Salametsästäjän jäljillä

Kaunokirjallisuuden biofiktiobuumi on tuonut historian henkilöiden elämään kuvitteellista lisäväriä ja nostanut unohduksesta mielenkiintoisia persoonia. Heihin kuuluu Unto Ek, 1980-luvulla esikoisteoksellaan hätkähdyttänyt eräkirjailija. Väkevä tuotanto käsittää neljä kirjaa.

Kirjailija oli myös pahamaineinen juoppo ja häirikkö, jonka teutarointia seurattiin muun muassa Hymy-lehden sivuilla. Ensisijaisesti Ek oli kuitenkin Itä-Lapin erämailla partioinut salametsästäjä.

Motiivina oli katkeruus valtiolle, jonka Ek koki kohdelleen itseään ja vastaavia kylmien tilojen asuttajia kohtuuttomasti. Salametsästyksellä Ek halusi ottaa omiaan pois valtion ”metsälehmien” muodossa, ja siitä hänet myös tuomiolle laitettiin.

Ekin elämää käsittelevä Lyijykausi on suosittu kirja, josta on otettu kolme painosta. Tuomo Pirttimaan teos on tositapahtumiin pohjautuvaa sepitettä.

Pirttimaan edelliset kolme kirjaa ovat esitelleet pohjoisen sinnittelijöitä sieltä kuraisemmasta päästä. Ne ovat rikoskirjoja, joiden pääosassa on karu pohjoissuomalainen elämänpiiri.

Lyijykauden asetelma on periaatteessa samanlainen. Mukana on rikos taustoineen: maisema, yhteisö ja niiden pitkät historiat. Uusin kirja on kuitenkin paljon antoisampi kuin edeltäjänsä.

Ekin tarina alkaa erityisen niukkasanaisin kappalein Sallan Värriötuntureiden historiallisista Tuntsan maisemista, joissa moni on kulkenut ja moni toivonut, ettei olisi.

Kerronta vapautuu, kun Ek pääsee työhön – työmies hän on aina ollut, kuin Ayn Randin ajatushautomosta: metsäsissiksi itsensä asemoinut mies ei kerran petyttyään yhteiskunnalta tukea kaipaa, sillä jokaisen on itsensä elätettävä, tavalla tai toisella.

Tuo mies tekee mitä haluaa ja kuitenkaan ei, kuuluu Pirttimaan lause.

Törkeä äijä saa lukijan varauksettoman myötätunnon, jota kirjailija yrittää lopussa toppuutella.

Kaiken tekemänsä takia hän olisi voinut jäädä yksin mutta ei jäänyt.

Ekin vuonna 1984 ilmestynyttä Hirventappopaikka-kirjaa on pääkaupunkiseudun kirjastoissa kaksi kappaletta, joita kymmenet kiinnostuneet jonottavat. Teosta on harvoin saatavilla antikvariaattien verkkokaupoissa, ja tuoreet pyyntihinnat ovat olleet sadan euron luokkaa. Ek on siis eräänlainen kansalliskirjailija, vaikka ei vieläkään salonkikelpoinen.

Pirttimaan Lyijykausi ei ole kirja kaikille, mutta erityisen väkevä niille, joille se on. Kuin kirjallista jäykkää Pöytäviinaa suoraan sulfiittiselluloosatehtaalta. 

Tuomo Pirttimaa: Lyijykausi. 284 sivua. Johnny Kniga, 2026.