Turva-alan asiantuntija: Afganistanissa epäilyskin käännyttämisestä voi merkitä kuolemantuomiota

Sami Kovasen mielestä Taleban ei ole suomalaisnaisten murhien takana.

Afganistan
Teksti
Katri Merikallio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Torstaina Heratin kaupungissa murhattiin kaksi suomalaisnaista. Murhien takana voi olla joko aivan tavallisia konservatiivisia paikallisia, rikollisia tai jopa ihmisiä, jotka ovat läheisissä tekemisissä järjestön omien työntekijöiden kanssa, pohtii Sami Kovanen.

”Se että Taleban ei ole ottanut tähän mennessä teosta vastuuta, tarkoittaa sitä, että ne eivät tappoja tehneet. Jos olisivat, ne olisivat jo tehneet asiasta lehdistötiedotteen tai kirjauksen Twitteriin.”

Kovanen työskenteli liki 10 vuotta turvallisuusalan erityisasiantuntijana Afganistanissa. Hän teki turva-analyysejä suurille järjestöille ja suojasi niiden työntekijöitä.

 

Murhatut suomalaisnaiset työskentelivät IAM-järjestön palveluksessa. IAM ei ole lähetysjärjestö, mutta sen toiminnan perusta on vahvasti kristillinen. Afganistanissa se on toiminut vuodesta 1966.

Järjestöllä on 50 ulkomaista kristittyä vapaaehtoista sekä 500 paikallista työntekijää hankkeissa, jotka keskittyvät muun muassa silmäsairauksien ja mielisairauksien hoitoon, aikuisten lukutaidon opettamiseen sekä vammaisten kanssa työskentelyyn.

International Assistance Mission -järjestöä johti pitkään Kabulissa asunut Harri Lammi. Nyt toimintaa johtaa Heini Mäkilä.

Paikalliset arvostavat IAM:n työtä suuresti, Kovanen sanoo.

”Työntekijät ovat kyllä uskovaisia. En ole kuitenkaan koskaan saanut viitteitä siitä, että he olisivat tehneet käännytystyötä, toisin kuin moni tietämäni järjestö – enkä sitä myöskään usko.”

”IAM:n työntekijät asuvat paikallisten kanssa, opettelevat kielen eikä heillä ole mitään muuta turvaa kuin paikallinen yhteisö. Ja siihen heidät on hyväksytty.”

Tarvitaan kuitenkin vain yksi ajattelematon ihminen, joka sanoo vaikkapa vartijalle työpäivän päätteeksi, että ”toivottavasti Jeesus pelastaa sinut” tai ”Siunausta”. Jo se voidaan tulkita käännytykseksi.

”Pelkästään väärinkäsityksistä tai huolimattomista sanamuodoista voi syntyä mielikuva, että kyse on käännyttämisestä.”

Ja käännyttäminen on afgaanikulttuurissa ehdoton tabu.

”Se on melkein kuin kuolemantuomio. Eikä sen toimeenpanoon tarvita Talebania; tavalliset ihmiset ajattelevat samoin. Käännyttäminen on pahempi rikos kuin aviorikos. Edes modernit muslimit Afganistanissa eivät sitä katso hyvällä.”

Vuonna 2010 IAM:n saattue pysäytettiin maan pohjoisosassa ja järjestön 10 työntekijää teloitettiin. Heistä kahdeksan oli terveydenalan asiantuntijoita – kuusi amerikkalaista, yksi englantilainen ja yksi saksalainen – sekä kaksi paikallista avustajaa.

Tuolloin Taleban ilmoitti olevansa murhien takana. Jälkeenpäin sen johtaja kuitenkin pahoitteli tapahtunutta ja antoi ymmärtää, että Talebanille oli syötetty väärää tietoa.

Murhaajia ei koskaan saatu kiinni.

 

Siihen että suomalaisten murhat liittyisivät meneillään oleviin vaaleihin, kansainvälisten joukkojen vetäytymiseen tai Talebanin erityiskampanjaan häätää avustustyöntekijöitä maasta, Kovanen ei usko.

Taleban tietää täsmälleen, missä ulkomaalaiset esimerkiksi Kabulissa asuvat.

”Jos he haluaisivat avustusjärjestöt pois maasta, he voisivat päivän aikana helposti tappaa 50 ulkomaalaista. Monissa paikoissa, etenkin maakunnissa, ulkomaalaiset tekevät avustustöitä Talebanin luvalla.”

Sen sijaan jo epäilys käännyttämisestä voi viedä hengen.

Kabulissa länsimainen nainen surmattiin samalla tavoin moottoripyörän selästä eikä vieressä seissyt paikallinen poliisi tai paikalliset ihmiset tehneet mitään murhaajan kiinniottamiseksi.

”Jälkeenpäin kävi ilmi, että nainen oli pyrkinyt käännyttämään ihmisiä.”

 

Torstain ampumatapaus on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun suomalaisia kehitysyhteistyö- tai lähetystyöntekijöitä on surmattu työtehtävissä maailmalla.

Ulkoministeriön kehitysyhteistyötekijöiden lisäksi suomalaisilla järjestöillä on maailmalla yli 200 suomalaista työntekijää.

Suomen Lähetysseuralla on kaikkiaan 130 työntekijää 30 eri maassa. Seuran 155-vuotisen historian aikana yhtään sen työntekijää ei ole tapettu.

”Historian aikana lähetit ovat menehtyneet useimmin malariaan tai trooppisiin sairauksiin. Myös liikenneonnettomuuksissa menehtyneitä on”, kertoo Lähetysseuran viestintäjohtaja Iiris Kivimäki.

1980-luvulla Pakistanissa vuoristoheimo sieppasi yhden Lähetysseuran työntekijän ja piti tätä panttivankina viikon ajan. Sieppaus kuitenkin päättyi työntekijän vapauttamiseen.

Kirkon ulkomaanavulla on maailmalla 40–50 työntekijää. KUAN toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen sanoo, ettei sen suomalaisia työntekijöitä ole haavoitettu eikä surmattu, mutta yhteistyökumppaneiden työntekijöitä kylläkin.

Afganistanissa kahden ulkomaisen työntekijän surmat ovat herättäneet huomiota, mutta vain rajallisesti. Päivää myöhemmin aseistetut joukot pysäyttivät maan keskiosissa ajaneet kaksi ajoneuvoa ja teloittivat niiden 14 matkustajaa tienvarteen.