Huhu: Putin kasvattaa seuraajaa entisestä turvamiehestään
ESSEE: Kenraali Aleksei Djuminin nimitys Tulan kuvernööriksi käynnisti spekulaatiot, joiden mukaan Vladimir Putin haluaa tehdä hänestä seuraavan presidentin.
Venäjän ylimmän johdon suhteet ovat tulehtuneet. Presidentti Vladimir Putin on yhä eristäytyneempi ja epäluuloisempi vanhojen toveriensa suhteen, kirjoittaa Venäjään erikoistunut kirjailija ja suomentaja Jukka Mallinen tuoreessa Kanava-lehdessä. Seuraavan presidentin pitäisi olla Putinille ehdottoman lojaali, jotta nykyiset vallanpitäjät voisivat tuntea asemansa turvatuksi.
Suomen Kuvalehti julkaisee Mallisen kirjoituksen kokonaisuudessaan.
Vladimir Putin nimitti helmikuun alussa kenraali Aleksei Djuminin Tulan alueen kuvernööriksi. Kenraali oli palvellut pitkään presidentin lähellä. Niinpä huhumylly päätteli heti, että Djuminista ollaan kasvattamassa Putinin seuraajaa.
Djumin itse kommentoi yllättävää nimitystään siviilivirkaan: ”Ylipäällikkö antoi käskyn. Minä vastasin: Käskystä.”
Djumin on ainakin äärimmäisen uskollinen. Hän on koko ikänsä toiminut turvallisuuspalveluissa, saanut saman koulutuksen ja imenyt saman militaristisen maailmankuvan kuin Putin ja hoitanut adjutanttina tämän erikoistehtäviä.
Kenraali on yleisölle täysin tuntematon ja hänen uransa suurelta osin salaiseksi julistettu. Jopa Venäjän sankarin arvo ja Sankaruuden kunniamerkki myönnettiin hänelle salaisella käskyllä – terroristien tuhoamisesta, väitetään.
Djumin syntyi 1972 Kurskissa ja valmistui 1994 Radiotekniikan sotilasinsinöörikoulusta Voronežista. Hänet sijoitettiin Moskovan lähelle pieneen erityisosastoon, joka hoiti ”vastatoimia vastustajan teknisille tiedusteluvälineille”. Vuonna 1995 hän siirtyi FSO:hon eli valtionjohdon turvapalveluun osastolle, joka vastasi pääministeri Viktor Tšerdomyrdinin ja presidentti Boris Jeltsinin yhteyksistä matkoilla. Hän sai kanniskella lentokoneesta ja lentokoneeseen suuria laatikoita: avointa ja salattua puhelinlinjaa ja lautasantenneja.
Sitten Djumin siirtyi Putinin henkilökohtaiseen turvamiehistöön. Hän suunnitteli tämän matkojen turvallisuutta ja joutui työssään uhkaaviin tilanteisiin myös ulkomailla.
Toisen Tšetšenian sodan alussa Putin kävi Zamenskojessa tapaamassa vanhimpien neuvostoa, kun sissit oli karkotettu sieltä. Pois lähdettäessä Putin otti yllättäen saattohelikopterin ja lensi pois. Djumin ja muu turvajoukkue nousi varsinaiseen helikopteriin, joka putosi noustuaan pari metriä ilmaan – mutta säilyi kuin ihmeen kautta vahingoittumatta.
Vähitellen Djumin nousi turvaosaston varajohtajaksi. Viime vuodet hän on käytännössä johtanut henkivartiostoa, jota pitkään vetänyt kenraali Viktor Zolotov jäi lähinnä paraatitehtäviin. Tärkein tehtävä oli tilannekuvan valvonta. Joka aamu Djumin raportoi presidentille operatiivisten tiedotusten perusteella alueista ja ”erityisprojekteista”. Hän myös välitti tämän käskyjä ministereille ja kuvernööreille.
Turvapäällikkö sai erikoiskoulutuksen, johon kuului aseiden käytön ja judon lisäksi psykologinen valmennus. Vuonna 2014 hän siirtyi sotilastiedustelu GRU:n apulaispäälliköksi johtamaan erikoisoperaatiojoukkoja. Osasto koostuu huippukoulutetuista vähintään yhtä vierasta kieltä osaavista upseereista, ja sen toimintavyöhyke on koko maailma. Djumin on ollut useamman kerran sen tehtävissä ulkomailla. Erikoisoperaatioista ja muun muassa Krimin tapahtumista huhutaan, mutta alan miehenä kenraali kieltää kaiken.
