Kaikki turhat kuvat

Kun viimeksi hankit uuden puhelimen, mitä teit vanhan sisällölle?

Kävitkö sen huolellisesti läpi, poistit oudosti valottuneet kuvat ravintola-annoksista, tärähtäneet selfiet ja kolme vuotta sitten Tukholman-matkaa varten ladatun laivayhtiön sovelluksen, jolle ei ollut lopulta käyttöä?

Vai päätitkö hylätä koko sisällön ja aloittaa puhtaalta pöydältä?

Luultavasti valitsit helpoimman vaihtoehdon. Annoit puhelimen auttaa sinua siirtämään kaikki yhteystiedot, kuvat, videot, sovellukset, viestit ja kauppalaput vanhasta laitteesta uuteen.

Se käy nykyään niin kätevästi.

Vanhoissa kännyköissä valintoja joutui tekemään jatkuvasti. Nokia 3310:n 1,5 kilotavun muistiin ei mahtuisi kuin tämän lehtijutun alku, ja tärkeät tekstiviestit kävivät jatkuvaa kamppailua elintilasta.

Nykyisissä puhelimissa tilaa voi olla sata miljoonaa kertaa enemmän. Ja jos sekään ei riitä, lisää voi ostaa parilla eurolla kuukaudessa. Pilvipalveluja on kymmeniä, ja uusia datakeskuksia niiden pyörittämiseen rakennetaan ympäri maailmaa.

Vaikuttaa melkein liian helpolta ollakseen totta.

Jos tärkeät paperit ja valokuvat eivät enää mahdu yläkaappeihin tungettuihin laatikoihin, täytyy vuokrata varasto ja maksaa jollekin tietojen käsittelemisestä ja säilyttämisestä. Jos papereita ei koskaan hävitä, niiden määrä lisääntyy vuosi vuodelta, ja täytyy hankkia aina isompi varasto.

Mutta digitaalinen sisältö on näkymätöntä. Sitä on helppoa ja halpaa tuottaa. Ottaa kuvia, lähettää sähköposteja, asennella sovelluksia ja pelailla rallipelejä.

Tutkimuslaitos Statistan mukaan dataa tuotetaan joka päivä noin 400 miljoonaa teratavua. Mutta mitä se haittaa, kun pilvessä piisaa halpaa tallennustilaa?

Paljonkin, sanoo Aalto-yliopiston tietoverkkotekniikan professori Jukka Manner.

On tietysti ikävää, että kuluttaja joutuu käyttämään tallennuspalveluihin entistä enemmän rahaa. Viisi euroa kuussa, kuusikymppiä vuodessa. Se tuskin kaataa ruokakunnan taloutta, mutta yrityksissä mittakaava onkin jo toinen.

Manner luonnehtii Aalto-yliopiston pilvipalvelukuluja ”infernaalisiksi”. Tarkkaa summaa ei ole saatavilla, mutta ne ovat osa yliopiston 12 miljoonan euron vuosittaisia ohjelmistokuluja.

Tutkimusryhmien mittauksista raakadataa voi syntyä giga- ja teratavuja. Usein se halutaan säästää varmuuden vuoksi, jos tuloksia pitää tarkastella uudelleen tai mittausdatalle keksitään uusia käyttötapoja. Niitä voi olla säilössä vuosien, jopa vuosikymmenten, ajalta, ja erityisesti kuvat ja videot vievät paljon tilaa. Sitten ovat kaikki vanhat sähköpostit, kokouskutsut, liitetiedostot, opinnäytetyöt, ok-viestit…

Puhutaan dark datasta: datasta, joka on luotu, mutta jota kukaan ei käytä.

Viime vuosien tekoälybuumin takia tallennustilan kysyntä on kasvanut hurjasti. Kovalevyvalmistaja Western Digital oli jo helmikuussa myynyt koko vuoden tuotantokapasiteettinsa tekoälyfirmoille.

”AI-laskenta ostaa kaiken, mitä vain on markkinoilla”, Manner sanoo.

Hän ei usko, että tarjonta pysyy perässä. Sen seurauksena mikropiirien hinta nousee, mikä näkyy lopulta vaikkapa älypuhelimen hinnassa.

Ikivanhojen kokouskutsujen ja kissavideoiden säilöminen käy kalliiksi myös ympäristölle.

Laitteet vievät sähköä ja niiden valmistaminen harvinaisia mineraaleja, joita louhitaan usein kehitysmaissa kurjissa oloissa ympäristövaikutuksista piittaamatta.

