Oikeus voitti
Nürnbergin oikeudenkäynnin kuvaus korostaa historiallista tärkeyttä vaikka rautalangasta vääntämällä, Kalle Kinnunen kirjoittaa.
2
MIN
Nürnbergin oikeudenkäynnistä ja sitä edeltävistä kuukausista kertova elokuva tuodaan Suomeen nimellä Nuremberg, siis kaupungin englanninkielisellä kirjoitusasulla. Se sopii teoksen pirtaan. James Vanderbiltin ohjaama ja kirjoittama draama on suurelle ja historiattomalle yleisölle räätälöity kuvaelma, josta ei puutu rautalankaa. Vanderbilt olettaa, ettei katsoja oikein tiedä natsien juutalaisvastaisuudesta ja holokaustista, joten hän panee syyttäjä Robert H. Jacksonin (Michael Shannon) luennoimaan näistä asioista Hermann Göringin mielentilaa jo aikansa selvittäneelle psykiatri Douglas Kelleylle (Rami Malek).
Päähenkilö on kolmikymppinen Kelley, armeijan psykiatri suuren tehtävän äärellä. Hän kuuntelee natsijohtajia selleissään ja oivaltaa, että tästäpä kertyisi materiaalia pahuudesta kertovaan kirjaan.
Katsojalle korostetaan tapahtumien historiallista tärkeyttä. Kansainvälistä sotaoikeutta määritellään nyt ensimmäistä kertaa. Oikeudenkäynnin varmistuttua Kelley kohtaa kaikenmoisia vastoinkäymisiä, ja ikävän päivän jälkeen kravatti on solmittu huolimattomasti. Tämä on nyanssien taso.
Raja perinnetietoisen Hollywood-kerronnan ja parodian välillä voi olla ohut. Historiallisen etäisyyden turvin Vanderbilt tekee synkästä aiheesta niin kevyttä viihde-elokuvaa, ettei tuntuisi oudolta, jos kuvaan astuisi Indiana Jones. Repliikit voi arvata etukäteen, vaikka ne joskus ovat vielä opettavaisempia kuin odottaisi.
Mekaaninen elokuva herää eloon kohtauksissa, joissa Kelley keskustelee Göringin kanssa. Russell Crowen taitavasti tulkitsema Göring on leppoisa mutta juonikas setä, joka taitaa vain valita valheensa tarkkaan.
Kun Kelley luulee saavuttaneensa Göringin luottamuksen, loppuu Vanderbiltin vähäinenkin uskallus ristiriitojen valottamiseen. Oikeussaliin tuodaan filmejä keskitysleireiltä, ja Göringin reaktiosta selviää, että natsi oli koko ajan tuhma. Jännitystä luo enää se, saadaanko hänet varmasti hirteen vai jallittaako hirviö Jacksonia, joka on perehtynyt huonosti Kelleyn kokoamaan aineistoon.
Rymistely- ja komediaelokuviin erikoistunut Vanderbilt on aiemmin käsikirjoittanut David Fincherin upean Zodiacin. Se kertoi tosipohjaisesti sarjamurhaajajahdista, mutta keskittyi rikosten sijaan niitä tutkivien miesten pakkomielteisiin ja totuuden häilyvyyteen. Nurembergissa ei ole tällaisia sävyjä.
Ajankohtaisuus nuijitaan jälkinäytökseen. Alkoholistiksi romahtavasta Kelleysta maalataan tuomiopäivän profeetta, joka povasi vihanlietsonnan nousun Yhdysvalloissa, eikä kukaan kuunnellut. Saa taputtaa.
James Vanderbilt: Nuremberg. Elokuvateattereissa 28.11. ★★