Aikuisia ja lapsia

Arkeen tulee tulee särö. Kaksossisaruksia hävettää, että he eivät tiedä isäänsä.

Laura Birnin näyttelemä äiti rutistaa lapsiaan kovempaa, että suojelisi hairahdukseltaan. Omapäiset neiti etsivät alkavat silti nuuskia menneisyyttään.

Aleksi Salmenperä kuvaa yhdeksännessä elokuvassaan, Isänpäivässä, jälleen perheitä, jotka sotkeutuvat välittämiseen.

Isättömiksi on oivaltavasti kirjoitettu eriluonteiset kaksoset, joiden kautta voi pohtia kulttuurin ja perimän vaikutusta ihmiseen. Kaksoset tuovat parkkipaikkarealismiin ripauksen Hohdon outoutta. Vilja ja Varpu Rintasen kokemattomuus sopii seiskaluokkalaiseen varautuneisuuteen.

Isäksi epäillyn Timon rooliakaan ei olisi voinut antaa ammattilaiselle. Näyttelijä Tomi Lindfors ja Timo ovat aivoverenvuodon takia täriseviä ja mumisevia.

Lindfors näyttää vanhentumisen kauheuden koko kehollaan. Kun Timo kaatuu vessassa, siskot potkivat taekwondoa synkroniassa. Mukana on myös kaksi muuta merkittävää rooliparia.

Salmenperä jatkaa viidettä kertaa Tommi Korpelan kanssa. Korpela esittää Timon hoitajana huolen eri asteita katseellaan. Hänen ja Birnin varman työskentelyn takia aloittelijatkin pärjäävät.

Ennakkojutuissa Korpela on kertonut pitkästä ystävyydestään Lindforsiin. Elokuvaa ei voi olla katsomatta dokumenttina läheisyydestä. Lindfors esiintyi Korpelan ystävänä jo Tyhjiössä. Vuoden 2018 draamakomediaa voi pitää Salmenperän taiteen huipentumana, hankalasti syntyneenä, vimmaisena rääkäisynä.

Isänpäivässä miettii välillä, että tätäkö on keski-iän keskinkertaisuus. Ville Tantun sävellykset pitävät reipasta mieltä yllä, eivätkä Tuomo Hutrin kuvat rävähdä silmille. Jos Tyhjiö oli hörppy Jallua pullosta, Isänpäivä maistuu kuin suodatinkahvi talvipäivänä. Draama etenee ekononomisesti ja lakonisesti. Se ei pakota kitumaan salaisuuksissa tai häpeässä. Suorasukaisuus on virkistävämpää kuin juonivirittely.

Symboliikka esitetään vienosti, kun hahmot korjaavat kelloa ja istuttavat taimia. Pelastusarmeijan asukit sotkeutuvat toisiinsa erinomaisessa kalastuskohtauksessa. Koukku uppoaa kaverin niskaan juuri kun Timo miettii, ovatko tuntemattomat samaa lihaa.

Salmenperä keräsi parhaat katsojaluvut vuosituhannen alun draamoillaan Lapsia ja aikuisia sekä Miehen työ, vaikka on jatkanut tasaisena neljän tähden tekijänä.

Sympaattisesta Kuplasta (2022) ei tullut katsojasuosikkia. Sen sisarelokuvassa on hersyvyyttä, selkeyttä ja koskettavuutta iskeä yleisöön, joka tietää, etteivät isänpäivät ole aina juhlaa. 

Aleksi Salmenperä: Isänpäivä. Elokuva­teattereissa 6.3. ★★★★