Piirit, joihin tietoa tallennetaan, ovat merkittävä päästölähde. Manner kertoo esitelleensä luennoilla tilastollista kuvaajaa, jossa vertailtiin kahden Iphonen päästöjä. Puhelimissa oli sama kamera, sama näyttö ja sama mekaniikka, mutta toisessa oli enemmän tallennustilaa. Sen päästöt olivat lähes kaksinkertaiset.

Muinaisilla selfieillä on kytköksiä myös suurvaltapolitiikkaan. Persianlahden alueel­la tuotetaan suuria määriä heliumia, jota tarvitaan mikrosirujen valmistamiseen. Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys Iraniin näyttää sotkevan tämänkin markkinan.

Jos valmistajat eivät saa tarvitsemiaan kemikaaleja, tuotanto alkaa sakata, tarjonta heikkenee – ja hinnat nousevat.

Mutta mitä sitten? Eikö juuri siksi Suomeenkin rakenneta datakeskuksia?

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tietojen mukaan Suomessa on käynnissä 99 eri vaiheissa olevaa datakeskushanketta. Niistä jo valmistuneita on 14, investointipäätös on tehty 20 keskuksesta.

Osa datakeskuksista on jonkin tietyn yrityksen, kuten Tiktokin tai Metan, palveluiden pyörittämistä varten. Esimerkiksi Google ja Microsoft käyttävät datakeskuksia omien tekoälypalvelujensa laskennan lisäksi tavallisten käyttäjien dokumenttien, kuvien ja videoiden säilyttämiseen.

Kaikki 99 hanketta tuskin toteutuvat, mutta EK:n mukaan volyymi kuvaa joka tapauksessa Suomen kiinnostavuutta keskusten sijoituspaikkana. Datakeskukset käyttävät paljon energiaa jäähdyttämiseen, ja viileässä ilmastossa se käy kustannustehokkaammin kuin tropiikissa.

Datakeskuksista toivotaan piristysruisketta laahaavalle taloudelle ja työpaikkoja suomalaisille. Pääministeri Petteri Orpo on toistanut julkisuudessa laskelmaa, jonka mukaan datakeskusinvestointi tuo Kouvolaan 100–200 työpaikkaa.

Sekään ei ole niin yksinkertaista, sanovat kriitikot.

Suursijoittaja Risto Siilasmaan mukaan datakeskusten työllisyysvaikutus näkyy lähinnä rakennusvaiheessa. Manner taas sanoo, että on mahdollista, että suomalaisesta datakeskusrakentamisen osaamisesta voi tulla vientituote. Wärtsilän kaasugeneraattoreita on menossa yhdysvaltalaiseen datakeskukseen.

Muuten Manner suhtautuu rakennusbuumiin varautuneesti. Siinä on hänestä jopa kultaryntäyksen piirteitä.

Viime vuonna valtioneuvostolle selvityksen datakeskuksista laatinut Veli-Matti Mattila on optimistisempi.

Mattilan mukaan datakeskusten työllistävä vaikutus, 100–150 ihmistä 100 megawatin kokoisessa datakeskuksessa, on moniin teollisiin laitoksiin verrattuna kilpailukykyinen määrä. Tämän vuosikymmenen projektit ovat Mattilan mukaan työllistäneet rakennusvaiheessa noin 10 000 henkilötyövuoden edestä, ja jos suunnitelmat toteutuvat odotetusti, 2030 mennessä henkilötyövuosien määrä noussee 44 000:ään. Se on kaivattu piristys vaikeuksissa olevalle rakennusteollisuudelle.

Suuri määrä dataa on sekin Mattilan mielestä mahdollisuus: tekoälyn avulla siitä voidaan jalostaa ”insighteja ja näkemyksiä”, ehkä jopa löytää yrityksille uusia liiketoimintoja. Ja jatkuvasti kehittyvien tekoälytyökalujen avulla dataa voi myös hallinnoida helpommin, laittaa tekoälyagentin siivoamaan kansiot ja poistamaan tuplakuvat.

Aalto-yliopiston professori Manner on huolissaan kehityksen vauhdista. Hän sanoo, että konservatiivisimpienkin arvioiden mukaan laskentatehon tarve viisinkertaistuu vuosikymmenen loppuun mennessä.

”Mikä tuotannon ala pystyy viisinkertaistamaan tuotantonsa muutamassa vuodessa?”

