Kiivailijoita ja showtoimittajia

Konservatiiviset nettiälyköt ja salaliittoteoreetikot syövät perinteistä mediaa. Nostivatko he Donald Trumpin takaisin valtaan?

media
Teksti
Kari Salminen
3 MIN

Monet demokraatit uskovat, että Donald Trump voitti presidentinvaalit, koska republikaanien kätyrit verkkomediassa tekivät ylitöitä. Voi ollakin.

Perinteisen lehdistön ja vanhojen tv-kanavien valtaa syövät uudet ilmiöt, etenkin miljoonayleisöjä imuroivat podcastit. Monet esiintyvät puolueettomina mutta ovat ainakin demokraatteja vastaan.

The Joe Rogan Experiencessä vieraiden kanssa puhutaan aivan mistä hyvänsä. Sivussa menee sitten politiikkakin. Trump oli Joe Roganin vieraana kolmituntisessa, jollaisesta Kamala Harris kieltäytyi.

Roganin (s. 1967) katsojaluvut ylittävät perinne-tv:n ajankohtaisohjelmat. Hän on oikeastaan radikaali, joka antaa hörhöille, marginaaliakateemikoille, kohujulkkiksille ja ufotieteilijöille tilaa. Monet vieraat ovat rintamassa DEI-ideo­l­ogiaa, wokea ja cancel-kulttuuria vastaan. He ovat usein entisiä demokraatteja, pettyneitä sellaisia.

Kuusi vuotta sitten The New York Times esitteli intellectual dark web -ilmiön. Kyse on toisinajattelijoiden, akateemisten pakolaisten ja mediapersoonallisuuksien vastaiskusta. Tässä heistä muutamia.

Konstantin Kisin (s. 1982) on Moskovassa syntynyt koomikko ja Triggernometry-podcastin toinen pitäjä. Kisin puhuu Venäjästä, Amerikasta, wokesta ja aikamme hulluudesta. Kisin on kiivaillut Venäjän sotaa vastaan mutta yrittänyt selittää, mitä Putin ajattelee. Omien sekoiluihin leipääntynyt demokraatti juhlii länsimaiden paremmuutta.

Kanadalainen kliininen psykologi Jordan Peterson (s. 1962) on aikamme suuria vastamediatähtiä. Hän on nykyään aika sekaisin kristinuskosta ja salaliittoteorioista.

Sananvapauden, incel-poikien ja mahdollisuuksien tasa-arvon kannattajasta on tullut vihaisen melodramaattinen jurnuttaja, joka painuu syvälle kristinuskon mytolo­giaan. Jokin aika sitten Peterson vieraineen paljasti Karl Marxin satanistiksi.

James A. Lindsay (s. 1979) on matematiikan puolelta ponnistanut oikeistolainen salaliittoteoreetikko. Näennäisen rationaalinen kiivailija sukeltaa omatekoiseen akateemiseen vasemmistovertigoon ja kumoaa sitten sen, minkä hän on itse harhoissaan kehitellyt. YK, sukupuolidysforia, kriittinen teoria, postmodernismi, marxilaisuus ja feminismi saavat kuittinsa. Niiden taustalla Lindsay näkee vuosituhansien mittaisen esoteerisen, gnostilaisen ja okkultistisen virtauksen.

Douglas Murray (s. 1979) on brittiläinen uuskonservatiivi, joka puolustaa länsimaista sivistystä, perinteisiä arvoja ja sananvapautta nähden edessään kuolevan Euroopan. Viime aikoina Murray on havainnut Israel-kritiikissä puhdasta antisemitismiä.

Ben Shapiro (s. 1984) on amerikkalainen lakimies ja konservatiivien äänitorvi, joka ensin vastusti ja sitten kannatti Trumpia. Kärkäs ja terävä nationaalisen argumentaation puhekone on vasemmiston vastustaja.

Matt Walsh (s. 1986) teki sissitekniikalla suositun satiiridokumentin Am I Racist?, josta haluttiin vaeita. Podcastissaan Walsh kiroaa kaiken, mikä on wokea ja vasemmistoliberaalia. Erityisaihe on transsukupuolisuus. Walsh esiintyy lasten suojelijana ”sosiaalista trendisairautta” vastaan.

Amerikkalaiset veljekset Eric Weinstein (s. 1965) ja Bret Weinstein (s. 1969) ovat yksille narsistisia huijareita ja toisille vallan neroja.

Eric on matemaatikko, taloustieteilijä ja sijoitusyhtiö Thiel Capitalin toimitusjohtaja. Bret on evoluutiobiologi, jota on syytetty väärän covid-19-tiedon levittämisestä. Juuri Eric lanseerasi termin intellectual dark web.

”Herrajumala, intellectual dark web voitti juuri vaalit”, kommentoi eräs vaalitarkkailija. Ehkä.

Kyse on silti laveammasta käännöksestä. Trumpia tukivat vahvat ex-demokraatit, käännynnäiset kuten Tulsi Gabbard, Robert F. Kennedy Jr. ja Elon Musk. Ja Joe Rogan, joka haastatteli Vancea, Muskia ja Trumpia ennen vaaleja, keräten pelkästään Youtubessa yli 80 miljoonaa katsojaa. Myös Rogan on entinen demokraattien kannattaja.

Tämä ei ole mediasalaliitto tai propagandaoperaatio. Perinnemedia kuihtuu ja uusi jyrää, sillä ihmiset kaipaavat politiikassakin vaihtoehtoa vanhoille eliittipuheille ja -teoille. Silloin jopa showtoimittajilla, koomikoilla ja intellektuelleilla on osansa voitossa.