Väite:
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Annika Lapintie (vas.) sanoi eduskunnan välikysymyskeskustelussa 8. helmikuuta, että EU:n uusimpien arviointiperusteiden mukaan Suomessa on 900 000 köyhää tai syrjäytymisvaarassa olevaa. Hallituspuolueet, erityisesti sosiaali- ja terveysministeri ministeri Juha Rehula (kesk.) pitivät Lapintien ja muun opposition esittämiä lukuja liian suurina ja laskivat köyhien määräksi alle puoli miljoonaa.
Selvitys:
Köyhien ja köyhyysvaarassa olevien määrä riippuu siitä, miten köyhyys määritellään. Useimmiten pienituloiseksi määritellään henkilö tai perhe, jonka käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta, eli tulotilaston keskimmäisestä luvusta (joka ei ole sama kuin keskiarvo).
Nettomediaanitulo vuonna 2009 oli noin 1 800 euroa kuukaudessa, joten köyhyysrajaksi tulee 1080 euroa.
Tilastokeskuksen mukaan alle 60 prosenttia mediaanitulosta ansaitseviin perheisiin kuului 690 000 ihmistä, eli 13,1 prosenttia väestöstä. Määrä oli enimmillään vuonna 2007, jolloin pienituloisiksi laskettiin 707 000 suomalaista, 13,5 prosenttia.
EU:n köyhyydenvastaisen ohjelman mukaan köyhyysriski koskisi Suomessa 28 prosenttia kansalaisista, ellei mitään sosiaalisia tulonsiirtoja tehtäisi. Näin laskettuna köyhyys siis uhkaa melkein puoltatoista miljoonaa suomalaista, mutta tulonsiirrot pudottavat määrän alle puoleen. Köyhyysriski ilman tulonsiirtoja on Suomessa hieman EU:n keskitasoa (25 %) korkeampi, tulonsiirtojen jälkeen keskitasoa (17 %) matalampi.
Näiden laskutapojen lisäksi on käytetty ja käytetään köyhyyden määrittelyssä myös 50 prosentin tuloja mediaanitulosta sekä kehitysmaissa esimerkiksi yhden dollarin päiväansioita.
Absoluuttisesta köyhyydestä puhutaan silloin, kun tulot eivät riitä edes perustarpeisiin, kuten ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen. EU:n kriteereihin kuuluu myös ns. aineellinen köyhyys, joka tarkoittaa sitä, että henkilöltä puuttuu neljä yhdeksästä elämän edellytyksestä, joihin kuuluvat absoluuttisten perustarpeiden lisäksi muun muassa loma, auto, puhelin ja väritelevisio. Niinikään työttömyyden ja vähätuloisuuden kestoa voidaan käyttää köyhyyden rajaamisessa.
Kun vielä otetaan huomioon termien epätarkkuus (esim. ketkä ovat ”syrjäytymisvaarassa”, ketkä ”köyhyysvaarassa”), köyhien määristä voidaan esittää eri tavoin perustellen hyvinkin erilaisia lukuja.
Vastaus:
No jaa.
Mikä tämä Totuuspuntari on? Lue lisää.
Seuraa Totuuspuntaria netissä:
Totuuspuntari , eduskuntavaalit 2011 , köyhyys , Annika Lapintie , syrjäytyminen
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Hyvä Jutta! Heikoimmat metsään ja sudet syökööt maleksimasta. Eläköön empatia.
Mikähän sitten lienee jutan mainitsema absoluuttinen köyhä. Voit varmaan täsmentää. Yksi peruste voisi olla toimeentulotuen saasien määrä viime vuonna noin 400 000. Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto. Väitän, ettei sitä saa ihan helposti. Väitän myös etteivät kaikki siihen oikeutetut sitä edes hae. Muuten jutan käsitykset ovat ihan …
Leipäjonoindeksi kertoo konkreettisesti köyhien määrästä. Hävettää olla suomalaisen ”sivistysvaltion” kansalainen. Ja sitten; jutta on jutta!
Halveksuva suhtautuminen läheisiin ei kyllä kerro mistään muusta kuin omasta sielun sivistyksestä yleensä.
