Iranilaista diplomatiaa
Iranin ja Yhdysvaltain aiesopimus puuttuu vain niukasti ydinohjelman kohtaloon. Yhdysvaltain myönnytysten ansiosta Iran on nyt paremmassa asemassa kuin ennen sotaa.
8
MIN
Persialaisessa perinteessä neuvottelujen ehdottaminen nähdään heikkoutena: niihin suostutaan vasta, kun oma voitto on varmistunut, eikä niissä pyritä kompromisseihin.
Näin arvioi Lähi-itään erikoistunut yhdysvaltalainen orientalisti Harold Rhode vuonna 2010 julkaistussa pamfletissaan The Sources of Iranian Negotiating Behavior.
Kun neuvotteluihin lopulta ryhdytään, taktiikkana on uuvuttaa vastapuoli myönnytyksiin pitkittämällä prosessia, pitämällä todelliset tavoitteet epäselvinä ja välttämällä täsmällisiä lupauksia.
Homma toimii vanhan persialaisen sananlaskun periaatteella: sekoita vedet sameiksi niin kala käy pyydykseen. Strateginen kärsivällisyys, sitkeys ja oveluus korjaavat lopulta voiton, iranilaiset laskelmoivat.
Periaate on ollut Iranin diplomatian ytimessä niin šaahien kuin ajatollahien valtakaudella. Sen arvo punnitaan nyt kun Iran ja Yhdysvallat alkavat toden teolla neuvotella ratkaisua presidentti Donald Trumpin ja Israelin helmikuussa aloittaman hyökkäyssodan lopettamiseksi.
Trump ilmoitti sodan alussa, että Yhdysvaltojen tavoitteena on kaataa Iranin hallinto. Se osoittautui nopeasti epärealistiseksi.
Sen jälkeen Valkoinen talo on keskittynyt todistelemaan, että Yhdysvaltojen päämääränä on koko ajan ollut Iranin ydinohjelman romuttaminen.
Yhdysvallat solmi 17. kesäkuuta Iranin kanssa aiesopimuksen sodan lopettamiseksi. Sopimuksen sisältö ja syntytapa antavat vahvoja viitteitä siitä, että Iranin taktiikka on toistaiseksi toiminut sen toivomalla tavalla.
Kädenvääntö aiesopimuksesta alkoi, kun Yhdysvallat ja Iran solmivat aselevon 7. huhtikuuta.
Neuvottelujen aikana Trump ehti vakuutella kymmeniä kertoja, että ”mainio” sopimus syntyy ”lähipäivinä”. Iran puolestaan tyrmäsi väitteet toistuvasti.
Soutaminen ja huopaaminen noudatti täysin Iranin neuvottelutaktiikkaa.
Valkoisen talon rummutukseen verrattuna lopputulos on outo, sillä 14-kohtainen aiesopimus puuttuu Iranin ydinohjelman kohtaloon vain niukasti:
Iran vahvistaa uudelleen, ettei se hanki eikä kehitä ydinaseita. Yhdysvallat ja Iran ovat sopineet ratkaisevansa rikastetun ydinmateriaalin kohtalon mekanismilla, josta sovitaan yhdessä.
Ilmaus ”vahvistaa uudelleen” kertoo, mistä Iran tahtoi sopimustekstissä muistuttaa: kaikesta tästä oli sovittu jo aiemmin, miksi siis sota?
Kansainvälinen yhteisö laati Trumpin edeltäjän Barack Obaman johdolla vuonna 2015 ydinsopimuksen Iranin kanssa.
Sopimus rajoitti tiukasti Iranin uraania rikastavien sentrifugien määrää ja laatua, uraanin rikastusastetta ja uraanivarastoa. Rajoitukset oli räätälöity pitämään Iran vuoden päässä kyvystä valmistaa ydinase.
Sopimuksella oli ainekset vakauttaa Lähi-itää merkittävästi, mutta Trump romutti sen. Hän veti vuonna 2018 Yhdysvallat pois ”maailman huonoimmasta diilistä”. Iran oli siihen asti pitänyt kiinni sen ehdoista, arvioi sopimusta valvonut Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA.
Vuoden odotettuaan Iran alkoi kasvattaa tuotantokykyään ja rikastaa uraania yli sopimuksessa sovittujen rajojen.
Uudessa aiesopimuksessa on vain löyhä kirjaus siitä, että osapuolet neuvottelevat jatkossa uraanin rikastamisesta ja muista Iranin ydinohjelmaan liittyvistä tarpeista.
