Nukkumisen kirjolla

Esseekokoelma Yövartiossa tarjoaa vertaistukea unettomille.

Yhden aiheen ympärille laadittu kolmentoista kirjoittajan tekstivalikoima ammentaa kirjoittajien omista unettomuuskokemuksista. Kaikki ovat kirjailijoita ja muun luovan työn ammattilaisia. Sen lisäksi heitä yhdistää unettomuus sekä kiinnostus nykyajan vaatimuksiin. Unettomuuden lisääntyminen ei ole heille ainoastaan oma kokemus, vaan myös näkymä maailmanlaajuiseen ongelmaan.

Miljoonat ihmiset heräilevät öisin. Mutta onko ongelma itse valvominen, kirjoittajat pohtivat, vai se, että yhteiskunta ja ihmisihanne painostavat yhtäjaksoisen unen suorittamiseen. Unen pakonomainen mittaaminen saa ansaitusti ja melko ennalta-arvattavasti sivalluksia.

Jari Järvelän ”Sormus” on hauska ja oivaltava älysormusten kritiikki. Myös Anna Tommolan esseessä on kaipuuta aikaan, jolloin unitehokkuutta ei vaadittu eikä öisiä heräämisiä pidetty epänormaaleina.

Elämä on elämistä, ei optimointia, esseistit huomauttavat. Sama unirytmi ei sovi kaikille.

Vaikka huumoriakin on, esseiden perusvire on vakava. Pelko, kauhu ja turvattomuuden tunne korostuvat Sirpa Kähkösen, Tiina Raevaaran ja Suvi Vaarlan teksteissä.

Vaarlan tapaan Samuli Putrokin kuvailee, miten uneton tarkastelee itseään ikään kuin ulkopuolelta. Tuuve Aron teksti osoittaa kauhun ja ihmeen ääripäät: yhtäältä yön demonit, toisaalta yön luovat tilat.

Akseli Heikkilä kertoo pelottavista mutta myös kiehtovista unihalvauksistaan, jotka loppuivat alkoholin käytön lopettamisen myötä.

Koetun raskainta sarjaa edustavat Sinikka Vuola, joka kirjoittaa pitkäaikaisesta lääkeriippuvuudestaan rohkeasti ja koskettavasti, sekä Hanna-Riikka Kuisma, joka kertoo mielenterveysongelmista, hajoamisesta ja uudelleen rakentumisesta.

Ehtaan ysärityyliin nuoruuttaan muisteleva Jani Saxell kirjoittaa suorasanaisesti lääkkeiden merkityksestä ja tivaa kriittiseen sävyyn: ”Missä ovat tarinat lääkkeiden oikeinkäytöstä?”

Rankimpien kokemusten kuvaajiin olisi varmasti kuulunut myös Miki Liukkonen (1989–2023), joka kuoli ennen kuin ehti kirjoittaa esseensä. Toimittaja Esa Mäkijärvi on valikoinut loppuun katkelmia Liukkosen kaunokirjallisesta tuotannosta.

Vaikka kirjoittajien ikähaitari on tasapaksun keski-ikäinen, vuosikymmenten mittaiset elämänkokemukset tuovat kirjaan tärkeää syvyyttä. Joitakin tekstejä vaivaa liiallinen oman tuotannon esittely, mitä toimittaja olisi voinut karsia. 

Esa Mäkijärvi (toim.): Yövartiossa. Esseitä unettomuudesta. 199 sivua. WSOY, 2025.