Kunta-alan palkankorotukset: Tehyläisten suosiminen kiristi keskustelua
Tehyläiset saivat palkankorotuksensa vuonna 2007, moni kunta-alalla työskentelevä nainen haluaa palkankorotuksensa nyt. Kuva Petri Kaipiainen
Kuntien sopimusneuvotteluissa saavutettiin perjantaina tulos. Loppurutistus kävi odotetun kitkaiseksi. Vaikeuksiin on ollut monia syitä.
Yksi ongelmansiemen kylvettiin jo 2007. Kokoomus lupasi eduskuntavaalien alla ”tasa-arvotupoa”, korkeasti koulutettujen naisten palkkakuopan korjaamista kertaheitolla.
Naisääniä kalastellut kokoomus mainosti ajavansa ”Sari Sairaanhoitajan” asiaa. Tasa-arvotupo rajoittuikin tarkoittamaan vain hoito- ja hoiva-alan henkilöstön palkkojen korottamista. Syksyllä 2007 tehty pöytäkirja toi terveyden- ja sosiaalihuollon ammattiliiton Tehyn jäsenille muita hulppeammat korotukset.
Valtaosa tehyläisistä sai tämän vuoden alussa 1,3 prosentin korotukset.
”Niiden on tultava voimaan samalla alalla työskenteleville. Riippumatta siitä, mihin järjestöön he kuuluvat”, painotti SAK:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori (sd) SK:lle 2. helmikuuta.
Tällä kierroksella onkin purettu Tehyn jalkoihin 2007 jääneiden liittojen katkeruutta. Akavalaisten julkisen sektorin neuvottelujärjestön puheenjohtaja Erkki Kangasniemi on paheksunut, että esimerkiksi lastentarhanopettajan ja sairaanhoitajan kokonaisansioihin jäi suuri ero.
”Neuvotteluja ei ole käyty puhtaalta pöydältä. Mukana on ollut voimakas tasa-arvotupon laahus. Ilman sitä olisi ollut helpompaa”, säestää Santamäki-Vuori.
Mistä rahat?
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on todennut tehyläisiä suosivan paperin rikkovan yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa.
”Se toi neuvotteluihin lisää ’vaikeuskerrointa'”, toteaa kuntatyönantajia edustavan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinajohtaja Markku Jalonen.
Puumalaisen päätös korosti, että samasta työstä tulee maksaa samaa palkkaa. Riippumatta siitä, mihin liittoon palkansaaja kuuluu vai kuuluuko mihinkään.
”Pakko näitä on ollut yrittää yhteen sovittaa, mutta helppoa se ei ole ollut”, Jalonen huokaa ja viittaa Tehy-pöytäkirjaan ja nyt käytäviin neuvotteluihin.
Suurin ongelma on silti talousahdinko. Kunnat lomauttavat väkeä, vaikka työt eivät vähene.
Santamäki-Vuoren mielestä hallituksen tulisi nostaa kuntien valtionapuja palkankorotusten katteeksi: ”Kunnille annettujen tehtävien ja rahoituksen tulee olla tasapainossa. Nyt tasapaino on järkkynyt.”
Jalonen ei usko, että valtiolta tulisi lisärahaa ratkaisun tueksi: ”Budjettikehykset estävät sen.”
Kokoomuksen tuplapotti?
Neuvotteluja on jarruttanut myös niin kutsuttu palkka-ankkuri. Se tarkoittaa Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden syksyllä tekemää sopimusta 0,5 prosentin korotuksista. Osapuolet uskoivat, että kierroksen muut sopimukset noudattaisivat samaa linjaa.
Ankkuriketju on kuitenkin joustanut. Kemian alalle tehtiin sopimus 0,9 prosentin pohjalta. Myös pankkiala ja hiihtokeskusten rinnetyöntekijät ovat ylittäneet 0,5 prosentin rajan.
On ollut varmaa, ettei kuntien umpisolmukaan avaudu 0,5 prosentin korotuksin.
”Se on selvä”, paalutti Santamäki-Vuori pari päivää sen jälkeen, kun palkansaajat olivat hylänneet vajaan prosentin korotusesityksen: ”En edes halua viitata palkka-ankkuriin. Julkisella sektorilla pitäisi tähdätä pitkäjänteiseen, suhdanteista vapaaseen palkanmuodostukseen. Tuijottamatta yksityisen sektorin lukuja.”
Elinkeinoelämän keskusliitossa ja SAK:n teollisuusliitoissa on pelätty kunta-alan kahmivan suurimmat korotukset.
”Se toisi kokoomukselle tuplapotin. Se sai ensin tasa-arvotupollaan vaalivoiton. Nyt se uhkaa päästä irtisanomaan kuntatyöntekijöitä ja ulkoistamaan töitä ylisuurten korotusten varjolla”, murjoo teollisuusliiton demarivaikuttaja.
Kunta-alan työ- ja virkaehtosopimuksen piirissä on lähes 400 000 palkansaajaa.