Iranin ydinohjelma saa jatkua nykyisellään, kunnes lopullinen sopimus on allekirjoitettu, eikä Yhdysvallat aseta Irania vastaan uusia pakotteita.
Aiesopimus lupaa Iranille huomattavasti enemmän kuin sille oli tarjolla pitkälle edenneissä neuvotteluissa, jotka keskeytyivät Yhdysvaltojen ja Israelin yllätyshyökkäykseen.
Yhdysvallat lupaa nyt purkaa kaikki Iranin vastaiset talouspakotteensa ja vapauttaa Iranin ulkomaille jäädytetyt varat sitä mukaa kun Iran vastavuoroisesti toteuttaa omia sopimusvelvoitteitaan.
Iranin öljynvienti vapautui välittömästi. Se tarkoittaa, että Yhdysvallat joutuu käytännössä purkamaan heti valtaosan muistakin esteistä, joilla se on rajoittanut Iranin toimintaa kansainvälisillä rahamarkkinoilla ja vakuutusjärjestelmissä.
Iran on pelkästään tämän vuoksi huomattavasti paremmassa asemassa kuin ennen sotaa.
Sen sijaan aiesopimuksessa ei mainita sanaakaan Iranin ohjusohjelmasta. Sodan alussa Trump ilmoitti, että sen tuhoaminen on Yhdysvaltojen päätavoitteita. Kesäkuun lopulla Trump totesi, että olisi ”epäreilua” jos Iran ei saisi pitää ohjuksiaan, koska niitä on muillakin alueen mailla.
Vastineeksi myönnytyksestään Yhdysvallat sai auki Hormuzinsalmen – joka oli täysin auki ennen sotaa.
Aiesopimuksen teksti jättää Iranille käytännössä vapauden suunnitella, miten se rahastaa ja järjestää Hormuzinsalmen liikenteen sopimuksen kattaman 60 päivän jälkeen.
”Aiesopimus myöntää suoraan sen, että Yhdysvallat ei kyennyt saavuttamaan tavoitteitaan asein”, tulkitsee The Guardianin kansainvälisen diplomatian erikoistoimittaja Patrick Wintour.
Myönnytykset vahvistavat Iranin käsitystä, että Trumpin päätavoite aiesopimusta neuvoteltaessa oli saada Hormuzinsalmi äkkiä auki. Yhtä tärkeää hänelle on pitää se avoinna myös jatkoneuvottelujen aikana.
Jos öljyn maailmanmarkkinahinnat kohoavat uudelleen pilviin, amerikkalaisten kuluttajien katkeruus bensapumpuilla vaarantaa Trumpille ja republikaaneille tärkeät kongressin välivaalit ensi syksynä.
Koska Iran voi käytännössä katkaista Hormuzinsalmen tankkeriliikenteen aina halutessaan, se on neuvotteluissa vahvoilla.
Iranilaisten silmissä Trumpin jatkoneuvotteluille sanelema 60 päivän tiukka aikaraja on kuin Hormuzinsalmeen vedetty viiva.
Iranin neuvottelijoiden on saatava ratkaisuilleen maan korkeimman johtajan Mojtaba Khamenein hyväksyntä.
Khameneita on pidetty isäänsä ja edeltäjäänsä ajatollah Ali Khameneita jyrkempänä lännen vastustajana. Hän ilmoitti kirjeessään 18. kesäkuuta, että hän vastustaa aiesopimusta mutta suostuu siihen presidentti Masud Pezeškianin toiveesta.
Khamenei ei ole esiintynyt julkisuudessa sodan aikana. Hänen väitetään haavoittuneen vaikeasti samassa ilmaiskussa, jolla Israel murhasi sodan alkaessa ajatollah Ali Khamenein Yhdysvaltojen avustuksella.
Välittömästi sen jälkeen, kun Mojtaba Khamenei valittiin maan johtoon, Israelin sodanjohto vannoi murhaavansa tämän kuten se murhasi isä-Khamenein.
Khamenei välttää viestinnässään kaikkia elektronisia laitteita. Yhteydenpito hänen, neuvottelijoiden sekä poliitikkojen ja Iranin sodanjohdon välillä tapahtuu viestinviejien välityksellä.
Neuvottelujen ennustettavuutta vaikeuttaa sekin, että Yhdysvaltain ja Iranin välillä vallitsee syvä keskinäinen epäluulo.
Molemmissa maissa on lisäksi vahva blokki, joka vastustaa kiihkeästi neuvotteluja ja pitää niihin ryhtymistä häpeällisenä antautumisensa ja petturuutena.
