Venäjän tilanne panee suomalaiset koulukirjat uusiksi

Historian opetuksessa Venäjä on esillä jatkuvasti, Ruotsi lähes katoaa.

historia
Teksti
Mikko Numminen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hieman kärjistäen voi sanoa, että suomalaisen yläkoulun ja lukion historian opetus on Venäjän historian opetusta. Tavalla tai toisella Venäjää käsitellään jokaisella historian kurssilla. Mutta millainen on koulujen Venäjä-kuva?

”On jokaisesta opettajasta kiinni, millaista historianopetus on, mutta kirjoissa ei asenteellisuus näy”, sanoo Jari Aalto, historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja.

Suomettumisen aika on historian opetuksessa ohi. Nykyisin lukion aatehistorian kurssilla Neuvostoliitto ja natsi-Saksa rinnastetaan toisiinsa: kummassakin on kyse totalitaarisesta järjestelmästä.

Aallon mukaan nykyopetuksessa pyritään tuomaan esiin myös historian tulkinnallisuutta.

Kevään ylioppilaskirjoitusten historian kokeen aineistotehtävässä käsiteltiin Suomen kansainvälistä asemaa ja Venäjä-suhdetta. Helsinkiläisessä Kallion lukiossa opettava Aalto kertoo, että Ukrainan kriisi näkyi vastauksissa.

”Moni oli havainnut, että Suomi oli kannanotoissaan muita maita varovaisempi ja piti sitä esimerkkitapauksena Suomen suhteista Venäjään.”

Vaikka itse oppikirjojen kuva Venäjästä ei kaipaa korjausta, Aalto uskoo viimeaikaisten uutistapahtumien päätyvän nopeasti oppikirjoihin. Tähän uskoo myös historiaa yläkoululaisille Harjun koulussa Lohjalla opettava Jari Pönni.

”Uskon, että kansainvälisessä politiikassa on alkanut uusi aika, eikä vanhaan ole paluuta”, Pönni sanoo.

Pönni kuitenkin muistuttaa kirjojen olevan vain opetuksen apuväline. Hän itse on sivunnut Krimin tapahtumia esimerkiksi yhteiskuntaopin tunneilla, kun aiheena on ollut vaalit ja äänestäminen.

 

Vielä 1990-luvun alkuun asti suomalaisten oppikirjojen käsitys itänaapurista oli siloteltu.

Tutkija Janne Holménin vuonna 2006 Uppsalan yliopistolle tekemä väitöskirja Den politiska läroboken vertaili sitä, kuinka Neuvostoliittoa käsiteltiin pohjoismaisissa oppikirjoissa kylmän sodan aikana.  Kestävyysjuoksijana paremmin tunnetun Holménin tutkimus osoitti, että varsinkin 1970-luvulla suomalaiset oppikirjat kaunistelivat neuvostotodellisuutta.

”Kirjojen mukaan Neuvostoliitossa meni loistavasti, kuvissa näkyi puimureita ja tehtaita. Yhdysvaltojen kohdalla nostettiin esiin rotusorto, huumeet ja monet muut ongelmat”, Jari Aalto muistelee.

Räikein esimerkki vinoutuneesta historianopetuksesta oli niin kutsuttu Pirkkalan moniste. Opetusministeriön, kouluhallituksen ja Tampereen yliopiston yhteisen opetusmenetelmäkokeilun oppimateriaali noudatti marxilaista historiakäsitystä.

Tapaus oli jopa 1970-luvun puolenvälin YYA-ilmapiirissä skandaali ja aiheutti eduskuntakyselyn peruskoulujen opetusmateriaaleista.

Historian oppikirjat muuttuivat jo 1980-luvun aikana neutraalimmiksi, mutta Jari Aallon mukaan vasta vuoden 1994 uusi opetussuunnitelma korjasi tilanteen.

Venäjän rooli koulun historiankirjoissa on yhä iso.

Harjun koulun historianopettaja Jari Pönni kertoo seitsemäsluokkalaisten viettävän liki koko lukuvuoden autonomian ajassa. Itsenäisyys koittaa vasta juuri ennen Suvivirttä. Kahdeksasluokkalaiset kahlaavat läpi 1900-luvun: Venäjän vallankumouksen, Stalinin diktatuurin, talvi- ja jatkosodan, kylmän sodan, YYA:n, Berliinin muurin murtumisen sekä Neuvostoliiton hajoamisen ja muuttumisen nyky-Venäjäksi.

”Venäjän iso rooli on ymmärrettävä, kun yhteistä historiaa on paljon”, Pönni sanoo. ”Mutta jos ottaa vertailukohteeksi Ruotsin, niin kyllä Ruotsi aika lailla katoaa yläasteen historiankirjoissa. Haminan rauhan 1809 jälkeen se esiintyy vain sivumainintana, osana pohjoismaista viitekehystä.”

 

Ajankohtaisia uutisia Venäjältä ja Ukrainasta hyödynnetään myös Suomalais-venäläisen koulun opetuksessa.

Apulaisrehtori Tarja Alamäki korostaa, että Helsingin Kaarelassa sijaitseva oppilaitos on Suomen valtion ylläpitämä kielikoulu, jossa noudatetaan samaa opetussuunnitelmaa kuin muuallakin.

Alamäki opettaa historiaa luokille, joiden oppilaissa on muun muassa Suomen, Venäjän ja Ukrainan kansalaisia.

”Minulla oli äskettäin oppitunti, jossa käsiteltiin Suurta Pohjan sotaa ja sitä, miten joukot liikkuivat Ukrainassa, ja tietenkin siinä yhteydessä käsiteltiin myös nykytilannetta”, Alamäki kertoo.

Hänen mukaansa oppilaat pystyvät keskustelemaan oppitunneilla omasta taustasta riippumatta. Osa oppilaista on seurannut Ukrainan tapahtumia venäläisistä tiedotusvälineistä, osa suomalaista ja monet molemmista.

”Koulun tehtävä on painottaa molemmin puolin mediakriittisyyttä ja taustoittaa tilannetta. Lukioryhmässä asioita puretaan tietysti eri tavalla kuin pienempien lasten kanssa. Silloin painotetaan sitä, että konflikti on kaukana ja meillä luokassa on turvallista.”

Alamäen mukaan venäläistaustaisten koululaisten parissa ei ole läheskään aina halua samaistua Venäjän viimeaikaiseen politiikkaan.

”Oma mutu-tuntumani on se, että venäläistaustaiset lukiolaiset ovat asenteeltaan yhä lähempänä suomalaista kantaväestöä – eli heidän joukostaan löytyy kaikenlaista ajattelua ja suhtautumista Venäjän nykyhallintoon.”