Erikoisjoukot vastasivat turvallisuudesta myös Sotšin olympialaisissa. Vaikea maasto eli korkea vuoristo miehitettiin kokonaan ja tarkka-ampujat valvoivat sitä. Djumin on väitellyt kansainvälisestä politiikasta aiheenaan Globaalin sääntelyn poliittiset ulottuvuudet maaryhmä G8:n yhteistyön puitteissa. Joulukuussa 2015 hänet siirrettiin puolustusministeriön apulaisministeriksi. Siellä hänen vastuualueekseen tuli yllättäen rakennustoiminta, omaisuus ja terveydenhoito eli talouspuoli.
Djuminia pidetään poikkeuksellisen hyvänä koordinoimaan yhteistyötä FSB:n, GRU:n ja sisäministeriön joukkojen tiukoissa tilanteissa. Mutta tiettävästi hän kertoo kaiken ”ylös” ja häntä pidetäänkin ”Putinin silminä ja korvina” armeijassa, missä häneen suhtaudutaan tästä syystä viileästi.
Myös nuoren kenraalin ”verkostot” ovat kunnossa. Djumin on koordinoinyt Pietarin jääkiekkoseuran SKA:n toimintaa ja toiminut Gennadi Timtšenkon neuvonantajana. Hän pelaa maalivahtina ”Yöjääkiekkoliigassa”, jossa Putinin kanssa kiekkoa sohivat muun muassa puolustusministeri Sergei Šoigu, FSB:n Rašid Nurgalijev, Rotenbergin veljekset ja Timtšenko. Kerrotaan, että hän joutuu usein noloon tilanteeseen, kun presidentin haparoivia laukauksia pitää salavihkaa avittaa maaliin.
Djuminin isä Gennadi on sotilaslääkäri-kenraali, puolustusministeriön neljännen päähallinnon johtaja ja ex-puolustusministeri Pavel Gratševin tennistoveri. Isällä on yhteyksiä lääketeollisuuteen, kuten ranskalaiseen lääkefirmaan Sanofiin. Sillä taas on suhteita innovaatiokeskus Skolkovoon, nanoteknologiaa kehittävään Rosnanoon ja Endokrinologiseen tiedekeskukseen, jossa työskentelee Putinin vanhempi tytär Maria Faassen.
Djuminin nuorempi veli Artjom on menestyvä liikemies, joka vaikuttaa muun muassa Sanofissa ja FSO:n valvomassa monialayrityksessä MFK:ssa. Artjomin liikekumppanin Oleg Golubljovin isä on Putinin kansliapäällikkö.
Toinen liikekumppani Dmitri Šumkov teki joulukuussa 2015 itsemurhan, kun hänen kiinteistöprojektinsa Olimpijski meni konkurssiin. Huhutaan, että hän oli riitaantunut sekä liikekumppaniensa että virkamiesten kanssa.
Djuminin nimityksestä puolustusministeriöön oli kulunut vain runsas kuukausi, kun hänet tempaistiin 2. helmikuuta 2016 odottamatta Tulan kuvernööriksi. Hän on siis opettelemassa siviili- ja taloushallintoa.
Seuraavat kuvernöörinvaalit ovat jo syyskuussa. Djuminin valtti on hänen omien sanojensa mukaan ”presidentin valtava luottamus”.
Kommersant teki uudesta kuvernööristä poikkeuksellisesti lähes aukeaman haastattelun, jossa oli ällistyttävän paljon ”yksityiselämää”. Jutun kirjoitti Putinin luottotoimittaja Andrei Kolesnikov (ei tule sekoittaa samannimisen Carnegie-säätiön analyytikkoon). Djumin lupaili haastattelussa viiden vuoden sosiaalis-taloudellista ohjelmaa ja parempaa sosiaaliturvaa.
Putinin hallintoa tukevat puolueet ovat jo ilmoittaneet, että ne tukevat Tulassa virkaatekevää kuvernööriä ja tuovat vaaleihin omat ehdokkaat vain ”teknisenä varmistuksena”.
