Joustavammin tulevaisuuteen

Peruskoulusta tällä viikolla valmistuvat kokivat koulupolkunsa varrella koronapande­mian ja Euroopan paluun sotien aikaan. Maail­man johtajien antama käyttäytymismalli ei ainakaan tukenut koulun kasvatustyötä.

Tämä vuosikymmen on ollut vaikeasti ennakoitava, mutta yksinkertaista ei ole aavistaa tulevaisuuttakaan.

Tuore ylioppilas, ammattiin valmistuva tai muut opintonsa valmiiksi saanut nuori voi vain arvailla, missä ammateissa on ensi vuosikymmenellä kysyntää työntekijöistä. Koodaripulakin on vaihtunut ylitarjontaan.

Kilpailu kesätyöpaikoista on kova, eikä ole helppoa silloinkaan, kun pitäisi siirtyä pysyvästi työelämään. Talouden alakulo näkyy kaikkialla.

Siitä huolimatta kevään kääntyminen kesäksi on optimismin aikaa. Valo lisääntyy, luonto on kukkeimmillaan ja oman tulevaisuuteensa voi nähdä täynnä mahdollisuuksia, vaikka varmoja vaihtoehtoja ei olekaan tarjolla.

Suomi toimii tulevaisuudenuskon varassa. Lasten syntymä, vuodet opintojen parissa, oman asumisen järjestelyt ja yritysten investoinnit perustuvat siihen, että katse suuntautuu eteen eikä taakse.

Olennaista ei ole, onko auki olevat kysymykset ratkaistu jo huomenna. Tärkeintä on tietää, että pyrkimys kohti parempaa ohjaa myös kanssaihmisten toimintaa.

Politiikassa on nykyisin vallassa kaksi vastakkaista puhetapaa. Toisaalta puhutaan pakosta: täytyy tehdä sitä tai tätä ikävää. Sen vastapainoksi luetellaan asioita, joita pitää puolustaa eli usein jättää ennalleen.

Näiden rinnalle kaipaisi puhetta, jossa mietitään rakentavasti, missä olisi tarvetta uudistuksille, jotta asiat olisivat paremmin.

Nuorten näkökulmasta joustavuus helpottaisi vastuun ottamista omasta tulevaisuudesta.

Jos maailma muuttuu, täytyy omaa osaamista pystyä joustavasti päivittämään. Kerran valittu opintosuunta ei saa sitoa käsiä pysyvästi.

Tarvitaan myös keinoja, jotka madaltavat kynnystä työelämään siirryttäessä. Vuosikymmenten varrella sorvatut pykälät usein suojaavat jo valmiiksi hyvässä asemassa olevia työntekijöitä, mutta samalla ne vaikeuttavat työuraansa aloittavan taivalta.

Järjestelmien pitää joustaa. Välillä voi olla yrittäjänä, välillä palkkatyössä. Ajoittain voi asua omistusasunnossa, ajoittain vuokralla. Jossain vaiheessa voi työskennellä ulkomailla ja sitten taas kotimaassa.

Suhtautuminen muutokseen on aina vaihdellut sukupolvien välillä.

Nuorilla on edessään eniten tulevaisuutta. Varttuneempi väestö taas on pisimpään muokannut yhteiskunnasta juuri sellaista kuin se nykyään on.

Jokaisen sukupolven sisällä on erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. On kuitenkin selvää, että nyt koulunsa päättäville kysymys tämän vuosisadan jälkipuoliskon Suomesta on toisella tavalla omakohtainen kuin vaikkapa eläkeikäisille.

Siksi ensi vuonna ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa äänestävät kuuntelevat eri tavalla keskustelua ympäristöstä, velanotosta, työelämän uudistamisesta ja leikkauksista kuin heitä vanhemmat.