On häpeällistä, että melkein puoli miljoonaa ihmistä joutuu elämän
välttämättömyydet itselleen ja lapsilleen saadakseen nöyryytetyksi
kunnan sosiaaliviraston toimeentulotuen luukulla.
Tällaisesta ja leipäjonoista on päästävä eroon oikeudenmukaisella
verotuksella ja karsimalla joutavanpäiväiset valtion kulut.
Esimerkiksi Afganistanin sotamenot.
Tuossa ei otettu huomioon ollenkaan varallisuutta. Voihan olla pienituloinen (vaikka eläkeläinen), mutta metsiä, omistusasuntoa, huvilaa ja muuta ”tuottamatonta” omaisuutta vaikka huru mycke.
Juttu on sikäli virheellinen, että Annika Lapintien väite: ”EU:n uusimpien arviointiperusteiden mukaan Suomessa on 900 000 köyhää tai syrjäytymisvaarassa olevaa” pitää täysin paikkansa. Oheinen juttu kannattaa lukea:
http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/06/08/9-merkkia-p aljastaa-oletko-koyha/20108139/139
Jutusta poimittu: ”sosiaali- ja terveysministeriön apulaisosastopäällikkö Carin Lindqvist-Virtasen mukaan Suomen köyhien määrää noin 200 000 henkilöllä eli köyhien määrä kasvaisi 900 000:een.”
Myöhemmin tämä sama tieto esitettiin Aamulehdessä:
shtml
mitä tulee köyhyyden eri määritelmiin, niin ainahan voidaan saivarrella. Hallitus on kuitenkin luvannut vähentää köyhyyttä 150 000 henkilöä nimenomaan EU:n uusien mittarien mukaan, joista myös Juha Rehula on täysin tietoinen.
Valitettavasti on vielä joku keskiarvon alapuolella, vaikka näin rikkaassa maassa pitäisi jo kaikkien olla keskiarvon yläpuolella! Sellaista on tilastotiede.
Jutta unohtaa nyt, että kaikki ”elin”keinot eivät ole ns. laillisia, vaikka eteviä näissä keinoissa toimijoita olisi hyvinkin paljon. Ja ”laillisuuden” raja tilanteen huonontuessa siirtyy jonnekin, mitä kukaan ei toivo.
Montako köyhää arvon nimimerkit tuntevat ja mitkä ovat köyhyyden syyt ? Esim. 20 vuotta sitten ei ollut pienituloisilla ja vähävaraisilla köytössään niitä eleämänmukvavuuksia joita nyt on ja vieläpä yhteiskunnan kustantamina. Kiitolliosuutta ei vain tunneta muiden avuista ja lisää pitäisi olla. mutta kun työtä tarjoaa, niin johan löytyy selitystä miksei sitä voi ottaa. Saisi tulla kunnon kovat olot, jolloin mouruajat joutuyisvat itse hankkimaan leipänsä vaikkapa pientä puutarhaa pitämällä. Ilmaisen leivä anto näille pulskanpuoleisille tyypeille on rikos heitä kohtaan. Antamalla jauhot saisivat puuhastelua, mukavaa tunnelmaa ja taitoa hankkia oma leipä. Meillä on vedet täynnä kalaa, mutta näitä lasikimuksia ei vain näy ongella. Aineellinen köyhyys johtuu henkisestä köyhyydestä.
Jutalle toivon menestystä elämään.On niin, että on näitä oman elämänsä sankareita (juttia). joilla ei kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtämään kaikkia niitä syitä mihin ihminen saattaa kompastua elämänsä aikana.
En ihmettele että moni mm. vanhus ei jaksa sosiaaliluukulle mennä. Tiedän, että esim. vanhusten palvelutaloissa, jopa vanhainkodeissa, henkilökunta kehottaa ja opastaa hakemaan välttämättömiä tukia.
Jos nyt jostain syystä joudutte hakemaan toimeentulotukea, niin varautukaa seuraavaan:
Tukea haetaan asuinkunnan tai sen kunnan sosiaalivirastolta, jossa tarve oleskelun aikana on syntynyt. Tyypillisesti ensimmäisillä hakukerroilla on käytävä henkilökohtaisesti selvittämässä tarve hakemukselle, jatkossa riittää pelkkä tukihakemus.
