Ei koskaan hiljaista

Noin vuosi sitten 157 pikkumiekkavalasta rantautui ja jäi jumiin Australian Tasmaniassa. Niistä sata jouduttiin lopettamaan. Tapaus uutisoitiin laajasti, ja kerrottiin, ettei rantautumisen syytä pystytty suoraan todentamaan.

Uutinen ei ollut harvinaislaatuinen. Vuonna 2023 saman kohtalon koki kaksi populaatiota pallopäävalaita, ensin sata Australiassa, sitten toiset 55 Skotlannissa.

Joukkorantautumisista uutisoidaan vähintään vuosittain.

Ihmisen läsnäolo merillä on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla. Maailman rahtiliikenteestä yli 80 prosenttia kuljetetaan meriteitse ja liikenteen sekä kuljetettavan tavaran määrä kasvaa. Samaan aikaan laivojen reitit ovat entistä pidempiä, johtuen esimerkiksi Venäjän öljynviennin sanktioista ja Kiinan kaupan kasvusta.

Turvallisuustilanne Punaisellamerellä on vähentänyt Suezin kanaalin kautta kulkevan tavaran määrää 70 prosenttia. Vaihtoehtoinen reitti kiertää Etelä-Afrikan niemenkärjen kautta. Myös Iranin sota ja Hormuzinsalmen tilanne tulee vaikuttamaan merireitteihin.

Myös arktiset alueet kiinnostavat maailmassa nyt uudella tavalla, ja sotaharjoituksia järjestetään merellä täysin uusissa paikoissa.

Ihminen ja sen teknologia tuovat mukanaan melun.

”Maailman merien syvimmistä kohdista on jo tallennettu ihmisperäisiä ääniä. Mikään alue ei ole kokonaan suojassa melulta”, kertoo valastutkija Olli Loisa.

Loisa työskentelee Turun ammattikorkeakoulun meriympäristö-tutkimusryhmän johtajana. Merenalainen melu on nyt yksi ryhmän tutkimuskärjistä.

Melu vaikuttaa tutkimusten mukaan etenkin valaisiin ja delfiineihin. Niistä osa käyttää suunnistamiseen, kommunikointiin ja saalistamiseen kaikuluotausta. Jatkuva taustajylinä tuntuu valaan ruumiissa stressinä, ja näkyy esimerkiksi muutoksina hengitysrytmissä ja ruokailuaktiivisuudessa. Jylinä peittää alleen saaliin ja lajitovereiden äänet, ja valas voi eksyä kauaskin tavallisesta elinympäristöstään. Jatkuva melu voi aiheuttaa valaalle tilapäisen tai pysyvän kuulonaleneman.

Tutkijat eivät voineet todeta yksittäistä syytä Tasmanian joukkorantautumiselle. Osa vastaavista tapauksista on kuitenkin pystytty yhdistämään ihmisperäiseen meluun, Loisa kertoo. Rantautuminen ei johdu rahtilaivoista, vaan esimerkiksi sotilaallisista harjoituksista ja seismisistä merenpohjan öljy- ja kaasukenttien kartoituksista. Niissä käytetään erittäin vahvoja kaikuluotaimia.

Impulsiivinen hyvin voimakas melupiikki aiheuttaa valaissa pako- ja stressireaktion. Se ei välttämättä saa valaita uimaan suoraan rantaan vaan niille vieraaseen rannikkoympäristöön. Rantautuminen tapahtuu, kun jokin olosuhde, kuten laskuvesi, estää paluun avomerelle.

Melun tiedetään stressaavan monia muitakin lajeja.

”Reaktioita on havaittu hyvin laajalle eliöryhmälle simpukoista ja pieneliöistä kaloihin,” Loisa kertoo.

Tallinnan teknillisen yliopiston meriliikenteen professori Ulla Tapanisen mukaan luonnontieteilijöiden lisäksi myös logistiikka-ala on hiljalleen herännyt ongelmaan.

Kansainvälistä merenkulkua säätelee YK:n alainen merenkulkujärjestö IMO. Se julkaisi kaksi vuotta sitten asiasta toimintasuunnitelman, jonka mukaan IMO alkaisi laatia uusia säännöksiä ja levittää tietoisuutta ongelmasta.

Tapanisen mukaan IMO on historiansa aikana puuttunut ympäristöasioihin aina sitä mukaa, kun niitä koskeva tutkimus on nostanut asiat keskusteluun. 70-luvulla kiellettiin mereen roskaaminen ja konehuoltojätteiden öljyisten pilssivesien päästäminen mereen. Joitakin vuosia sitten tajuttiin, että laivojen pohjamaalien tulisi olla ympäristöystävällisiä. Nyt on vuorossa merenalainen melu.

”Se tuli (alalle) hieman yllätyksenä, kuinka paljon negatiivisia vaikutuksia melulla on ollut. Ei sitä ollut osattu ajatella.”

Tapanisen mukaan vedenalaisen melun hillitseminen sopii yhteen alan muiden tavoitteiden kanssa. Kun hiilidioksidipäästöjäkin yritetään hillitä, tullaan hiljaisempaan teknologiaan siirtymään viimeistään sähkömoottoreiden myötä.

Toisaalta IMO on 176 jäsenvaltion, 68 valtiollisen organisaation ja 98 kansalaisjärjestön intressejä yhteen sovitteleva toimielin. Suunnitelmat voivat usein lykkääntyä. Loisan ja Tapanisen on vaikea sanoa, minkälainen prioriteetti merenalainen melu IMO:lle oikeasti on.

Valaat ovat maailman pitkäikäisimpiä nisäkkäitä. Ne voivat elää jopa 100-vuotiaaksi. Mitä niille tapahtuu, jos laivaliikenne jatkaa kasvuaan ja sääntelyn voimaantulo kestää?

Loisan mukaan tätä on hyvin vaikea arvioida. Liikenteen ohella muukin ihmisen läsnäolo merellä lisääntyy. Merellä rakennetaan tuulivoimaa, kaivetaan merihiekkaa ja kaivostoimintaa lisätään. Valaat reagoivat stressiin yksilöllisesti, ja joillekin pelkästään ihmisen läsnäolo on stressitekijä. Yhteisvaikutuksessa muiden stressitekijöiden kanssa melu on valaille merkittävä uhka.

Elinkeinotoiminta on osa yhteiskuntaa, mutta meluongelma voitaisiin Loisan mukaan huomioida tunnistamalla herkimmät alueet ja uudelleenreitittämällä kuljetuksia sen mukaan.

”Ruotsin ja Tanskan vesillä on esimerkiksi tehty jo ehdotuksia uudelleenreitityksestä pyöriäisen takia.”

Islannissa ja Norjassa käydään puolestaan keskustelua Jan Mayenin saaren alueesta, johon Norja oli suunnitellut syvänmeren kaivostoimintaa. Uutistoimisto AFP:n mukaan Norjan hallitus lykkäsi viime vuoden lopulla hanketta neljällä vuodella useiden ilmi tulleiden ympäristöriskien vuoksi. Islannin yliopiston tekemät pitkäaikaiset tutkimukset osoittavat, että alue on ollut rauhallinen elinympäristö ja suotuisa saalistuspaikka pohjoisenpullonkuonovalaille.