Peruskoulun voi pelastaa
Tietokirja selvittää, mitä suomalaisen koulun menestystarinalle kävi, Silvia Hosseini kirjoittaa.
2
MIN
Mikä peruskoulua vaivaa? Opettajilta armovitonen peruskoululle avaa koululaitoksen ongelmia ja Pisa-tulosten romahdusta opettajien näkökulmasta. Vaikka suomalaislapset pärjäävät yhä kansainvälisessä vertailussa, suunta huolestuttaa: heikot ovat entistä heikompia, ja kuilu tyttöjen ja poikien osaamisen välillä kasvaa.
Tietokirja pohjautuu aineenopettajille tehtyyn kyselyyn ja haastatteluihin. Noin sadan vastaajan otanta ei ole suuren suuri, eikä tutkimusta ole vertaisarvioitu. Tulokset antavat silti osviittaa peruskoulun nykytilasta. Teoksen rakenne mukailee tieteellistä artikkelia, mutta kieli on yleistajuista. Kiinnostava sisältö houkuttelee lukemaan kuivanpuoleisesta tyylistä huolimatta.
Opettajat kritisoivat erityisesti hallinnollisten tehtävien määrää ja vähäisiä resursseja. Etenkään valmistava opetus ei ole riittävää: osa maahanmuuttotaustaisista oppilaista pärjää mainiosti, mutta moni siirretään tavalliseen opetukseen puuttuvin valmiuksin. Liian suuret opetusryhmät heikentävät työrauhaa. Kritiikkiä saavat myös ”avoimet” eli meluisat oppimisympäristöt.
Tekijät ovat sosiologian, politiikan ja kasvatustieteen tutkijoita. Opettajien vastausten lisäksi he paneutuvat koulutuspolitiikkaan. Vuoden 2025 perusopetuslain muutoksilla ja lisärahoituksella on pyritty helpottamaan koulujen ahdinkoa.
Ne eivät ratkaise laajempiin kehityskulkuihin liittyviä ongelmia: kunnilla on liikaa valtaa opetuksen järjestämisessä. Uusliberalistinen innovaatiopuhe ja ”edubisnes” vaikuttavat päätöksiin yhä enemmän.
Tietokirja tuo esiin myös sosioekonomiset erot. Opettajat kertovat lasten taustan näkyvän koulun arjessa yhä selvemmin. Tulevaisuus näyttää, onko seurauksena kirjoittajien sanoin ”nuorten sukupolvien entistä varhaisempi, selkeämpi ja peruuttamattomampi jakautuminen A- ja B-luokan kansalaisiin”.
Peruskoulun voi vielä pelastaa. Menestyksen ainesosia ovat aiemmin olleet koulutuksen arvostus sekä pedagoginen vapaus. Tekijät muistuttavat, että ”opettajajohtoisuus on eri asia kuin opettajakeskeisyys”.”
”Perinteisten” ja ”oppilaskeskeisten” metodien vastakkainasettelua voisi kyseenalaistaa enemmänkin. Ero pitäisi tehdä laadukkaan ja heikon pedagogiikan välillä.
On kiinni opettajan luomasta ilmapiiristä ja hänen muotoilemistaan kysymyksistä, saako esimerkiksi opettajajohtoinen keskustelu oppilaissa aikaan oivalluksia ja yksilöllistä ajattelua.
Ville Pernaa on SK:n entinen päätoimittaja.
Ville Pernaa, Risto Rinne, Hannu Simola ja Erika Carlson: Opettajilta armovitonen peruskoululle. 277 sivua. Siltala, 2026.