Ensimmäisellä hakukerralla:
* todistettava henkilöllisyys
* esitettävä viimeisin verotodistus
* esitettävä talonkirjaote
* esitettävä vuokrasopimus
* ilmoitettava hakijan/hakijoiden tulotiedot kahden kuukauden ajalta (viimeisen kahden kuukauden tiliote)
* palkkatiedot (viimeiset palkkalaskelmat, kaksi tilinauhaa, jos palkka kahdesti kuussa)
* yksityisyrittäjien esitettävä yrityksen tase- ja tuloslaskelma sekä kirjanpitäjän todistus tuloista ja nostetusta palkasta
* selvitykset muista tuloista (esimerkiksi eläke, sairauspäiväraha, työttömyyskorvaus, asumistuki, elatusapu ja -tuki, vanhempainraha, lasten kodinhoidon tuki)
* opiskelijoilla opintolaina- ja opintorahaselvitys
* ilmoitettava veronpalautukset
* kuitit kuukauden vuokranmaksusta, sähkölaskusta sekä muista asumiskustannuksista
* kuitit kuukaudelta sairauskuluista, päivähoitomaksuista, elatusmaksuista ja opintolainojen koroista
* selvitys asuntolainoista pankilta sisältäen lainan tarkoituksen, maksetut korot ja lyhennyssuunnitelman
Jatkossa:
* tiliote kuukauden ajalta
* laskut, muun muassa sähkölasku, kotivakuutus, terveydenhuolto
* maksukuitit vuokrasta, sähköstä, kotivakuutuksesta tarvittaessa
Minulla kun vielä muisti jotenkuten pelittää, muistan, että 20 vuotta sitten Suomessa oli nykyistä selvästi pienemmät tuloerot ja sosiaaliturvakin oli kohtalaisen kattava. Myös työttömyys oli vähäistä. Suomen kehitys Ruotsin mallin mukaiseksi hyvinvointivaltioksi jäi vähää vaille, kun vientitaloutemme tukipilari Neukkula romahti ja kotikutoinen ylivelkaantuminen levisi samoihin rinnuksille.
Tosiasia on, että suomalainen köyhyys kasvaa koko ajan. Pahinta on tietysti köyhien perheiden lasten heikko tilanne, sekä julma nuorisotyöttömyys. Yhteiskunnassa pitää tietysti huolehtia siitä, että työikäiset
ja -kuntoiset pärjäävät. Siinä samalla on vastattava jälkikasvumme hyvinvoinnin edellytyksistä. Myöskään vanhentuvaa väkeä ja vanhuksia ei saa unohtaa. Vai luuleeko joku, ettei hän vanhene? Minä näen sen selvästi peilistä. Köyhyys tosin ei ole kohdallani vielä silmiinpistävää, koska pulskalta näyttää.
Nyt köyhillä on vielä pari kuukautta henkisesti helppoa, koska niin moni päättäjä ja sellaiseksi pyrkivä on köyhistä huolissaan. Toki he ovat huolissaan samaan aikaan kaikesta muustakin. Mutta nauttikaamme siitä, kun vielä voimme.
Vanhusten köyhyydestä puhuminen on usein kieroutta. Vaaditaan vesiklosettia ym. mummon mökkiin sotaveteraanin lesken nimikkeellä. Se laitetaan yhteiskunnan rahoilla ja mummon menee parin kuukauden kuluttua taivaaseen eli naurava perikuna saa taivaan lahjaksi modernin talon. Sitä paitsi eläke on sen mittainen mitä on tehnyt työtäkin yhteiskunnan eteen ja sosiaalitoimi auttaa sitten kärryiltä tipahtaneita. Vanhusten köyhyydestä puhuminen on vain silmänlumetta tai ajanvietettä.
Aika kova paikka tuo jutan maailma. Olisitko tyytyväinen jos köyhät kävisivät ovellasi kiittelemässä armeliaisuuttasi? Onko sinulla muuten jääkairaa lainata? On niin pirun paksu jää hakata tuuralla.
