Gripenit ovat tarpeettomia Libyassa - ja niin olisivat Hornetitkin

Gripen
Teksti
Jyri Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
gripen-hävittäjä
Ruotsalaista Gripeniä varustetaan Libyan-keikalle Rönnebyn tukikohdassa. Kuva Johan Lundahl / Försvarsmakten / Scanpix / Lehtikuva.

Ruotsin valtiopäivät päätti perjantaina 1. huhtikuuta suostua Naton pyyntöön ja lähettää kahdeksan Saab JAS 39 Gripen -hävittäjää valvomaan YK:n päätöksellä perustettua lentokieltoaluetta Libyan yllä.

Tehtävä kestää kolme kuukautta ja maksaa noin 200 miljoonaa kruunua (noin 22 miljoonaa euroa). Siihen liittyy tiukka rajoite: ruotsalaiskoneet eivät saa pommittaa maassa olevia kohteita muuten kuin itsepuolustukseksi eli tilanteessa, jossa niitä vastaan hyökätään joko ilmatorjuntaohjuksilla tai kevyillä aseilla. Sellaiset tilanteet ovat Libyassa todennäköisempiä kuin esimerkiksi Afganistanissa.

Ruotsi liittyy suureen koalitioon. Libyan ilmatilassa lensi jo ennen ruotsalaisia ainakin 12 maan koneita. Johtavassa roolissa on yhä Yhdysvallat.

Joukosta ovat poissa muun muassa kaikki Itä-Euroopan Nato-maat, Kreikka, Turkki ja merkittävimpänä aseistakieltäytyjänä Saksa, joka oli alussa mukana Libyan merisaarrossa mutta vetäytyi pois siitäkin. Naton 22 rauhankumppanuusmaasta Libyan-operaatioon osallistuu vain Ruotsi.

Periaatteen vuoksi

On helppoa ymmärtää, miksi Nato pyysi mukaan Libyaan nimenomaan Ruotsia. Gripen on monikäyttöinen, nykyaikainen taistelukone, kuten lyhenne JAS (“hävittäjä-, rynnäkkö- ja tiedustelukone”) kertoo. Ruotsin ilmavoimien taso on kansainvälistä ykkösluokkaa, ja koneiden yhteensopivuus Naton kanssa on hyvä myös rynnäköinnissä eli toiminnassa ilmasta maahan.

Vähän vaikeampaa on ymmärtää, miksi Ruotsi suostui Naton pyyntöön. Hassulta kuulostaa väite, jonka mukaan Ruotsi olisi Libyassa edistämässä JAS:n myyntiä. Konetta on toistaiseksi myyty neljään maahan (Tšekkiin, Unkariin, Etelä-Afrikkaan ja Thaimaahan). Se on ehdolla kahdessa suuressa tarjouskilvassa Intiassa ja Brasiliassa. Osallistuminen Libyan lentokiellon valvontaan ei valintoja ratkaise.

Ruotsin laaja poliittinen yksimielisyys Libyasta kertookin lähinnä syvästä periaatteellisesta kannanotosta. Jos kansainvälinen yhteisö haluaa YK:n päätöksellä suojata siviilejä, Ruotsin on oltava mukana.

Idealistinen näkemys ohitti ankeat sotilaalliset realiteetit. Libyan siviilien suojaaminen yksinomaan kansainvälisen ilma-armadan avulla on osoittautumassa toivottomaksi tehtäväksi. Kuten monessa muussakin vastaavassa konfliktissa, sotilaallinen ratkaisu ei synny vain ilmavoimien avulla, vaan edellyttää maajoukkoja. Ne taas YK:n päätöslauselma yksiselitteisesti kieltää.

Parin ensimmäisen pommitusviikon aikana liittouma onnistui tuhoamaan vain 20-25 prosenttia Muammar Gaddafin tankeista ja panssaroiduista ajoneuvoista, sanoi Yhdysvaltain puolustusvoimien komentaja, amiraali Mike Mullen. Tuhoamisprosentin kasvattaminen on käymässä entistä vaikeammaksi, koska hallituksen joukot ovat siirtäneet osan järeämmistä aseistaan kevyisiin avolava-autoihin ja asutuskeskusten suojiin.

Turhat Hornetit

Tämän kaoottisen sotanäyttämön yllä kaartelee nyt yli 500 ulkomaista sotakonetta kuin kansainvälisessä lentonäytöksessä konsanaan. Monet Suomessa haluaisivat, että mukana olisi myös Suomen Horneteja.

Suomen ilmavoimilla on Natolta todistus, jonka mukaan suomalaiset hyväksytään rajoituksitta Nato-yhteensopiviksi, mutta vain ilmasta ilmaan -operaatioissa. Sellaisia ei Libyassa ole ollut parin ensimmäisen sotapäivän jälkeen.

Suomalaiset Hornetit olisivat Libyassa pelkästään puolustus- ja toimintakyvyttömiä maaleja, koska niissä ei ole rynnäkkö- eli ilmasta maahan -aseistusta eikä niiden lentäjiä ole koulutettu rynnäkköoperaatioihin. Kuuden kaksimoottorisen Hornetin ja 250 sotilaan osaston Libyan-matka maksaisi vähintään yhtä paljon kuin Ruotsin kahdeksan yksimoottorisen Gripenin ja 130 sotilaan operaatio, eli yli 20 miljoonaa euroa.

Natossa tiedetään tarkkaan suomalaisten mahdollisuudet, ja ilmeisesti juuri sen vuoksi osallistumispyyntöä ei ole tullut. Konemäärän kasvattamiseen Libyan yllä ei ole mitään syytä, pikemminkin päinvastoin. Jokainen lisäkone kasvattaa yhteentörmäysten ja muiden onnettomuuksien riskiä.

Libyassa ei ole tilaa käyttökelvottomille koneille, joita Suomen Hornetit olisivat.

Aiheesta lisää

“Ikävä yllätys” – Libyan ilmatorjuntaohjukset ovat yhä vakava uhka liittouman lentokoneille (Suomenkuvalehti.fi 31.3.2011)

Libyan iskut: Uusimmatkaan superlentokoneet eivät riitä jatkossa (Suomenkuvalehti.fi 23.3.2011)