoista asti, lähes kaksikymmentä vuotta.
Selvityksissä on todettu, että Nuasjärven ekologinen tila on kaivoksen purkuvesistä huolimatta edelleen hyvä.
Järvi on noin kolmekymmentä kilometriä pitkä ja ulottuu Sotkamosta Kajaaniin. Muutamista syvänteistä tutkijat ovat kuitenkin löytäneet happivajausta, joka johtuu kaivosvesien sisältämästä sulfaatista.
Lankinen näkee, että Suomessa hallituspolitiikka on käytännössä aina sellaista, ettei kaivoksen anneta kaatua. Pekka Perän ei olisi pitänyt saada aukaista kaivosta, eikä valtion olisi pitänyt jatkaa sen toimintaa, kun Talvivaara ajautui konkurssiin.
Ympäristö jää myös oikeuden päätöksissä toissijaiseksi, Lankinen sanoo.
”Tämä on jotenkin hurjan masentavaa, kun mietin koko kaivoksen historiaa. Tähän on laitettu miljardeja euroja. Pluspuolena on toki saatu työpaikkoja, mutta käytännössä on luotu päästöpommi.”
”Ongelma on aikakapseloitu tuleville sukupolville.”
Terrafamen, viranomaisten ja poliitikkojen puheissa kaivoksen ympäristöriskejä hallitaan laajentumispyrkimyksissä jatkuvalla tarkkailulla ja pohjarakenteiden huolellisella rakentamisella.
Luonnonsuojelijat arvioivat, että ympäristöongelmat tulevat esiin kaivoksella ennemmin kymmenien vuosien kuin satojen vuosien kuluttua. Isoin ongelma on mustaliusketta sisältävä sivukivi, jota läjitetään maan pinnalle.
Antti Lankinen mainitsee, että Suomessa on kyllä hyvä ympäristönsuojelulaki, mutta sitä ei noudateta riittävällä kunnianhimolla.
Esimerkiksi EU:n vesipuitedirektiivi näyttää jääneen kuolleeksi kirjaimeksi. Vesistöjen tilaa ei saisi direktiivin mukaan heikentää missään Euroopan maassa, koska vesistöt ovat ainutlaatuisia ekosysteemejä.
Suomen valtio ja Orpon hallitus käyttävätkin Suomen surkeassa talous- ja työllisyystilanteessa voimakkaasti ”kansallista määräysvaltaansa” suhteessa EU-lainsäädäntöön. Vesistörakentamista ja kaivosteollisuutta katsotaan voimakkaammin kansantalouden ja teollisuuden kuin ympäristönsuojelun näkökulmasta.
Silti jotain hyvääkin Lankinen näkee vuosia kestäneessä kaivoskamppailussaan. Jätealueiden pohjarakenteiden muovin kestävyydestä puhutaan virallisesti nyt sadoissa vuosissa. Ennen niiden kestävyyttä ei käsitelty lainkaan.
”Onhan tämä jo vähän eteenpäin.”