Piilaakson ruhtinaat

Yhdysvallat on keskellä uusinta teknologisteollista vallankumousta. Sen vaikutukset yhteiskuntaan muistuttavat vuosisadan takaista myllerrystä.

1800–1900-lukujen taitteen progressiivinen liike nousi vastareaktiona teolliselle vallankumoukselle. Valtava maahanmuutto, räjähdysmäisesti kasvaneet tuloerot sekä uuden teknologian aiheuttamat mullistukset työnteossa, kuluttamisessa ja amerikkalaisessa arjessa huolestuttivat miljoonia ihmisiä.

Yhdysvallat muuttui agraarisesta pienten yhteisöjen maasta monikulttuuriseksi suurkaupunkien valtioksi vain vuosikymmenissä. Progressiivinen liike kannatti yhteisöllisyyttä, valtion aktiivisempaa roolia uuden talouden säätelyssä sekä vanhakantaista moraalia tasapainottamaan uutta materialistista yhteiskuntaa.

Uuden teollisen yhteiskunnan airueet, niin sanotun kullatun aikakauden suurkapitalistit John D. Rockefeller, Andrew Carnegie, J.P. Morgan ja Cornelius Vanderbilt pääsääntöisesti taistelivat progressiivisen liikkeen edustajia vastaan.

Kiistan keskiössä oli amerikkalaisen talouden ja politiikan kestokysymys: kenelle kuuluu lopullinen päätösvalta amerikkalaisesta taloudesta – valtiolle vai yrityksille?

Taistelu on jälleen kiihtynyt. Nykypäivän teemat ovat hätkähdyttävän tuttuja 1800–1900-luvun taitteesta.

Tietoteknologian noususta alkanut uusi vallankumous on huipentunut tekoälyn myötä. Yhä nopeammin eteenpäin harppova teknologia ravistelee jälleen perusteellisesti talouden perusasetuksia.

Kuten monet kullatun aikakauden superpatruunat, nykypäivän talouden kapteenit näkevät itsensä uuden yhteiskunnan visionäärisinä johtajina. Marc Andreessen, Alex Karp ja Elon Musk haluavat olla miljardööri-filosofeja, jotka haastavat perinteisen älymystön sekä poliittisen establishmentin uuden yhteiskunnan arkkitehteinä.

Rahalla saa voimakkaan megafonin. Valtavat omaisuudet ja poliittinen valta humalluttavat jotkut ihmiset uskomaan omaan erinomaisuuteensa ja viisauteensa alalla kuin alalla. Tässä ei ole mitään uutta.

Rockefeller uskoi liike-elämän olevan yksi rintama darvinistisessa eloonjäämiskamppailussa, jossa vain vahvimmat selviytyvät. Carnegie kehitti idean vaurauden evankeliumista. Hänen maailmankuvansa oli sekoitus sosiaalidarvinistisia ideoita liike-elämästä sekä köyhiä tukevia lahjoituksia muun muassa kirjastoille.

Saman aikaan kun Carnegie puhui avokätisyydestä, vuoden 1892 lakko johti hänen omistamallaan Homesteadin terästehtaalla 10–15 henkeä vaatineihin tulitaisteluihin. Lakkoilijat ottivat yhteen Carnegien yrityksen palkkaamien asemiesten sekä Pennsylvanian kansalliskaartin kanssa.

Kansakunnan tulehtunut ilmapiiri, poliittinen jakautuneisuus ja korruptio ruokkivat talouden muutoksen aiheuttamia jännitteitä. Epävarmuuden aikakaudella amerikkalaiset etsivät uusia ideoita ja inspiraation lähteitä. Tämä päti 1800–1900-lukujen taitteessa, ja näin on myös tänään.

Poliitikot katsovat vaalikampanjoinnissaan taaksepäin ja etsivät voittoa menneiden vaalikausien menestyksistä. Talouden, teknologian, väestöpohjan ja maailmankaupan murrokset muodostuvat kuitenkin poliitikoille usein ylitsepääsemättömäksi esteeksi.

Amerikkalaisen politiikan itsetuhoisa taistelu on avannut oven Piilaakson ruhtinaille. Jotkut heistä näkevät itsensä Yhdysvaltojen oikeutettuna johtajana. Tuskin he itse osaavat ennustaa heidän edistämänsä teknologian vaikutusta maapalloomme – sen poliittisista tai yhteiskunnallisista seurauksista puhumattakaan.

Jotkut Piilaakson johtajat ovat säikähtäneet kätilöimänsä teknologian voimaa. OpenAI:n pomo Sam Altman on sanonut, että pelko ja huoli tekoälyn voimasta on oikeutettua. Toiset, kuten Peter Thiel, ovat tukeneet jonkin sortin anarkokapitalistista visiota tulevaisuudesta, jossa ultrarikkaat kykenevät irtautumaan perinteisestä valtiosta.

Teollinen vallankumous työnsi miljoonat maatyöläiset Sisilian, Sleesian ja Iowan pelloilta Chicagon lihanjalostamoihin ja Detroitin autotehtaisiin. Se toi kellot ja tehtaan pillit ihmisten arkeen, rikkoi ja loi yhteisöjä, eliminoi vanhoja ja loi uusia ammatteja.

Nopea muutos ruokkii väkivallan ja kaaoksen politiikkaa ja rikkoo luottamusta vallitsevaan poliittiseen järjestelmään.

Trumpismi osoitti, että raivoa ja muutosvoimia on mahdollista kanavoida vallitsevan poliittisen järjestelmän sisällä. Trumpismin rapautuessa ja tekoälyvallankumouksen kiihtyessä kymmenet miljoonat muutoksen ravistelemat amerikkalaiset etsivät uusia kanavia peloilleen, toiveilleen ja raivolleen.

Äänestäjien pelkojen ja toiveiden hallinta muuttuu lähivuosina aikaisempaa monimutkaisemmaksi. Uusia toimijoita liittyy mukaan ja vanhat vaikuttamisen tavat murtuvat.

Toiveet paluusta entiseen Trumpin kauden jälkeen hiipuvat jokaisen tekoälyn uuden version myötä.