Omalääkärimalli parantaisi perusterveydenhoitoa
Perusterveydenhoitoon tarvitaan rakenteellisia muutoksia, kirjoittaa Arto Haapanen.
Heikki Pursiainen epäili ”Helppoa ja halpaa” -kolumnissaan (SK 45/2024) professori Juha Auvisen suunnitelmaa perusterveydenhuollon parantamiseksi. Ehdotus perustuu omalääkärijärjestelmään, ja se on saanut kannatusta.
Ehdotus parantaisi käsittääkseni huomattavasti perusterveydenhuollon tilaa. Suomi on ilmeisesti historiallisista syistä jokseenkin ainoa EU-maa, jossa ei ole toimivaa perhelääkärijärjestelmää, jollainen useimmiten perustuu jonkinasteiseen yrittäjyyteen.
Omalääkärimallin toimivuudesta on myös tieteellistä tutkimusnäyttöä. British Journal of General Practice -julkaisussa julkaistussa norjalaisessa tutkimuksessa todettiin, että jos yleislääkäri ei vaihdu, erikoissairaanhoitoon lähettämisen tarve on merkitsevästi vähäisempää. Lisäksi Kaisu Pitkälä on kirjoittanut Lääkärilehdessä (35/2021) julkaistussa selvityksessään, että hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa vähentää muistisairaiden sairaalajaksoja. Pitkälän laskelmien mukaan näin olisi mahdollista säästää 100 miljoonaa euroa vuosittain.
Rakenteellisia muutoksia tarvittaisiin, eivätkä ne olisi kalliita yhteiskunnalle.
Arto Haapanen on radiologian dosentti.