Mikä on totta?

Paljon on ennallaan. Palkitun Pajtim Statovcin (s. 1990) neljäs romaani tapahtuu Kosovossa, Suomessa ja mielikuvituksessa. Sen kuvaama maailma on rikkinäinen ja raaka, tai se ei ainakaan sovi empaattisen maailmankuvan puitteisiin.

Lehmä synnyttää yöllä -romaanin päähenkilö on Suomessa kasvanut poika, joka viettää kummallisen lapsuuden kesän vanhempiensa synnyinseudulla Kosovossa. Myöhemmin pojasta on tullut menestyskirjailija, jolla on ongelmia erilaisten identiteettiensä kanssa.

Kun aikuinen kirjailija, hänen nimensä on Kujtim, palaa äitinsä kanssa Kosovoon, ajatukset ovat ristiriitaisia. Kuulunko tänne vai muualle? Ovatko nämä minun ihmisiäni vai edustavatko he jotain vierasta? Suhtaudunko heihin rasistisesti?

Tällainen päähenkilö ohjaa ajattelemaan, että kyseessä on jonkinlainen Statovcin omakuva. Päähenkilön kirjoittaminen lähelle mutta tarpeeksi etäälle itseä on kiehtova keino. Se ikäänkuin korostaa, että totuudella ei ole merkitystä, ainoastaan tekstillä.

Toisaalta on vaikea olla nauramatta aikuisen Kujtimin purkauksille kustantajaansa, kirjallisuusagenttiaan ja Suomen pääministeriä kohtaan:

”Olet sysiruma ihminen, sisältä ja ulkoa, kyykytät ja nöyryytät pienituloisia ja tukea tarvitsevia ja helpotat kaltaistesi jo valmiiksi varakkaiden ja hyväosaisten elämää, miten kiero ja vinoon kasvanut täytyy olla että tekee näin.”

Kujtim on kuitenkin vähän Statovcia vanhempi, ”pian yhdeksän vanha” kesällä 1996. Herkkä lapsi kasvaa väkivaltaisessa ympäristössä. Isältä ja isoisältä saa helposti nyrkistä tai vyöstä. Lohtua tuovat köydellä pylvääseen sidottu lehmä sekä mielikuvitusolento, kolmipäinen kimeeri, jolla ei ole ystäviä ja joka muuttaa isoisän ullakolle.

Fyysinen väkivalta on arkista ja seuraus­ jostakin. Se ei ole vältettävissä. Mies saa tehdä vaimolleen ja lapsilleen mitä haluaa.

Nykyhetki Pristinassa on lähes yhtä outo. Pelko ja vanhoilliset perinteet ohjaavat edelleen tekoja ja ajatuksia. Sota on yhä lähellä. Kehenkään ei voi luottaa.

Statovci kirjoittaa pitkiä virkkeitä, lausekimppuja, jotka kiskovat eteen ja taakse. Kiihkeät jaksot etenevät kuumeisen ajatuksen rytmillä. Tekstiin pitää keskittyä, mutta kun siihen pääsee mukaan, kyydistä ei valahda pois.

Erityisen hienosti Statovci kuvaa ihmisten välistä toimintaa. Heidän vuorovaikutuksessaan on kyse valtasuhteista. Valtasuhteiden on oltava koko ajan selvillä ja niistä täytyy pitää kiinni tai muuten asiat suistuvat raiteiltaan. Kukapa sellaista haluaisi? 

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä. 279 sivua. Otava, 2024.