Vaaran vuosi

Kaksi uudenvuoden toivetta.

Ensisijaisesti on toivottava ukrainalaisille oikeudenmukaista rauhaa.

Toinen toivomus singahtaa Norjan Nobel-komitean jäsenille: Älkää ojentako rauhanpalkintoa presidentti Alexander Stubbille.

Ansioituneen rauhansukkuloijan palkitsemisesta uhkaisi koitua pelkkää riesaa.

Kiitoksenkipeä jenkkipressa Donald Trump tuskin kestäisi pikkumaan kollegan saamaa tunnustusta. Heittäytyisi pahapäiseksi ja nostaisi transatlanttisen myrskyn.

Seuraisi tullituittuilua ja viisumipottuilua. Purettaisiinko jäänmurtajakaupat? Jäisivätkö Suomen ostamat F-35-hävittäjät vaille hienoimpia päivityksiä?

Kertyisi miljoonan euron palkinnolle hintaa.

Talviolympiavuodet ovat kehkeytyneet vaaran vuosiksi. Vuosi 2026 on taas talvikisavuosi.

Vain muutama venäläinen ja valkovenäläinen urheilija saa osallistua helmikuussa Milanon ja Cortinan kisoihin. Ilman valtiollisia tunnuksia.

Stubbin mielestä kaikki Venäjän ja Valko-Venäjän urheilijat olisi pitänyt sulkea pois jo Pariisin kesäkisoista: ”Rangaistukseksi siitä, että Venäjä räikeästi rikkoo kansainvälistä oikeutta.” (STT, 27.7.2024)

Venäläiset ovat julmistelleet, ettei urheilua ja politiikkaa saa sekoittaa keskenään.

Venäjä on havainnollistanut, miten urheilu ja politiikka pidetään oikeaoppisesti erillään.

Se odotti maltillisesti Sotšin talviolympialaisten loppumista ennen kuin miehitti Krimin kevättalvella 2014.

Masinoi sitten sodan Itä-Ukrainaan. Teki senkin urheilun ja politiikan puhtaasti erottaen. Ei ollut arvokisoja käynnissä.

Venäjä pidättäytyi myös kohteliaasti aloittamasta täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan ennen kuin oli kulunut neljä päivää Pekingin vuoden 2022 talvikisojen päättäjäisistä.

Ei venäläisten kansainvälisestä urheilusta syrjäyttäminen tarkoita urheilun ja politiikan sekoittamista.

Ei Venäjän armeija politikoi Ukrainassa. Tekee jotakin aivan muuta.

Venäläisurheilijoiden bännissä on kyse urheilun sekoittamisesta ihmisoikeus- ja sotarikoksiin.