Paranoidiakin vainotaan

Auktoriteettien kyseenalaistaminen on ollut aina sarjakuvieni ydin, Robert Crumb sanoo.

Se on toden totta. Crumbista (s. 1943) tuli underground-sarjakuvan suurin tähti no­peasti sen jälkeen, kun hän oli julkaissut Zap-lehden numeron 0 San Franciscossa 1968.

Underground-sarjakuva kuihtui muun vastakulttuurin myötä jo 1970-luvulla, mutta Fritz-kissan isän tuotanto jatkui. Kun omaelämäkerrallisen sarjakuvan aalto nousi, Crumb herätti kiistoja kuvaamalla muun muassa omaa oudohkoa seksuaalisuuttaan.

Crumbin arvostus vain nousi läpi vuosikymmenten. Hän on ollut kuuluisa jatkuvasta, pakonomaisesta piirtämisestään, jossa on kehittynyt mestariksi. Tuskin kellään sarjakuvataiteilijalla on ollut yhtä monta näyttelyä gallerioissa ja taidemuseoissa kuin Crumbilla.

Viime vuonna Crumb julkaisi pitkästä aikaa uuden sarjakuvalehden, Tales of Paranoia, joka ilmestyi suomeksi kovissa kansissa nimellä Harhaisia tarinoita. Edellinen Crumbin oma sarjakuvateos oli Ensimmäisen Mooseksen kirjan tulkinta Genesis vuonna 2009.

”Niiden välissä olen tehnyt toisinaan parin sivun juttuja antologioihin, mutta en piirrä enää jatkuvasti kuten ennen. Kun minusta tuli kuuluisa, ihmiset tappelivat ravintoloissa luonnoksistani. Se huomio tappoi lopulta innon.”

Crumb antoi puhelinhaastattelun Etelä-Ranskasta, jossa hän on asunut 1990-luvun alusta asti. Harhaisissa tarinoissa hän päästää ajatuksensa valloilleen vielä kerran ja paasaa käsityksiään maailmasta. Suuressa osassa sivuja on vain Crumbin puhuva pää ja rutkasti tekstiä.

”Tekstiä on tosiaan paljon, mutta en tiennyt, miten muutenkaan kertoisin sanottavani viimeisten 15–20 vuoden ajalta. Asiani on abstraktia, eikä siinä ole toimintaa. Puhun suoraan lukijalle.”

Kertoo paljon Crumbin elinikäisestä juurtumisesta sarjakuvaan, ettei hän edes ajatellut kirjoittaa pelkkää tekstiä.

Huumeet olivat osa 1960-luvun vastakulttuuria. Crumb on kuvannut varsinkin lsd-kokemuksiaan. Hän hylkäsi kaikki päihteet alkoholia myöten jo vuosikymmenet sitten, mutta Harhaisten tarinoiden alku juontaa kehnosta lsd-matkasta vuonna 1966.

”Vuonna 2023 kävin psykologilla ja kokeilin, jos hypnoosi olisi selvittänyt, mitä silloin tapahtui”, Crumb sanoo.

”Se ei onnistunut, mutta psykologi ehdotti, että yrittäisin avata muistoni piirtämällä kokemuksesta sarjakuvan. Ei sekään toiminut, mutta piirsin lisää.”

Teoksen nimessä mainittu harhaisuus –      alkukielellä paranoia – on osuva käsite. Crumbin mukaan ihmiset eivät tiedä totuutta sen enempää politiikasta, taloudesta kuin tieteestäkään, eikä media kerro sitä.

Jo koronan aikaan Crumb herätti huo­mio­ta sillä, että ei uskonut rokotteisiin tai pandemiaan. Nyt hän kertoo meille, että koko homma oli valtava huijaus, jolla myytiin maailmalle tehottomia ja tarpeettomia rokotteita.

”Luin tosi paljon viruksista jo 30 vuotta sitten, paljon ennen koronaa, muun muassa aidsista. Siksi olin perillä asioista, kun kaikki alkoi. Koronapandemiassa oli kyse vain bisneksestä, rokotteiden myymisestä.”

Crumb ei usko myöskään hiv- eikä polioviruksiin. Hänen mielestään aidsin pelko pohjusti koronapelkoa ja rokotteiden myyntiä. Hän ei ole huolinut rokotetta.

Crumb korostaa haastattelussa moneen kertaan, kuinka on perehtynyt asioihin lukemalla paljon.

Sillä tavalla hän katsoo pystyneensä väistämään hämäykset ja petokset, joihin suurin osa ihmisistä on haksahtanut.

”Ja on minua pahempiakin! He lähettävät soopaansa minulle. Minulla ei ole edes tietokonetta, mutta tiedän, että internet on täynnä kauheita valheita ja harhaluuloja.”

Crumb selittää näkemyksiään tyynesti ja kuulostaa järkevältä. Pitänee uskoa, että omasta näkökulmastaan hän on hankkinut tietoa rationaalisesti ja ahkerasti.

Jos ei usko uutismediaa ja muita yleisesti käytettyjä ja arvostettuja lähteitä, kuinka voi valita luotettavaa tietoa? Mistä Crumb tietää, että hänen valitsemansa materiaali on oikeaa?

Kysymys saa Crumbin hiljenemään toviksi.

”Tuo on suuri kysymys. Yritän hallita omaa maailmaani, olla menemättä hulluimpien ajatusten vietäväksi. En usko esimerkiksi salaisiin illuminaattiryhmiin tai että Bill Gates haluaa tappaa puolet ihmiskunnasta. Pitää suodattaa lähteitä ja tietää mihin uskoo. Muuten jää propagandan uhriksi.”

Moni eksyy nykyisin somekupliin ja muihin internetin kaikukammioihin. Crumb on rakentanut oman kuplansa gutenbergilaisesti paperista ja keskustelee siitä järkevästi.

Hän sanoo itse näkemyksiään paranoideiksi, vainoharhaisiksi, vaikka uskoo niihin.

”Kaipa paranoia on osa luontoani. Sarjakuvalla yritän selvittää, mitä se tarkoittaa. Asian ydin on, että paranoidi ei voi olla koskaan varma mistään.”

Yli 80-vuotias Crumb tulee kuvanneeksi aika hyvin nykyajattelun haitallisia meka­nismeja.

Se saattaa olla hänen ehkä viimeisen sarjakuvansa merkittävin anti.

”Kysyn itsekin itseltäni, teenkö vielä lisää sarjakuvia. Mutta niin kysyin jo ensimmäisen Zapin numeron jälkeen.” 

Robert Crumb: Harhaisia tarinoita (Tales of Paranoia). Suomentanut Juhani Tolvanen. 40 sivua. Vinhan kirjakauppa, 2026.