Öljy on muutakin kuin saatavuusongelma
Poliitikkojen ja median pitää kantaa vastuu siitä, että keskusteluissa öljystä on syvyyttä ja leveyttä, kirjoittavat Marja Heinonen ja Sakari Säynäjoki.
Bensan hinta nousee ja maailmantalous horjuu, kun Iranin sota raivoaa Lähi-idässä. Uutisoinnissa ja muussa julkisessa keskustelussa on puhuttu öljystä kyllästymiseen asti. Silmiinpistävää on se, että otsikoissa öljy on lähinnä saatavuusongelma.
Näkökulman kapeudesta tulee vielä kinkkisempi ilmiö, kun katsoo median välittämiä viestejä pidemmällä aikavälillä. Silloin syntyy ristiriitainen viesti fossiilisista polttoaineista. Miksi juuri nyt on suuri huoli öljystä, kun usein on uutisoitu siitä, miten maailma pinnistelee päästäkseen irti fossiilisista polttoaineista?
EU:lla on tavoite olla kokonaan hiilineutraali vuonna 2050. COP-ilmastokokouksessa päätettiin 2023 historiallisesti, että fossiilisista polttoaineista ”siirrytään pois” katastrofaalisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi.
Päätöstä juhlittiin, ja esimerkiksi Yle otsikoi: ”Historiallinen sopu syntyi: maailma siirtyy pois fossiilisista polttoaineista”. Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen hehkutti tulosta ja totesi: ”Fossiilisista luopujat ovat huomisen voittajia.”
Nyt tätä näkökulmaa ei tunnu muistavan kukaan.
Öljyn asema taloudessa on vuosikymmeniä pysynyt ennallaan tai vahvistunut. Fossiilisten polttoaineiden kulutuksessa tehdään joka vuosi ennätyksiä. Räjähdysmäisesti lisääntynyt uusiutuva sähkö ei ole korvannut fossiilisia vaan on tullut niiden päälle, kun asiaa tarkastellaan globaalisti.
Öljyn hinnannousun voisi kuvitella olevan jopa hyvä asia, jos öljyn käyttö ”on päätetty” lopettaa. Sen sijaan nykyhetki on palautus maanpinnalle: kun öljyn saatavuus heikkenee ja hinta nousee, muistetaan vain sen horjumaton asema taloudessa.
Öljy on paljon vivahteikkaampi kysymys. Käsittelyn kapeus paljastaa sen, miten fossiilisten polttoaineiden laajaa roolia yhteiskunnissamme ei ymmärretä.
Iranin kriisi on paljastanut myös sen, miten herkästi öljyn varaan rakentunut maailmamme häiriintyy. Kriisi voisi antaa mahdollisuuden ajatella toisin siitä, mitä kohti haluamme mennä.
Poliitikkojen ja median pitää kantaa vastuu siitä, että keskusteluissa öljystä on syvyyttä ja leveyttä. Keskinäisten riippuvuussuhteiden valottaminen ja johdonmukaisuus mahdollistaisi poliittisten päätösten suuntaamisen tulevaisuuden kannalta tärkeimpiin asioihin. Fossiilisista polttoaineista irtaantuminen ja globaali öljytalous eivät typistyisi kiistelyyn yksityisautoilusta tai pörssisähkön hintavaihtelusta.
Otetaan esimerkki riippuvuussuhteesta, jota ei tule helposti ajatelleeksi. Ruoantuotanto on globaalisti riippuvainen maakaasupohjaisista lannoitteista, nestepolttoaineilla toimivasta logistiikasta ja petrokemiallisista torjunta-aineista. Laskennallisesti noin puolet maapallon ihmisistä on elossa vain Haber-Bosch-prosessin ansiosta. Se on kemiallinen synteesi, jolla tuotetaan typpilannoitteiden raaka-aineet. Perusraaka-aine prosessissa on maakaasu.
Poliitikoilta ja medialta odotetaan nopeita ja selkeitä kannanottoja. Voisimme tyhjänpäiväisten ja harhaanjohtavien vastakkainasetteluiden sijaan keskittyä kysymyksiin, jotka fossiilisista irti pyristelevät yhteiskunnat joutuvat ratkaisemaan: Miten järjestää ruoantuotanto ja taata riittävä elintaso kaikille? Mistä asioista haluamme yhteiskuntana pitää kiinni tulevaisuudessakin ja mistä on päästettävä irti?
Julkisen keskustelun rakentajien on kannettava valtava vastuunsa tässä – toden totta vaikeassa – vuoropuhelussa.
Heinonen on valtiotieteiden tohtori, kestävyyskysymyksiin erikoistunut media-asiantuntija ja journalisti. Säynäjoki on väitöskirjatutkija energiasiirtymän yhteiskunnallisista vaikutuksista Helsingin yliopistolla.