25 vuotta sitten
Finanssijohtaja Satu Huberilla, 39, on vastuullaan pahuksenmoinen taakka, Suomen valtion koko velkasalkku, noin 420 miljardia markkaa. Jos taakkaan lisätään muutkin Valtiokonttorin rahoitusyksikön vastuulla olevat raha-asiat, esimerkiksi valtion varoista myönnettyjen lainojen hallinnointi, summa nousee yli 550 miljardin markan.
Painaako vastuu? Hirvittääkö riski?
Tämän kaltaisia kysymyksiä on tältä tarmokkaalta ja tyylikkäältä naiselta turha kysellä. Hän haluaa puhua varainhankinnasta, velanhoidosta ja riskienhallinnasta ammattilaisena, asiallisin termein.
Muusta voidaan keskustella kevyemmillä sävyillä.
Satu Huber, jonka aviomiehen, asianajaja Thomas Huberin sveitsiläinen isoisän isä perusti Suomeen tunnetuksi tulleen vesijohtoliikkeen, on sisäistänyt nimensä niin perusteellisesti, että ”huuperin” juomisesta on tullut hänelle ”melkein mania”. Hänellä on vesikannu ja muki työpöydällään ja iso tuoppi kotona yöpöydällään.
Kun Merita Pankissa vietettiin Satu Huberin läksiäisiä, kollega Jukka Lepomäki keksi tilata hänelle salaa tarjottimen täydeltä lempijuomaa snapsilaseihin kaadettuna. Huber epäröi ensin, mutta maistoi kuitenkin ja oli oitis juonessa mukana. Snapsi, toinen ja kolmaskin kulahtivat rouvan kurkusta alas, ja lähipiiri oli ihmeissään.
SK 39/1998 Arja Piispa: ”Satu Huber, velkasalkun kantaja”, 25.9.1998.
Vuonna 1973
Taiteilija Ilja Glazunov heittäytyy runolliseksi yönsinisessä samettipuvussaan.
”Pelkään näyttää keskeneräistä työtäni aivan samalla tavalla kuin joskus saatan pelätä katsoa naista, jota rakastan.”
”Kun teen työtä Urho Kekkosen kanssa ja katson hänen sinisiin silmiinsä, näen suomalaisen graniitin lujuuden. Näen suomalaisten järvien puhtauden. Kuulen suomalaisten metsien havinan.”
Presidentillä on yllään sininen puku ja solmio, jossa on Lapin ruskan värisiä raitoja.
SK 39/1973 Maarit Tyrkkö: ”Sinipukuisten täysistunto”, 28.9.1973.