Skål sunnuntaisiiderillä!

Menisikö kansankoti aivan hunningolle, jos alkoholia saisi ostaa kaupasta sunnuntaina? Siitä lämmitellään länsinaapurissa kuumaa poliittista kysymystä. Ajoitus liittyy vahvasti syyskuisiin parlamenttivaaleihin.

Lasissa sihahtelee hapokas yhdistelmä liberalismia ja populismia.

Yhä useampi ruotsalaispoliitikko arvioi, että ruotsalaisten juominen on sivistynyt tarpeeksi tolkulliseksi jopa sunnuntaiaukioloon. Puoltava argumentin mukaan ihmisiä pitäisi kohdella aikuisina.

Väittelylle Systemetin aukioloajoista on Ruotsissa vahva poliittinen perinne.

Kun valtakunnallinen Systembolaget aloitti vuonna 1955, se oli auki myös lauantaisin. Se oli luonnollista, olihan lauantai yleinen työ- ja koulupäivä. Lauan­taiaukiolosta alettiin kuitenkin kiistellä sitä mukaa, kun lauantaista tuli yleisemmin vapaapäivä. Vuonna 1982 Systemetin ovet menivät lauan­taisin säppiin.

1990-luvulla Ruotsi rentoutui niin, että monopoli avasi ovensa joinakin lauantaina juhlapyhien alla.

Uusi vuosituhat toi mukanaan pysyvän lauantaiaukiolon. Sittemmin ruotsalaiset ovat osoittaneet neljännesvuosisadassa, että heillä pysyy holtti, vaikka Systembolaget on auki kuutena päivänä viikossa.

Ehkäpä sunnuntaiaukiolokin sitten menisi?

”Halutessaan voisi ostaa pilsnerin, siiderin tai pullon viiniä jopa sunnuntaina”, Ruotsin toiseksi suurimman parlamenttipuolueen ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson maalaili toukokuun lopussa eloa sunnuntaiaukiolon Ruotsissa Sveriges Televisionin haastattelussa. Juuri ruotsidemokraatit on nostanut teemaa esille.

Hallituspuolue liberaalien Joar Forssell menisi vielä pidemmälle ja antaisi sunnuntaiaukiolon lisäksi Systemetille luvan jääkaappeihin. Niin se voisi myydä kylmiä juomia eli sunnuntaisiideri voisi olla raikkaan viileä.

Jääkaappeja ei ole, koska monopoli ei saa suosia yksiä juomia enemmän kuin toisia. Jos yksi juoma jäähdytetään, kaikki pitäisi siis jäähdyttää.

Myös oluen ystävänä tunnetun pääministeri Ulf Kristerssonin Moderaterna-puolue on kannattanut sunnuntaiaukioloa. Nykyinen hallitus on myös sallinut alkoholin tilamyynnin, ja kesäkuun alusta lähtien Ruotsissa on saanut perustaa kuppiloita ilman, että niissä on täysimittaiseen ruoanvalmistukseen soveltuva ravintolakeittiö. Hallitus on arvioinut muutoksen synnyttävän Ruotsiin tänä vuonna satoja uusia baareja.

Aukioloaikojen löysäämistä vastustavat esimerkiksi sosiaalidemokraatit ja keskustapuolue, joka tosin haluaa helpottaa alkoholin maatilamyyntiä maaseudun elinvoimaisuuden lisäämiseksi.

Ehkäpä aukioloaikakeskustelu ja sääntö-Ruotsin purkaminen saavat ihmiset vaaliuurnille.

Ja kyllä, keskustelu heijastelee kahta klassista ihmiskäsitystä politiikan taustalla: kontrolliin perustuvaa ja luottamukseen perustuvaa. On eittämättä tärkeää taittaa peistä siitä, kumpaan käsitykseen oman elinyhteiskuntansa haluaa tukeutuvan.

Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että poliitikot arvioi­vat aukiolon turvalliseksi ja kansaanmeneväksi vaaliteemaksi.

Ruotsalaismedian mukaan ruotsalaiset ovat enimmäkseen tyytyväisiä monopoliinsa ja sen aukioloihin. Alkoholin kulutusta seuraavan Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysningin mukaan ruotsalaiset ostavat 72 prosenttia alkoholistaan Systembolagetista. Loppu tulee esimerkiksi ravintoloista, matkoilta ja miedosta oluesta.

Tällaiset rajatut, yksityiskohtaan keskittyvät teemat nousevat poliittisen kilvoittelun kärkeen, kun poliitikot eivät halua tai osaa puhua isoista, rakenteellisista aiheista tai itselleen riskaabeleista teemoista.

Sellainen voisi olla esimerkiksi se, että politiikka on Ruotsissa, tuossa tasa-arvon edelläkävijämaassa, yhä selvemmin sukupuolijakautunutta.

Aftonbladet-lehden Demoskop-analyysiyrityksellä teettämän selvityksen mukaan 63 prosenttia naisista ilmoittaa äänestävänsä vasemmistoa ja 36 prosenttia porvaripuolueita, kun taas miehistä 53 prosenttia äänestäisi porvaripuolueita ja 45 prosenttia vasemmistoa.

Suuntaus on kansainvälinen, mutta ero Ruotsissa on kansainvälisittäin raju. Porvarihallituksen jatkon kohtalonkysymykseksi Systembolagetin aukioloajat eivät yllä. Sitä sen sijaan on se, etteivät ruotsalaisnaiset näytä innostuvan oikeistolaisesta politiikasta.