Tuleeko Euroopasta itsenäinen asemahti?
Puolustusteollisuuden pääsihteeri uskoo, että alan liikevaihto nelinkertaistuu Suomessa vuoteen 2030 mennessä.
8
MIN
Suomen puolustus- ja ilmailuteollisuuden pääsihteeri Tuija Karanko luuli tilaisuutensa koittaneen, kun kuuli vuonna 2015 eräässä Nato-kokouksessa, mitä sotilasliitolta puuttui. Kybersuojattu älypuhelin, joka kestäisi kovia verkkohyökkäyksiä.
Sellainen tuote on jo markkinoilla, hän sanoi keskustelukumppanilleen ja lupasi lähettää esitteen perään. Suomalainen Bittium oli hiljattain julkistanut uraauurtavan Tough Mobilen.
”Naton edustajat vastasivat, että ihan kiva, mutta Suomi on kumppanimaa. Ja sanoivat vähän hymyssä suin, että Nato on valmis maksamaan oman järjestelmän kehittämisestä.”
Suomi oli tuolloin ollut liittokunnan rauhankumppani yli kaksi vuosikymmentä.
”Se oli märkä rätti päin naamaa. Olin kuvitellut, että olisimme olleet vähän parempia kumppaneita.”
Toteutuessaan tilaus olisi tuonut Suomeen kymmeniä miljoonia euroja.
Karanko tietää myös erään satojen miljoonien eurojen kilpailutuksen, jota suomalainen yritys ei voinut voittaa, koska maa ei kuulunut Natoon.
”Kollegani siitä maasta kertoi minulle, että suomalaiset ovat siellä vain jäniksenä.”
Yhtiötä hän ei tohdi nimetä julkisesti.
Nyt ajat ovat toiset. Suomi on Naton jäsen, ja liittokunta lisää voimakkaasti puolustushankintojaan.
Ukrainan sodan aikana puolustusteollisuus on kasvanut Suomessa nopeammin kuin Euroopassa keskimäärin. Viime vuonna kotimaisen puolustus-, ilmailu-, avaruus- ja turvallisuusalan liikevaihto oli yhteensä 2,9 miljardia euroa. Luvussa ovat mukana myös ne siviilituotteet, joilla voi olla sotilaallista käyttöä.
Viime vuosina ala on saanut karkeasti 40 prosenttia tuloistaan ulkomailta. Vastaisuudessa osuus voi kasvaa, sillä Karangon mukaan kolme neljäsosaa yhdistyksen jäsenyrityksistä katsoo, että Nato-jäsenyys on parantanut niiden vientinäkymiä.
”Odotan, että viiden vuoden sisällä tapahtuu jotain tosi isoa.”
Kuinka suureksi myynti nousee?
”Vuonna 2030 alan liikevaihto on arviomme mukaan 12 miljardia euroa. Mutta ei se pelkästään toivomalla tule. Sekä yritysten että valtion pitää tehdä osansa.”
Yksi kasvualoista on avaruusteollisuus.
Kun Karanko vuosikymmen sitten tunnusti häpeillen ranskalaisille vierailleen, että Suomessa teollisuudenalalla työskentelee sata henkilöä, niin nykyään pelkästään alan johtavan yrityksen Iceyen palveluksessa on tuhat työntekijää.
”Ennen satelliitteja lähettivät avaruuteen vain suuret valtiot. Nykyään niiden osat ovat pieniä ja laukaiseminen huokeaa, joten myös kasvuyhtiöt kykenevät siihen.”
Karanko odottaa satelliittialan kasvavan edelleen voimakkaasti. Myyntiään lisäävät todennäköisesti myös Patrian ajoneuvot ja asejärjestelmät, Nokian sotilaskäyttöön soveltuvat verkkotuotteet sekä räjähteet, ampumatarvikkeet ja johtamisjärjestelmät.
Karangon tulevaisuudenuskoa vahvistaa se, että hankintojaan kasvattava Suomi on muuttanut suhtautumistaan kotimaiseen teollisuuteen.
”Ennen ajatus oli se, että Suomessa ei niinkään innovoida itse tuotteita, vaan ostetaan kaupan hyllyltä muiden kehittämää valmista. Linjaus poistettiin puolustusministeriön materiaalipoliittisesta strategiasta vasta vuonna 2023.”
Periaate näivetti pitkään puolustusalan tuotekehitystä ja myyntiä. Jos suomalaisyritys ei saanut tuotettaan kaupaksi Puolustusvoimille, se jäi vaille viennissä tuiki tärkeää referenssiä.
Nyt kehityshankkeita on meneillään huomattavasti aiempaa enemmän. Esimerkiksi Puolustusvoimat ja Silo AI:sta tunnettu Peter Sarlin tekevät yhteistyötä tekoälyllä lentävien droonien kehittämisessä.