Yhdysvalloissa republikaanien konservatiivisiipi kutsuu sopimusta katastrofiksi. Niin tekee myös Iranin vallankumouskaartin ja vanhoillisten poliitikkojen jyrkin ja länsivastaisin rintama.
Aiesopimus ja sitä seuraavat jatkoneuvottelut eivät tarkoita edes parhaassa tapauksessa loppua Iranin ja Yhdysvaltojen pitkään jatkuneille erimielisyyksille, korostaa Iranin hallintoa lähellä oleva uutistoimisto Mehr pääkirjoituksessaan.
Kyse on siitä, että erimielisyyksiä ratkotaan ja valvotaan nyt suoran vastakkainasettelun sijaan yhteisesti sovitulla tavalla. Sekin on paljon tähän asti vallinneeseen tilanteeseen verrattuna.
Iranin lähtökohta on, että sillä on juuri nyt runsaasti tilaa tinkiä myönnytyksiä ydinohjelmaneuvotteluissa.
Iranilla on ydinohjelmaan liittyvää toimintaa ainakin tusinassa kohteessa eri puolilla maata, mutta sen kyky jatkaa ydinaseen kehittelyä on sodan seurauksena yhä enemmän arvailujen varassa.
Yhdysvallat ilmoitti ”tuhonneensa täysin” Iranin ydinohjelman jo kesäkuun 2025 sodassa, jossa se pommitti Iranin ydinlaitoksia rankasti 12 päivän ajan.
Sitä ennen Yhdysvallat uskoi Iranin kykenevän rikastamaan uraaninsa ydinasekelpoiseksi ja valmistamaan ydinaseen 3–6 kuukaudessa. Keskeisten ydinlaitosten pommitusten jälkeen aikaraja siirtyi 9–12 kuukauteen.
Yhdysvaltojen tiedustelulaitosten mukaan nyt käydyn sodan pommitukset eivät ole muuttaneet tätä aikarajaa.
Iranilla on myös yhä hallussaan 60-prosenttiseksi eli lähes ydinasekelpoiseksi rikastamansa uraani, päättelee Yhdysvaltojen sotilastiedustelupalvelu DIA.
Yhdysvaltojen tiedustelulaitokset ovat korostaneet viime vuosina johdonmukaisesti, että Iran ei ole tehnyt päätöstä rakentaa ydinasetta, mutta sillä on siihen jatkuvasti parempi valmius, jos se vain niin haluaa.
Iran osaa jo rakentaa itse nykyaikaisia sentrifugeja, joita tarvitaan uraanin rikastamiseen ydinasekelpoiseksi. Muutakaan Iranin hankkimaa tietotaitoa ei voi tuhota pommituksilla.
Jos tuleva sopimus jättää Iranin käyttöön edes 2–5-prosenttista uraania, mikään ei estä maata jalostamasta sitä asteittain ydinasekelpoiseksi, varoittaa Yhdysvaltojen ydinturvallisuushallinnossa työskennellyt asiantuntija Scott Roecker uutiskanava CNN:lle.
Sodan takia Iranin ydinmateriaalin todellista määrää on yhä vaikeampi selvittää.
”Iran voi aina sanoa, että meillä ei ole tietoa tuosta vaikkapa sadan kilon erästä, koska se katosi pommituksissa. Pitääkö se paikkansa vai ei – mahdoton sanoa”, Roecker huomauttaa.
Iranilla ei silti ole lähiaikoina käytössään ydinasetta, vaikka se niin haluaisi.
Matka 90-prosenttisesta uraanista laukaisuvalmiiseen ydinkärkeen on monimutkainen ja aikaa vievä prosessi. Se vaatii nykyisiltä ydinasevaltioiltakin yleensä yli vuoden, arvioi brittiläinen ajatushautomo Institute of Strategic Risk Management.
Pohjois-Korea tarvitsi siihen lähes vuosikymmenen, vaikka se sai toteuttaa omaa ydinaseohjelmaansa ilman aseellisia iskuja, ydintutkijoiden murhia tai kyberhyökkäyksiä. Se vaati useita maanalaisia ydinkokeita ja mereen sekä ilmakehään ammuttuja ballistisia testiohjuksia.
Ratkaisu olisi siis saatava nopeasti ennen kuin Iran lähtee Pohjois-Korean tielle. Iran pyrkii nyt saamaan vastapuolen kiireestä kaiken hyödyn irti.