Muistojen perässä
Meri Valkaman romaaniin perustuva näytelmä käsittelee vaikeaa menneisyyttä herkällä otteella, Päivi Ängeslevä kirjoittaa.
2
MIN
MIELEN valtaa rauha, jonkinlainen lempeys.
Sinun, Margot on herkkävireinen ja poikkeuksellisen rauhallisesti soljuva puhenäytelmä, joka perustuu Meri Valkaman samannimiseen kehuttuun romaaniin vuodelta 2021.
Esitys liikkuu kahdella aikatasolla, 1980-luvun lapsuudessa ja 2010-luvun nykyisyydessä. Vilja Siltanen (Satu Tuuli Karhu) asui lapsena Berliinissä, jossa hänen isänsä työskenteli kirjeenvaihtajana. Kun isä Markus Siltanen (Martin Bahne) kuolee Helsingissä, asunnosta löytyy rakkauskirjeitä salamyhkäiseltä Margotilta, joka odottaa palavasti Markuksen ja Viljan paluuta Berliiniin.
Mutta kuka on Margot, ja miksi Vilja ei muista lapsuudestaan paljoakaan, Margotia ei ollenkaan? Vai eikö hän muista, koska hänen on haluttu unohtavan? Äiti Rosa Siltanen (Sanna-Jude Hyde) ei suostu puhumaan, joten Vilja lähtee Saksaan etsimään totuutta.
Sinun, Margot ei jää vain henkilökohtaisen muistin tasolle. Esitys nostaa myös esiin itäsaksalaisten kollektiivisen muistin, joka eroaa voittajien kirjoittamasta historiasta. Kun DDR hajosi, myös arki ja ihmissuhteet hajosivat. Vapautumista seurasivat korkea työttömyys, elintason lasku ja näköalattomuus, joka suisti ihmisiä alkoholismiin ja itsemurhiin.
Näytelmän on dramatisoinut Tuomas Timonen, joka seuraa tarkasti Valkaman romaania. Ohjaus on Riikka Oksasen. Hänen aiempia ohjauksiaan on kiitelty Kuka tappoi bambin?, joka perustui Monika Fagerholmin samannimiseen kirjaan.
Oksasen ohjaustyössä aikatasot lomittuvat toisiinsa sujuvasti. Suuren näyttämön pyörivä katsomo johdattaa yleisön lempeästi kohtauksesta toiseen. Pysäytyskuvamaiset kohtaukset, joissa näyttelijöiden ilmeet ja eleet kivettyvät, korostavat muistamista.
Näytelmää voi katsoa myös syväluotauksena suomalaisuuteen. Siltasen perheessä on ongelmia, mutta niistä ei puhuta. Isä Markus ei pysty kohtaamaan asioita eikä tekemään päätöksiä. Isot elämänratkaisut jäävät puolisolle Rosalle, joka ei epäröi toimissaan.
Näyttelijätyö on kauttaaltaan vahvaa. Etenkin Satu Tuuli Karhu tekee loistavan suorituksen Viljana. Sara Soulié heittäytyy rooliinsa Markuksen salarakkaana.
Sinun, Margot on ehjä, tasapainoinen ja paikoin jopa unenomainen esitys. Se kertoo muistin hauraudesta, unohtamisesta ja muistojen merkityksestä. Isoin kysymys kuuluukin: Miten voi ymmärtää nykyisyyttä, jos ei tunne menneisyyttä?
Meri Valkama, Tuomas Timonen: Sinun, Margot. Ohjaus: Riikka Oksanen. Helsingin kaupunginteatteri (Ensi linja 2) 24.4. asti.