Äärettömän tärkeä vuosi. Näin Tuija Karanko kuvailee aikaansa vaihto-oppilaana 1980-luvun puolivälissä New Jerseyssä.
Isäntäperhe hipoi täydellistä. Karankoa valistettiin Yhdysvaltain yhteiskunnasta ja kuljetettiin viikonloppuisin historiallisesti tärkeisiin paikkoihin.
Osavaltion oma poika Bruce Springsteen oli suosionsa huipulla, ja fanien sankkaan joukkoon liittyi myös Karanko. Hän muistaa hyvin järkytyksen, jonka Springsteenin avioituminen Julianne Phillipsin kanssa aiheutti.
”Radiossa itkuiset soittajat ilmoittivat, että parempiakin olisi ollut tarjolla.”
Ehkä mullistavimman kokemuksen tarjosi kuitenkin cheerleading, amerikkalaisen jalkapallon kannustamisesta kehittynyt laji, jossa yhdistyi tanssi ja akrobatia.
Jazz-tanssia ja telinevoimistelua harrastanut Karanko halusi koulunsa joukkueeseen, mutta sen jäsenet oli valittu jo ennen hänen tuloaan. Hän puhui itsensä joukkueen manageriksi ja valmennustehtäviin.
Lajin voimakas liikekieli kiehtoi.
”Cheerleading on joukkojen hallintaa. Liikkeiden on oltava särmäköitä, jotta ne näkyvät 100 000 hengen katsomon ylälehtereille asti ja niillä voidaan kontrolloida koko yleisöä.”
Yli sata vuotta jatkunut kannustusperinne on koulinut yleisöä siihen, että ottelutapahtumissa tulee olla välillä myös hiljaa ja katsoa esityksiä. Cheerleading on väitetysti syy siihen, ettei Yhdysvalloissa ole järin paljon yleisöhuliganismia, Karanko sanoo.
Kun Suomessa järjestettiin amerikkalaisen jalkapallon EM-kisat vuonna 1987, Karanko katseli otteluja televisiosta.
”Kentän laidalla oli naisvoimistelijoita huiskujen kanssa. Se ei ollut sitä cheerleadingia, mitä olin Yhdysvalloissa nähnyt.”
Karanko päätti toimia. Hän perusti amerikkalaisen jalkapalloseuran Roostersin alaisuuteen cheerleader-ryhmän, joka harjoitteli pyramideja ja muuta akrobatiaa. Ryhmä kilpaili menestyksekkäästi ulkomailla Yhdysvaltoja myöten.
Jotta vakava kilpailutoiminta saattoi alkaa myös Suomessa, Karanko kirjoitti ”ihan tyhjästä” lajin ensimmäiset kotimaiset säännöt ja arvosteluperusteet.
Laji kasvoi Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton siipien suojassa. Vuonna 1995 Karangon aloitteesta perustettiin Cheerleadingliitto, ja hänet valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.
Nykyään Suomi on cheerleadingin moninkertainen maailmanmestari.
Karanko toimi lajin parissa neljä vuosikymmentä, kunnes lopetti valmentamisen reilu kaksi vuotta sitten.
Mitä cheerleading on opettanut sinulle?
”Sitä, miten isoon päämäärään päästään. Ja kokonaisuuden hahmottamista. Sekä jokaisen harrastajan vahvuuksien löytämistä ja sovittamista kokonaisuuteen.”
Vuonna 2009 Karanko luki lehdestä, että Puolustusteollisuuden pääsihteerin Henrik Nordellin paikka vapautuu.
”Tämä kuulostaa nyt pahalta, mutta ajattelin, että voi ei, nytkö se Henrik jää eläkkeelle. Että en halua minnekään puolustusministeriöstä. Aivan kuin tehtävä olisi ollut minulle varattu.”
Ministeriön virkamiehenä Karanko oli osallistunut Puolustusvoimien hankintojen ohjaukseen ja teollisuuspolitiikan määrittelyyn. Yritysjohtajat olivat kehottaneet häntä hakemaan pääsihteeriksi, kun aika on.
Karanko oli viihtynyt mainiosti valtion leivissä. Hän oli aloittanut Puolustusvoimissa, siirtynyt maa- ja metsätalousministeriöön ja sieltä puolustusministeriöön.
Hetken pohdittuaan Karanko jätti hakemuksen. Ja tuli valituksi.
Mutta mitä hän on saanut aikaiseksi?
Kysymykseen ei ole helppo vastata, sillä Karangon työ on vaikuttaa päätöksentekijöihin. Jos jokin alaa koskeva asia nytkähtää eteenpäin, on vaikea arvioida, kuinka paljon se johtui lobbauksesta.