Vanhoja muistellessa täytyy muistaa, että ennen oli kivikirveetkin.
Aika kova paikka näkyy olevan muutamien muidenkin maailma, kun heistä on vääryys että köyhä saa vastikkeetonta rahaa sosiaalitoimistosta ja ruokaa kirkolta. Muissa maissa ei leipäjonoja ole kun siellä ei köyhille leipää jaeta, ei siksi että siellä niitä köyhiä ei olisi.
Mitenkähän pitäisi olla, että kaikki olisivat tyytyväisiä?
inrigööri
”Minulla kun vielä muisti jotenkuten pelittää, muistan, että 20 vuotta sitten Suomessa oli nykyistä selvästi pienemmät tuloerot ja sosiaaliturvakin oli kohtalaisen kattava.”
Arvelisin että jos palkat rullattaisiin takaisin tuonne 20-vuotta sitten vallinneelle tasolle (palttiarallaa 20-30% päältä pois), työttömyys katoaisi.
Olinkohan minäkin virallisesti köyhä, kun hoidin lapsia kotona kotihoidontuella? Oikeassa elämässä minulla on talletuksia, sijoituksia, velaton omistusasunto, mökki, auto ym.,
Asun tällä hetkellä Saksassa. Olen pannut merkille, että suomalaisissa on yksi erilainen piirre kuin saksalaisissa: suomalaiset suhtautuvat nuivanoloisesti vapaaehtois- ja järjestötyöhön. Olemme hoivayhteiskunnan aikana tottuneet tuudittautumaan siihen ajatukseen, että yhteiskunta tulee hätiin, oli sitten kyse koulurakennuksen saneerauksesta, vanhustenhoidosta tai köyhäinavusta. Näinhän ei voi loputtomasti jatkua, vaan jossain vaiheessa loppuvat yhteiset rahat. Saksassa on nälkäisiä ja köyhiä ihan niin kuin Suomessakin. Täällä on myös isoja vapaaehtoistyöhön perustuvia organisaatioita, jotka yrittävät
helpottaa köyhien ongelmia. Mittavaa ruoka-apua tarjoaa Tafel (vapaaehtoiset mm. keräävät elintarvikekaupoissa hyllyjen välissä tuotteita, joilla on viimeinen myyntipäivä menossa). Vanhustenhoidossa hätiin tulee mm. Caritas. Jos osaatte saksaa, niin voitte lukea: www.tafel.de tai www.caritas.de. Vapaaehtois- ja järjestötyön hyvä puoli on myös sen tekijöilleen tarjoama elämänilo, joka syntyy yhteen hiileen puhaltamisesta ja yhdessä tekemisestä.
Omituista saivartelua. Eikös tässä pitänyt selvittää, ovatko poliitikkojen väitteet oikeita?
Jos Lapintie sanoo ”EU:n uusimpien arviointiperusteiden mukaan Suomessa on 900 000 köyhää tai syrjäytymisvaarassa olevaa.”, niin miksi Ukkola alkaa saivarrella siitä, ovatko arviointiperusteet hyviä?
Sen sijaan että selvittäisi, oliko esitetty väite oikea, hän kirjoittaa kokonaisen jutun erilaisista köyhyyskriteereistä. Absoluuttisesta köyhyydestä ei ole kukaan puhunut mitään. Lapintien väite on tosi, eikä näsäviisaus johda hyviin juttuihin.
Vapaaehtoistoiminnassa mukana olevana ihmettelen missä nämä köyhät ja työttömät oikein luuraavat kun ei näy niissä paikoissa joissa tarvittaisiin talkoolaisia. Sen sijaan näitä lihavia hidasliikkeisä tyyppejä on kernaasti ruokajonoon änkeämässä, mutta ei tiskiin eikä jakeluun halut ja voimat riitä. Samaa porukkaa näkyy olevan myös demarien soppatykin äärellä kun rokkaa jaetaan. Joukossa on usein myös tuntemiani osakesäästäjäkerhon jäseniä, todellisia itaria kitupiikkejä.
