Seurakuntien huolenaihe on, että kirkollisveron nosto saattaa kiihdyttää kirkosta eroavien määrää. Kuvassa Helsingin Tuomiokirkko 11.2. 2012. Kuva Seppo Samuli / Lehtikuva.

Suomalaisten seurakuntien taloudellinen asema on heikentynyt voimakkaasti. Seurakuntien toimintamenot ovat kasvaneet neljän viimeisen vuoden aikana nopeammin kuin verotulot, ja myös investointeihin on käytetty huomattava summa rahaa, enemmän kuin vuosikate eli tulorahoitus antaisi mahdollisuuksia.

Kirkon taloussuunnittelupäällikön Pasi Peranderin mukaan tulot eivät riitä kattamaan toiminnasta aiheutuvia kuluja. Yhteenlasketut toiminta- ja investointimenot ylittävät vuosikatteen. Näillä menoilla tarkoitetaan kirkon perustoimintaa, muun muassa eri rakennusten ylläpitoa.

”Kun kaikki seurakunnat lasketaan yhteen, osa niistä on joutunut käymään vanhojen vuosien säästöillä, joita on vielä toistaiseksi ollut käytettävissä. Vain muutamissa seurakunnissa on täytynyt turvautua lainanottoon”, Perander kertoo.

Kirkon lokakuussa julkaisemassa nelivuotiskertomuksessa varoitetaan, että pidemmällä aikavälillä kehitys on kestämätön. Alueellinen eriarvoistuminen jatkuu pienissä ja väestömäärältään supistuvissa seurakuntatalouksissa.

Seurakuntataloudella tarkoitetaan itsenäistä seurakuntaa tai seurakuntayhtymää. Niitä on tällä hetkellä Suomessa 311, ensi vuoden alusta alkaen 295 kappaletta.

Seurakunnan jäsenten maksamat kirkollisverot ovat kirkolle ylivoimaisesti tärkein tulonlähde. Ne kattavat seurakuntien tuloista noin 70 prosenttia, viime vuonna 857 miljoonaa euroa.

”Kirkollisverotulo on ollut kasvussa, koska yleinen ansiotason kasvu on korottanut palkkoja. Kirkosta eronneet taas ovat olleet pääasiassa nuoria, joiden ansiot eivät ole merkittäviä. Täytyy myös muistaa, että kirkollisverojen vähentyminen näkyy viiveellä. Jako-osuus valtion, kuntien ja seurakuntien välillä muodostuu kahden viimeksi valmistuneen verotuksen perusteella”, Perander selvittää taloudenpitoa.

”Seurakuntien jäsenet rahoittavat kirkollisveroina seurakunnan toiminnan. Jos jäsenmäärä vähenee, myös veronmaksajien määrä ja verotulot pienenevät. Kyllä tässä erittäin huolissaan pitää olla.”

Kirkollisverojen korotukset pysähtyivät

Evankelis-luterilaisen kirkon huolenaiheena on viime aikoina ollut se, että kirkollisveron nosto saattaisi kiihdyttää kirkosta eroavien määrää. Kirkosta erosi viime vuonna 46.177 ihmistä, noin 44 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2010 eronneita oli 83.097 ihmistä. Kirkkoon kuului viime vuonna 77,2 prosenttia väestöstä.

Kirkon tiedotuskeskus kertoi maanantaina, että ensi vuonna kirkollisveroprosentti nousee 29 seurakuntataloudessa. Tilanne hieman helpottuu, sillä kuluvana vuonna veroprosenttia nosti 37 seurakuntataloutta.

”Minä olen saanut sellaisia viestejä, että kirkollisveroprosentin korotuksen vuoksi ei ole juuri erottu kirkosta. Eräässä seurakunnassa eroamisia tapahtui, kun kunnassa nostettiin samaan aikaan sekä kunnallis- että kirkollisveroa”, Perander kertoo.

Kirkollisverotuotto vuonna 2011 kasvoi 1,9 prosenttia. Mutta samaan aikaan yhteisöverotuotot kasvoivat 18,2 prosenttia.

”Se tuli ihan suoraan yritysten ja yhteisöjen ylijäämäisten tulosten perusteella. Vuonna 2009 yhteisöveron tuotto tipahti todella rajusti ja nyt sieltä on tultu normaalille tasolle. Reipas kasvu vuodesta 2010 korotti verotulojen yhteismäärää 3,7 prosenttia. Kuluvana vuonna tuotto on laskenut. Mutta se taas johtuu pääasiassa siitä, että jako-osuus on pienentynyt ja myös siitä syystä, että yrityksille on palautettu yhteisöveroja. Kirkko on saanut pienemmän osuuden yhteisöjen ja yritysten maksamasta yhteisöverosta”, Perander kertoo.

Yritykset ja yhteisöt maksavat 24,5 prosenttia tuloksestaan veroa, jonka ne tilittävät valtiolle. Se taas jakaa osuudet kunnille ja seurakunnille. Loppu jää valtiolle. Jako-osuudet muuttuvat vuosittain.

”Yhteisövero on aina ollut hieman hankala asia. Se vaihtelee jako-osuuksien vuoksi, mutta myös sen perusteella minkälaisia tuloksia yritykset tekevät”, Perander sanoo.

Yhteisöveron osuus seurakuntien tuloista ei ole merkittävin erä, sillä se on suuruudeltaan runsaat kymmenen prosenttia. Vuonna 2011 tuotto oli 133 miljoonaa euroa.

Ei kirkkoja myynnissä

Talouspulmien keskellä seurakunnat ovat joutuneet turvautumaan myös omaisuuden myyntiin. Pasi Perander pitää selvänä, että kirkon kiinteistökantaa on vähennettävä. Jos seurakuntien taloudelliset voimavarat hupenevat, kasvavien kiinteistökulujen hoitaminen on lähes mahdotonta.

Seurakuntataloja sekä kurssi- ja leirikeskuksia onkin jo kaupiteltu ja myyty. Pappilat ovat käyneet kaupaksi viimeiset 20 vuotta. Mutta yhtään kirkkoa ei ole myyty.

Paikalliset eroavaisuudet ovat suuria.

”Tilanne on uhkaava sellaisissa seurakunnissa, joissa on esimerkiksi seurakunnan nykykokoon nähden suuri kirkkorakennus, tai useita rakennuksia, jotka on kenties rakennettu 100-200 vuotta sitten. Mutta niitä on ylläpidettävä ja kunnostettava, ei kirkkoja voi jättää ränsistymään. Tämä on iso haaste ja näitä tapauksia on nyt alkanut ilmaantua”, Perander kertoo.

Myyntiin siirtyvien kiinteistöjen määrää on vaikea arvioida maanlaajuisesti. Seurakunnat ovat täysin itsenäisiä talousyksiköitä ja päättävät kaikki omaisuutensa hoitoon liittyvät asiat. Ne päättävät myös kirkollisveroprosentin suuruuden kuntien tapaan.