Ulos syömään

Ensimmäinen sieniretki oli hukkareissu, Sonja Lassila kertoo. Ivaloon vasta muuttaneena hänellä ei ollut muuta vihiä kuin se, että korvasienet – toisin kuin ihmiset – viihtyvät hakkuualueilla.

Jotta mies lähtisi uudemman kerran mukaan, tarvittaisiin täky.

Vastaus pulmaan löytyi nopeasti: eväät. Vaikka sieniä ei taaskaan löytynyt, risukeittimellä testattu nuudeliresepti pelasti retken. Seuraavana aamuna puoliso jo itse uteli, mitä syötäisiin töiden jälkeisellä ”löytöretkellä”.

Lassila pakkasi mukaan lettupannun. Nyt löytyi korvasieniäkin. Yöttömän yön nokkosletut kruunasivat retken.

Nykyisin kokki ja eräopas Lassila pakkaa pienellekin retkelle aina jotain evästä.

Ja kun lähtee lokakuussa kohmeiselle karpalosuolle, mukaan kannattaa pakata giniä ja tonicvettä, Saara Atula jatkaa. Tuoreen karpalon maustaman gt:n voi tällöin nauttia luonnonhelmassa.

Rovaniemeläinen kasvisruokavaikuttaja Atula on tehnyt jo kolme kirjaa retkiruoasta, kaksi tuoreinta Lassilan kanssa.

Retkiruokaa luonnosta -kirjan (Cozy Publishing, 2026) reseptit sopivat lyhyemmille retkille, etenkin jos voi hyödyntää matkan varrelta poimittuja yrttejä ja kasviksia.

Ruoanvalmistuksen pitää siis olla helppoa, eikä mukaan voi raahata raskaita raaka-aineita tai kokkausvälineitä. Rajaus ei ole kovin poissulkeva. Retkeilijän Shanghai-tacojen parhatha-letut, kastikkeet ja limet tulee pakata reppuun jo kotona, mutta reseptiä voi täydentää tuoreilla voikukanlehdillä ja sian­kärsämöllä.

Tärkeintä on luonnossa viihtyminen, uuden oppiminen ja luonnon havainnointi tuorein silmin.

Parhaita retkiolosuhteissa valmistettavia kasveja ovat sellaiset, joita ei tarvitse esikypsentää tai muuten valmistaa etukäteen. Sienistä esimerkiksi vahverot, haperot, kehnäsieni, vahakkaat, useimmat tatit ja tuoksuvalmuska. Tunnistamisen tärkeys korostuu varsinkin pidemmällä vaelluksella.

Harrastus kannattaakin aloittaa opettelemalla muutama sesongin laji kerrallaan. Esimerkiksi maitohorsma ja nokkonen tuottavat syötävää läpi kesän.

Alkukeväästä maitohorsman pienet parsamaiset versot voi poimia kokonaisina ruoaksi. Verso muuttuu kasvaessaan puisevammaksi, mutta lehdet kannattaa riipiä salaatiksi. Keskikesällä maitohorsma tuottaa purppuranpunaisia syötäviä kukkia.

Myös nokkosessa siirrytään alkukevään versosta tuoreisiin ylävarren lehtiin. Elokuussa kasvi alkaa tuottaa terveellisiä siemeniä. Leikkaamalla nokkonen voi tuottaa useamman sadon kesässä. Kasvi tulee esikäsitellä ryöppäämällä tai kuivaamalla, jotta pääsee eroon poltinkarvoista.

Lisää rohkeutta. Siihen Lassila ja Atula kannustavat, kun puheeksi tulee kok­kaus nuotiolla. Täydellistä hiillosta ei tarvitse odottaa, eikä haittaa, jos ruoka vähän kärähtää. Laavun puut kannattaa pilkkoa itse pienemmiksi, sillä jo pikkuklapeilla saa aikaiseksi nopean ruoan.

Halsteri on hyvä valmistaikinan paistamiseen, kun lämpöä pääsee säätelemään kädenliikkeellä ja kypsyyden näkee heti. Pieniä herkkuja, kuten vadelmia, voi savustaa siivilässä, ja kattila on oiva savustusastia fetalle, kun mukaan lisää palavan männynoksan.

Usein retkellä nautitaan repussa nuhjaantuneet eväsleivät sellaisinaan, jopa nuotion ääressä. Mitä tuhlausta!

”Olen opastanut omia vanhempiani, että ruisleivät voi lämmittää nuotiolla, jolloin niistä tulee hetkessä ateria”, Atula sanoo.