Manner muistuttaa, että datakeskusten rakentaminen vaatii huipputeknologiaa, jonka osaajia ja valmistajia on rajallisesti. Muitakin pullonkauloja voi tulla vastaan. Kuinka paljon tilaa datakeskukset ja niiden varavoimakoneet tarvitsevat? Voiko 500 metrin päässä datakeskuksesta asua? Kenen maisema ja mustikkametsä uhrataan Tiktokille?

Datakeskukset eivät ole mitään mökkejä. Microsoftin Vihtiin rakentaman datakeskuksen hankealueen koko on 60 hehtaaria, Hyperconin Pyhäjoelle suunnitteleman peräti 240 hehtaaria.

Maailmalla huolta on herättänyt datakeskusten vedenkulutus. On keskusteltu esimerkiksi siitä, miksi puhdasta vettä ”tuhlataan” datakeskusten koneiden jäähdyttämiseen, ja laskettu, että yksi keskustelu Chat GPT:n kanssa kuluttaa noin puoli litraa vettä.

suurin kysymys on silti datakeskusten sähkönkulutus. Mitä enemmän laskentatehoa tarvitaan, sitä enemmän datakeskukset vaativat virtaa ja vettä.

Se on herättänyt huolta sähkön hinnasta. Siksi esimerkiksi Mainen osavaltio Yhdysvalloissa on jäädyttämässä uusien datakeskusten rakentamisen.

Maaliskuussa Nurmijärven kunnanvaltuusto hyväksyi hankesopimuksen Suomen toistaiseksi suurimman datakeskuksen rakentamisesta. Sen vuosittainen sähkönkulutus vastaa yhtä suurta ydinvoimalareaktoria tai Mannerin mukaan kahta miljoonaa sähköautoa, joilla kaikilla ajettaisiin 15 000 kilometriä vuodessa.

”Sähköautoja voidaan ladata öisin, kun on vähemmän kulutusta, mutta datakeskus pyörii 24/7. Meillä on kohta kymmenen miljoonan sähköauton verran kulutusta pelkissä datakeskuksissa.”

On arvioitu, että Suomeen suunniteltujen datakeskusten pyörittäminen vaatisi kahden ison ydinvoimalan verran sähköä.

Manneria huolestuttaa, että käsissä on energiakriisin ainekset. Mattila ei siihen usko: ”Sähkö ei Suomesta tule loppumaan.”

Sähkön tuotantoa lisätään Mattilan mukaan tarpeen mukaan, ja esimerkiksi tuulivoimaloita on jo luvitettu moninkertainen määrä nykytarpeeseen verrattuna. Kylmien ja tuulettomien viikkojen varalle kuitenkin tarvittaisiin säätövoimaa eli lisää tuotantokapasiteettia, vaikkapa kaasuturbiineita. Ympäristölle ne ovat kuitenkin huonompia vaihtoehtoja kuin tuulivoima.

Mitä tilanteelle voisi tehdä? Pitäisikö datakeskukset velvoittaa myös rakennuttamaan sähköinfraa, tuuli- ja kaasuvoimaloita tai painaa jarrua?

Manner sanoo, ettei datakeskusten rakentamisen kieltäminen ole ”tätä päivää”, mutta keskusten kotimaisuusasteesta olisi tarpeen keskustella. Uutisissa miljardit viuhuvat, mutta se, kuinka paljon investoinnista Suomeen jää, on toinen juttu.

Mattila puolestaan asettaisi datakeskuksille rekisteröitymisvelvoitteen. Niiden pitäisi kertoa, mihin datakeskusta käytetään. Tällä hetkellä sellaista velvoitetta ei ole.

”On mahdollista, että siellä tapahtuu asioita, joita me yhteiskuntana ei haluttaisi.”

Kun Jukka Manner viimeksi hankki uuden Ipadin, hän päätti, ettei siirräkään koko entistä laitetta satoine sovelluksineen uuteen, vaan aloittaa tyhjästä.

Sähköpostissa ja puhelimessa tilanne on vielä toinen. Aalto-yliopiston postilaatikossa viestejä on tallessa parinkymmenen vuoden ajalta.

”En tiedä, tarvitsisiko kaikkia diplomityökeskusteluja ja ok-viestejä vuodelta miekka ja kypärä säilyttää.”

Mutta ei hän ole niitä karsinutkaan, kuten ei puhelimensa galleriaakaan. Ei kukaan jaksa käydä läpi tuhansia kuvia ja miettiä, mitä niistä poistaisi, hän sanoo.

Aamulla kissa kiipesi takan päälle ja kurkisteli sieltä alhaalla sohvalla istuvaa professoria.

Se näytti niin söpöltä, että oli pakko ottaa kuva. Tai oikeastaan viisi.