Hellä Halla-aho

Jussi Halla-aho hivuttaa reittään kiinni reiteen kuin eroottisessa novellissa. Romanssi tulevan Hilla-vaimon kanssa syttyy elokuvateatterissa.

Kuunnelma Jussi Halla-aho – kylmä peli esittelee poliitikon, joka keskittyy välillä pohtimaan, olisiko hän sittenkin ”rakastamisen arvoinen”. Kalseudesta tunnettu mies kokee monia lämpimiä hetkiä. Latinaksi kujerteleminen saa kuulijan äärimmäisen vaivaannuksen valtaan.

Kuullaan, miten tuleva perussuomalaisten johtosakki syntyy. Ystävyys Matias Turkkilaan pohjaa innostukseen kirjoituksista, joissa väitetään, että mustat, naiset, homot ja vammaiset ovat valkoisen heteromiehen loisia.

Mestari Halla-aho tuntee jo nuorena, että hänet on tarkoitettu johonkin suureen.

Yle käyttää nimitystä audiodraama.

Fiktiota ja dokumenttia yhdistävä laji voi valottaa ratkaisevien hetkien päänsisäisiä tuntemuksia. Halla-aho ei ole osallistunut sarjan tekoon, mutta jokaisen kahdeksan jakson alussa luodaan uskottavuutta listaamalla, kuinka tietoa on hankittu lähipiiriltä.

Sarja jatkaa viimevuotisen Sanna Marin -audiodraaman linjaa. Pääkäsikirjoittajat Miira ja Risto Karhula ovat taas puikoissa. He tekivät poliittista satiiria jo radio-ohjelmassa Tohtori Raimo (2013–2018).

Molemmat poliitikkokuunnelmat esittävät ainutlaatuisiin kykyihinsä liikaa uskovan taktikon, jonka ympärillä pyörii vain vihollisia, faneja ja puoliso. Marinin hahmo kirjoitettiin hieman yllättäen kylmemmäksi ja epäempaattisemmaksi kuin Halla-aho nyt.

Toki akateemiselta uralta suistettu kielitieteilijä vannoo kostavansa ”molopäille” samaan tapaan kuin yläastekiusaajilleen. Tällainen luonneselitys yliopiston katkeroittamasta Halla-ahosta esitettiin jo tulkintoihin taipuvaisen toimittaja Lauri Nurmen – joka vilahtaa hahmona sarjassa – auktorisoimattomassa teoksessa Jussi Halla-aho vuonna 2020.

Jussi Vatanen on tehnyt merkittävimmät roolinsa tunnejäykkinä miehinä. Hän suorittaa huoneen kylmimmän tyypin taidokkaasti mutta tuo Halla-ahoonsa myös riemua metallimusiikista. Halla-aholle leimallisen nieleskelyn Vatanen pitää kohteliaasti vähissä, toisin kuin vaikka koomikko Joonas Nordman osuvissa imitaatioissaan..

Hannu-Pekka Björkman tekee vastaparin, Timo Soinin, ilottoman pappismaisesti.

Sarjan Halla-aho ei pidä Soinia intellektuellina mutta suhtautuu tähän silti kyvykkäänä poliitikkona. Ajatuksissaan hän nimittää Soinia ”tekopyhäksi paskaksi”.

Muutamat vierailevat Yle-hahmot, kuten Ruben Stiller ja Katja Ståhl, lisäävät dokumentaarisuuden vaikutelmaa, joka rikkoutuu aina, kun Jukka Puotila pääsee ääneen humalaisen kuuloisilla päättäjäimitaatioillaan.

Hetkittäin sarja tuntuu Ylen tasapuolisuusperiaatteen tuotteelta, samalla tavalla kuin kansallismielisistä kertonut Suomineidot-dokumenttisarja vuonna 2022. Maahanmuuttajakammoa halutaan jälleen ymmärtää.

Toisaalta Halla-aho on tämän hetken suosituimpia poliitikkoja ja puhemiehenä virallisesti puoluepolitiikan yläpuolella. Hän on osa lähihistoriaa siinä kuin aiempien Yle-kuunnelmien poptähdet Nylon Beat ja Dingo.

Hellyyshetkistä huolimatta yksityisyyden kuvailu jää varovaisemmaksi kuin ylidramatisoidut poliittiset käänteet. Peli kiihtyy loppupuolella. Pääministeri Juha Sipilä lentää yksityiskoneella eroamaan ja parikymmentä kansanedustajaa valmistelee lähtöä perussuomalaisista. Puolueen johtoon valittu Halla-aho tarkastelee kahtiajakoa kuin Hitlerin epäonnistunutta murhayritystä.

Varsinainen valtakausi hypitään ohi. Puheenjohtajuudesta luopumista ei uskalleta dramatisoida kuin vihjailemalla, että rehdistä hobitista oli tullut kalvakka Klonkku.

Sarjan Halla-aho uskoo, että muu maail­ma on liikkunut hänen suuntaansa. Syitä tähän ei juuri selitetä, vaikka ajankohtaisia tapahtumia luetteloidaan jatkuvasti.

Kuunnelma jättää päähahmonsa mysteeriksi, jollainen Halla-aho selvästi haluaa­ olla. 

Nuivaa ajattelua avataan ehkä anteliaammin elokuussa ilmestyvässä Markku Heikkilän virallisessa henkilöhistoriikissa Jussi Halla-aho – elämäkerta.

Jussi Halla-aho – kylmä peli. Pääkäsikirjoittajat: Miira Karhula, Risto Karhula. Ohjaus: Antti Leino. Yle Areena ja Yle Radio 1.