Surullisesti nautinnosta

2 MIN

”Ylhäällä nainen kamppaili valloittavaa nautintoaan vastaan, kiirehti sitä kohti loppuaan ja tuhoaan, ensin tyynessä tempossa, niin harmonisesti, niin tasaisesti kiihdyttäen, että huomaamattani olin alkanut myötäillä nyökkäilyin sen yhtä täydellistä rytmiä kuin melodiaakin.”

Näin kuvaa Colettena tunnettu Sidonie-Gabrielle Colette (1873–1954) oopiumiluolassa kaikuvaa naisen orgasmia.

Jotta häveliäämmät (aikalais)lukijat varmasti punastuisivat, äänen tuottajaksi paljastetaan nelikymppinen porvarisnainen, joka teeskentelee täyttymystä puolta nuoremmalle rakastajalleen. Miksi nainen esittää ”melodista ja laupiasta­ valhettaan”? Entä miksi sarjaviettelijät ovat tyytymättömiä valloituksiinsa? Miksi androgyynit naiset pelottavat heteromiehiä?

Tällaisiin sukupuolta ja sukupuolisuhteita koskeviin kysymyksiin Puhdas ja epäpuhdas etsii vastauksia. Alun perin vuonna 1932 nimellä Ces plaisirs ilmestynyt teos koostuu Coletten tuttaviensa kanssa käymistä vuoropuheluista ja pohdinnoista sekä henkilökuvista. Tarkoituksena on ”kartuttaa aistillisen ymmärryksen aarteistoa” kertomalla ”surullisesti nautinnoista”. Hankkeessaan kirjailija itse on tarkkailijan roolissa.

Teoksen ajatukset eivät aina välity kovin kirkkaasti, mihin lienee osasyynä Sampsa Laurisen ranskan rakenteita liiankin uskollisesti myötäilevä suomennos. Epätavallinen, häilyvä muoto sen sijaan on yhtä sisällön kanssa. Colette kirjoittaa muun muassa kaupungin yössä kruisailevista homomiehistä ja Pariisin puolimaailman ihmisistä, jotka eivät ilmaise sukupuoltaan valtakulttuurin odotusten mukaan.

Teoksen henkilögalleriaan kuuluu anoreksiaan ja alkoholismiin 32-vuotiaana kuollut runoilija Renée Vivien. Colette luo hienon henkilökuvan oman aikansa lesbo­idolista. Toinen tunnettu hahmo on kirjailijan rakastaja, ”Ritari” eli Mathilde de Morny. Suomentajan jälkisanoissa miesten vaatteita käyttänyt taiteilija identifioidaan vähän yksioikoisesti transvestiitiksi, vaikka hän oli mahdollisesti transsukupuolinen.

Colette kirjoittaa hahmoistaan usein pisteliäästi, mutta on selvää, että teoksen kritiikki kohdistuu ”tavallisten kuolevaisten yhteisöön” eli ihmisiin, jotka eivät ymmärrä eivätkä hyväksy normeista poikkeavia.

Kirjailijan voi sanoa olleen aikaansa edellä. Toisaalta nykyihmisten luulot menneisyydestä kertovat usein enemmän heidän omasta ahdasmielisyydestään kuin todellisuudesta. Puhdas ja epäpuhdas osoittaa, että ennen vanhaan oltiin sukupuolisesti yhtä moninaisia, rohkeita ja riettaita kuin nykyisin. 

Colette: Puhdas ja epäpuhdas. Suomentanut Sampsa Laurinen. 208 sivua. S&S, 2025.