Eräästä saavutuksestaan Karanko on kuitenkin varma.
Kun Suomi hankki vuonna 2021 yhdysvaltalaiselta Lockheed Martininilta kymmenellä miljardilla eurolla F-35-hävittäjiä, kauppaan sisältyi ehto noin kolmen miljardin euron teollisesta yhteistyötä. Sen turvin suomalaiset opettelisivat myyjän johdolla huoltamaan ja korjaamaan hävittäjiä itse.
500 miljoonan euron osuus oli varattu hankkeille, jotka eivät liity hävittäjiin. Pohtimatta oli kuitenkin jäänyt se, että miten suomalaisyritykset valittaisiin tähän yhteistyöhön myyjän kanssa.
”Yhdeksän kuukautta tätä synnytettiin, kunnes Business Finland otti tehtävän itselleen. Ilman minun jääräpäisyyttäni asiaa ei olisi hoitanut kukaan.”
Ratkaisun ansiosta suomalaisyritykset ovat aloittaneet Lockheed Martinin kanssa useita kehityshankkeita, kuten kyberuhkien havaitsemista kielimalleja hyödyntävällä tiedonlouhinnalla ja tietoliikenteen tarkkailua koneoppimisen avulla.
Viime maaliskuussa Donald Trump ilmoitti, että liittovaltio tukee Boeingin edistyneiden F-47-hävittäjien rakentamista. Presidentti kehui, että Yhdysvaltojen liittolaiset haluaisivat ostaa ne kaikki.
Trump kuitenkin huomautti, ettei liittolaisille välttämättä toimiteta parhaita versioita.
”Haluamme säätää niitä alaspäin noin 10 prosenttia, mikä on luultavasti järkevää, koska jonain päivänä he eivät ehkä ole enää liittolaisiamme, eikö niin?”
Sitä ennen EU oli ottanut tavoitteekseen kasvattaa puolustusmenoja 800 miljardilla eurolla ja nostaa unionin sisältä tehtävien sotatarvikkeiden hankintojen osuus vähintään puoleen vuoteen 2030 mennessä.
Tarkoitus on vähentää maanosan riippuvuutta Yhdysvalloista.
Karanko on seurannut näköalapaikoilta Yhdysvaltain ja EU:n etääntymistä toisistaan. Hän edustaa Suomea alan teollisuuden eurooppalaisessa kattojärjestössä ja toimii Naton teollisuusryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana.
On hyvä, että Eurooppa ottaa lisää vastuuta omasta puolustuksestaan ja teollisuutta kasvatetaan, hän sanoo.
”Mutta en täysin usko EU:n tavoitteeseen tässä maailmassa, jossa toimitusketjut ovat globaaleja ja yritykset ovat riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi Suomeen tulee todella paljon materiaalia Yhdysvalloista ja teknologiset sidonnaisuudet ovat suuret.”
Karanko on aiemmin muistuttanut, että Suomen kaltaisen pienen maan kannattaisi ostaa parasta mahdollista tavaraa sieltä, mistä sitä saa. Nyt hän sanoo, että lännen tulisi tiivistää rivejään Kiinan ja Venäjän yhteistyön lisääntymisen vastapainoksi.
”Olen kattojärjestössä kysynyt, että onko Yhdysvallat teollinen kilpailijamme. Minusta olemme liikaa EU vastaan Yhdysvallat, kun meidän pitäisi olla EU plus Yhdysvallat. Juoksemme kilpaa autoritaaristen valtioiden kanssa, ja meidän pitäisi arvoyhteisönä huolehtia siitä, ettemme häviä kisaa.”
Mutta mitä pitäisi ajatella Trumpin lausunnosta?
”En näe sitä niin huolestuttavana, toisin kuin ehkä amerikkalaiset yhtiöt. Puolustusteollisuudessa on aina säännelty sitä, kenelle luovutetaan viimeisintä teknologiaa.”
Mitkä ovat innostavimmat suomalaiset puolustusinnovaatiot?
Karanko ei oikein haluaisi vastata kysymykseen. Hän luettelee alueita, joilla Suomi on vahva.
”Meidän yritykset aina suuttuvat, jos jätän jonkun mainitsematta.”
Mutta yhtä tuotetta hän heltyy kehumaan erikseen. Hankolainen Forcit on valmistanut PM16-merimiinan, joka kykenee tarkkojen antureiden avulla määrittelemään lähestyvän aluksen koon ja etäisyyden sekä arvioimaan parhaan räjähdyshetken.
”Se on oikeasti äärettömän älykäs. Osaksi sen ansiosta Suomi on miinoittamisen suurvalta.”