Onnen muisto

Nyt kun Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi valtakunnaksi yhdeksän kertaa peräkkäin, meillä on havaittu huomaamaan, että saavutus on syytä museoida, jotta onnettomat jälkipolvetkin pääsevät siitä vähän nauttimaan.

Onni ei ole olotila, se on muisto, sanoi vanha kansa. Se sanoi myös, että kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Siis parempi onni museossa kuin kymmenen kadulla.

Kööpenhaminassa on jo vuosia toiminut Onnellisuusmuseo, Lykkemuseet, vaikka Tanskanmaalla on tunnetusti jotain mätää. Ruotsissa on mokausmuseo ja sillimuseo ja Norjassakin turskamuseo ja trollimuseo.

Suomessa on nyt perustettu osakeyhtiö onnellisuusmuseota varten, ja itse laitos on tarkoitus avata ensi vuonna. Kovin tarkkoja tietoja siitä, mitä museoon tulee, ei ole vielä kerrottu, joten itse kukin voi ideoida tykönään.

Voimme aloittaa vaikkapa museon määrittelystä. Wikipedian mukaan sana juontuu kreikkalaisesta sanasta museion, joka tarkoitti muusille omistettua paikkaa. Muusi ei kuitenkaan ole niin suomalainen ruokalaji, että se automaattisesti sopisi täkäläiseen museoon.

Paljon paremmin sinne sopivat mämmi, puikulaperuna, kalakukko, lapskoussi ja rössypotut, jotka tekevät suomalaisista onnellisia maan eri puolilla. Epäilemättä näitä tarjoillaan onnellisuusmuseon ravintolassa.

Perinneruokien lisäksi museoon kuuluu joukko pikkuesineitä, jotka tuottavat iloa suomalaisen elämään: tarjouskahvipaketti, valkoinen sukkapari, puoliksi täysi taskumatti, korvapuoli pehmopupu, pätkä narua joka voi olla joskus tarpeen, kiuaskivi ja niin edelleen. Nämä kaikki sijoitetaan punaiseen muoviämpäriin, jonka kävijä saa ilmaiseksi mukaansa, jos maksaa sisällöstä sikahinnan.

Kokonaista saunaa ei tarvitse sijoittaa museoon, koska niitä on tarjolla riittävästi muuallakin. Sen sijaan muutamille muille ilmiöille voidaan perustaa elämyshuoneita, vähän kuin Linnanmäen Vekkula.

Suomalaista hiljaisuutta voi kokeilla Jörölässä, jossa lähimmäistä ei saa häiritä puhumalla, hymyilemällä eikä tunkeutumalla kahta metriä lähemmäksi. Pimelössä on tietysti säkkipimeää, mutta siellä sentään kuuluu hieman ääntä: räntäsateen lätinää ja ajoittaista hyttysen ininää.