Läpimurtoinnovaatiot ovat saumattoman yhteistyön tulos
On hämmentävää, että yliopistojen rooli ja innovaatiojärjestelmän uudistaminen ovat loistaneet poissaolollaan keskustelussa talouskasvusta.
3
MIN
Suomen heikon talouskasvun juurisyy ei ole suhdanteissa, verotuksessa tai kotimaisessa kulutuksessa, vaan elinkeinorakenteen olemattomassa uudistumisessa. Meillä ei synny riittävästi uutta korkean lisäarvon liiketoimintaa aikana, jolloin globaali kilpailu heikentää yritysten käyttökatteita.
Meillä on vahva yliopistotutkimukseen pohjautuva korkean teknologian startup-kenttä, josta on jo syntynyt monia menestystarinoita kuten Oura, Iceye, IQM, Bluefors ja Supercell. Nämä yritykset eivät kuitenkaan yksin pysty nostamaan kansantaloutta, jos suuren volyymin perusteollisuutemme ei uudistu.
Kaikki menestystarinamme Nokiasta alkaen ovat syntyneet tutkimuslähtöisistä uusista innovaatioista. Onkin hämmentävää, että yliopistojen rooli ja innovaatiojärjestelmän uudistaminen ovat loistaneet poissaolollaan keskustelussa talouskasvusta.
keskeinen syy innovaatiojärjestelmämme heikkoon tuottavuuteen ovat opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön eri suuntiin ohjaavat kannustimet. Suomen Akatemian Lippulaiva-hankkeet tähtäävät tieteellisiin huippujulkaisuihin, Business Finlandin Veturi-hankkeet tukevat pääosin hyvin ennustettavissa olevaa yritysten kehitystyötä.
Meiltä puuttuvat kannusteet, instrumentit ja foorumit, jotka mahdollistavat yritysten ja yliopistojen yhteiskehityksen, jolla tavoitella pitkäjänteisiä läpimurtoinnovaatioita. Emme panosta riittävästi alueellisten osaamiskeskittymien rakentamiseen. Nokian ja yliopistojen 1990-luvulla pääkaupunkiseudulle, Tampereelle ja Ouluun rakentamat klusterit ovat toimineet ponnahduslautoina monille uusille menestystarinoille Nokian huippuvuosien jälkeen.
Tämänkaltaisten pitkäkestoisten kerrannaisvaikutusten aikaansaaminen tulisi olla julkisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen päätehtävä.
Innovaatiojärjestelmästämme puuttuu toimija, joka kokoaa yhteen tutkimuksen, yritykset ja rahoittajat ilman hankekohtaista lyhytjänteisyyttä. Rooli sopisi hyvin yliopistoille, mutta niiltä puuttuvat konkreettiset tavoitteet ja kannusteet yhteiskunnallisen vaikuttamisen edistämiseen.
Nykyinen rahoitusmalli ohjaa yliopistoja tutkintojen määrän kasvattamiseen ja tutkijoita tieteelliseen julkaisemiseen mutta ei kannusta yritysyhteistyöhön ja innovaatioiden kaupallistumiseen. Tiedeyhteisön oma toimintamallikaan ei rohkaise kehittämään läpimurtoinnovaatioita. Vertaisarviointi ja tutkijoiden meritoituminen tapahtuvat tieteenalakohtaisissa siiloissa, joissa poikkitieteellisille ja kaupallisille hankkeille on vaikea saada arvostusta ja rahoitusta.
Oikeansuuntaista kehitystä on onneksi tapahtunut. Aalto-yliopiston ympärille on rakentunut satojen suurten ja pienten yritysten muodostama ekosysteemi, joka on jo synnyttänyt useita läpimurtoinnovaatioita. LUT-yliopisto perusti vuonna 2025 System Earth Collegiumin, jonka tavoitteena on tutkia ja kokeilla läpimurtoinnovaatioihin tähtääviä toimintatapoja käytännössä. Se edellyttää innovaatioympäristön kriittisten toimijoiden saattamista saman katon alle ja yhteistoiminnan aktiivista orkestrointia. Innostava tuore esimerkki on yliopiston ja Kempowerin yhteinen sähköisen liikenteen tutkimuskeskus EMRC.
Suomen edellinen kasvun kultakausi 1990-luvulla oli seurausta 1980-luvulla rakennetusta maailmanluokan innovaatiojärjestelmästä, jonka ytimen muodostivat yhteinen visio ja yliopistojen, yritysten ja rahoittajien saumaton yhteistyö. Suomella on edelleen vahvaa osaamista monilla aloilla. Nyt on jälleen aika saattaa kaikki keskeiset toimijat puhaltamaan yhteen hiileen kestävän kasvun aikaansaamiseksi.
Kirjoittaja on LUT-yliopiston System Earth Collegiumin jäsen ja Aalto-yliopiston entinen hallituksen puheenjohtaja.