Onpa mielenkiintoista havaita millaisia hengentuotteita tämä aihe synnyttää. Ehdottaisin, että hankittaisiin kirjoituksiin ja ohjelmiin todellisia köyhiä, jotta saataisiin oikeasti selville köyhyyden syyt.
Nyt näyttä siltä, että machot vaativat köyhiltä kintut poikki politiikkaa liiankin kerkeästi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että eivät kaikki ole köyhyyteen päätyneet laiskuuttaan. Moni mies voisi katsoa peiliin oikein syvälle niin tulisi totuus lähemmäksi.
Olisi ehkä tarpeellista analysoida ja julkaista köyhyyden todelliset ja tutkitut syyt. Olipa lopputulos mikä tahansa niin kaikkien
ihmisten mahdollisuudet saavuttaa inhimillisesti katsoen kohtuullinen elintaso on silti mahdoton. Ihmispopulaatio koostuu niin laajasta kirjosta yksilöitä vaihtelevine ominaisuuksineen. Ei kenkään ole paha, vaan toinen on heikompi toista.
Kun puhutaan tuosta määritelmän mukaisesta eli suhteellisesta köyhyydestä, puhutaan kyllä aivan muusta kuin todellisesta köyhyydestä. Kyseinen menetelmähän takaa sen, että köyhyys ei koskaan lopu, vaikka kaikki kansalaiset muuttuisivat sikarikkaiksi! Jos mediaanitulot olisivat 1 000 000 €/v kaikki, joiden tulot tippuisivat alle 600 000 €:n, olisivat köyhiä! Siis jälleen: valhe, emävalhe, tilasto!
Suhteellinen köyhyys on suoranaista oikeasti köyhien pilkkaamista. Olisi siis syytä pikapikaa romuttaa koko käsite ja keksiä tilalle määritelmä, joka ilmentäisi todellista köyhyyttä.
Samoilla linjoilla Aleksanterin ja jutan kanssa.
Suhteellinen köyhyys ei kerro koko kuvaa köyhyydestä. Todellisten köyhien määrä Suomessa on marginaalinen - nyt puhutaan ihmisistä, joilla ei ole rahaa ruokaan, vuokraan ja vaatteisiin. Suhteellista köyhyyttä tulee aina olemaan, muttei sekään saa kasvaa suhteettoman suureksi, koska suuret tuloerot tuppaavat korreloimaan monien yhteiskunnallisten ongelmien kanssa.
Aina töitä tekeville löytyy, näin se vain on. Työttömiä työnhakijoita oli alkuvuodesta reilut 250.000 (TEM) ja avoimia työpaikkoja oli samaan aikaan melkein 80.000 (TE-tsto). Useiden
arvioiden mukaan piilotyöpaikkoja, eli paikkoja jotka eivät koskaan tule julkiseen hakuun, on 70-80% työpaikoista - näin ollen avoimia työpaikkoja olisi alkuvuodesta ollut 260.000 - 400.000. Kotisohva kuitenkin houkuttelee.
Ja esim. työttömien etuisuudet ovat aivan eri luokkaa kuin esim. opiskelijoilla, jotka näkyvät pärjäävän varsin hyvin pienistä tuistaan huolimatta. Väittämällä, että joka viides suomalainen on köyhä, todellakin (Aleksanteria lainatakseni) pilkataan oikeasti köyhiä.
Pitäisikö arvioita muutta tämän päivän uutisen mukaan. Maailman keskipalkka on 1126€. Lähes sama kuin Suomessa väitetään olevan köyhyysraja.
Eiköhän kyse ole Keisarin uusista vaatteista.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Hetkinen tilausta käsitellään.
jutta kirjoitti:
Höpö väite, sillä absoluuttista köyhyyttä on tosi vähän. Suhteellinen köyhyys on tilastollista eikä ikinä poistu, joten siitä on turha vaahdota. Olisi luonnonlakien vastaista jos ahkera innovatiivinen ei saisi saada enempää tuloa ja varallisuutta kuin peesaaja. ihmisten tuottavuuserot ovat valtaisia. Mikseihän media koskaan ihmettele, miten nämä ns. köyhät ovat vähätöisiä, hitaita, arkoja ja kärkkäästi toisen elatukseen hakeutuvia ?