Tula on Venäjän historiallinen aseteollisuuskeskus, ja siellä on yhä paljon sotateollisuutta. Tämän takia sen taloustilanne ei ole yhtä toivoton kuin yleensä Venäjän maakunnissa. Mutta rapistuvan kunnallistalouden ja -tekniikan paikkaaminen on turhauttava tehtävä. Talouskriisin kärjistyminen, väestön yleinen pettymys ja passiivisuus voivat tuottaa vaaleissa yllätyksen.
Kokemattoman kuvernöörin onnistumisesta ennen syyskuuta riippuu kuitenkin paljon. Politologi Mihail Vinogradov on huomauttanut, että äänestäjille tarjoiltava propaganda on muotoiltava edellisen kuvernöörin jäljiltä uusiksi. Kriisin oloissa tarvitaan myös oikeaa karismaa, eikä ole varmaa, löytyykö kenraalista sitä.
Putin itse on yhä eristäytyneempi ja epäluuloisempi vanhojen toveriensa suhteen. Presidentin vanhat toverit ovat keränneet kokemusta, arvovaltaa ja itsenäisyyttä. Djuminin kaltainen nuori mies taas on täysin lojaali ja riippuvainen Putinista, jota ympäröi yhä pienempi piiri.
Tiettävästi Putin on viime aikoina jyrkästi rajoittanut niiden ihmisten piiriä, joilla on pääsy hänen puheilleen. Hän on nostanut asemiin henkilökohtaisen turvaosastonsa miehiä niin, että jopa FSB on jäänyt sivummalle. Kolmen viime vuoden aikana hän on vaihtanut kaksi kertaa vartiostonsa päällikön. Presidentti on alkanut uskoa, että ilman häntä maa hajoaa.
Koulutetaanko Djuminia siis vuoden 2018 presidentinvaaleihin, kuten huhumylly jauhaa? Myös Jeltsin alkoi miettiä seuraajaansa 1998, kaksi vuotta ennen yllätyseroaan. Uusi tuore ja ryvettymätön henkilö ja yllätyksellinen salamaoperaatio tämän nostamiseksi valtaan voi pelastaa hallitsevan liittoutuman, kuten tapahtui myös Putinin noustessa valtaan.
Skeptikot muistuttavat, että KGB:n toimintatapa on hämäys ja harhaanjohtaminen. Nuoren kenraalin hypettäminen voi olla julkisuudelle tarjottu syötti, ja todellinen ratkaisu tulee yllätyksenä aivan toiselta suunnalta. Varsinainen yllätys olisi, ellei vuonna 2018 tulisi yllätyksiä.
Spekulaatiot Djuminin nimityksestä – samoin kuin huhut Aleksei Kudrinin nimittämisestä pääministeriksi – kertovat hallinnon kriisistä. Umpikuja pahenee ja kaikkialla mietitään kiihkeästi ”vuoden 2018 ongelmaa”. Pääsisikö Venäjä eristyksestä vaihtamalla keulakuvaa?
Moskovan eliitti on täysin riippuvainen presidentistä, mutta alueelliset johtajat huolestuttavat Putinia, sillä he voivat nousta vastarintaan. Tatarstanin presidentti Rustam Minnihanov kieltäytyi jo katkaisemasta suhteita Turkkiin. Komin tasavallan kuvernöörin Vjatšeslav Gaizerin ja koko hänen johtoryhmänsä murskaamisen tarkoitus oli pitää tasavallat varpaillaan.
Presidenttihuhujen taustalla on Venäjän poliittisen järjestelmän heikkous. Kun se on pystytetty yhden ihmisen varaan, vaarana on, että koko järjestelmä kaatuu hänen kanssaan.
Ivan Davydov totesi Novoje Vremjassa, että vuoteen 2018 mennessä on löydettävä ratkaisu jostakin kahden äärivaihtoehdon väliltä. Ne ovat Venäjän muuttuminen valtavaksi keskitysleiriksi, jota ympäröivät piikkilanka ja pelästytetyt naapurit, ja hajoaminen: veristen ”kansantasavaltojen”, kaanikuntien ja pikku ruhtinaskuntien kiertokulku.