Uniklinikan suuret­ kysymykset

Mikä on todellista, ja mistä voimme sen tietää? Onko missään oikeasti mitään ”järkeä”? Onko vapautta olemassakaan, vai olemmeko vain eliöitä luonnonlakien armoilla?

Suuret filosofiset kysymykset ovat eksistentiaalisen ahdistuksen polttoainetta. Paras kauhu- ja jännitysfiktio käsittelee niitä eikä palaudu irrallisiin shokkiefekteihin. Johanna Valjakan esikoisromaani Klinikka O edustaa tällaista kaikissa merkityksissä syvää kauhua.

Päähenkilö Esme on unihäiriöiden takia potilaana salaperäisellä yksityisklinikalla. Päällisin puolin klinikka on ylellinen lepokoti hemmotteluhoitoineen, mutta alusta pitäen Esme epäilee, ettei hänen silmiensä edessä ole koko totuus. Ovatko asukkaat tosiaan potilaita vai pikemminkin vankeja, ja mitkä ovat klinikkaa johtavan tohtori Orellin perimmäiset päämäärät?

Valjakka hallitsee psykologisen kauhun keinot. Trauma ja syyllisyys kirjaimellisesti kummittelevat Esmelle. Häntä vainoavasta aavemaisesta hahmosta puhutaankin jungi­laisittain ”varjona”.

Kirjoittaessaan päähenkilönsä jatkuvasti kyseenalaistamaan omia havaintojaan Valjakka onnistuu tuomaan lukijan sen äärelle, mitä kutsutaan termeillä uncanny tai unheimlich: todellisuuden säröileminen ympäriltä, perimmäinen kauhun kokemus.

”Onko tämä kaikki vain omassa päässäni”, kysyy Esme. Mihin toinen hahmo vastaa, että eikö kaikki lopulta ole. Kaikki kokemuksethan syntyvät aivojen hermoverkoissa.

Unihäiriöt ovat oivallinen aihe. Ne ovat teollisuusmaissa akuutti ongelma, mutta niiden kautta pääsee syvemmällekin.

Klinikka O viittaa Eroksen ja Psykhen myyttiin, jonka on tulkittu käsittelevän tietoisen mielen ja alitajunnan konfliktia. Haluamme hallita elämäämme ja tuoda siihen järkeä esimerkiksi suorittamisen kautta. Joskus kehojemme, mukaan lukien aivojemme, biologinen koneisto kuitenkin päättää toisin.

Eikä kirottu luonto todellakaan kohtele kaikkia tasapuolisesti.

Jossain määrin Klinikka O:ta vaivaa kauhuromaanien yleinen ongelma. Valjakka osaa rakentaa jännitettä, mutta purkaa sen olisi voinut paremminkin. Lässähtämisestä ei sentään voi puhua.

Kauhun suurkuluttajalle Klinikka O ei ehkä ole maailman omaperäisin teos. Paljon kuitenkin pelastaa jo Valjakan lyyrinen kieli. Yhdessä temaattisen rikkauden ja toimivan jännitteen kanssa se tekee Klinikka O:sta mukaansatempaavan. Minä ainakin luin sen loppuun melkeinpä yhdeltä istumalta.

Johanna Valjakka: Klinikka O. 176 sivua. Kosmos, 2025.