Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen ei usko pakkoruotsista luopumiseen, vaikka kaksi kolmasosaa suomalaisista sitä toivookin.
Kalevan ja viiden muun maakuntalehden viikonloppuna julkaiseman kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista luopuisi pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta. Vastaajien enemmistön mielestä kunnille pitäisi antaa vapaus valita venäjän kieli koulujen opetusohjelmiin ruotsin sijasta.
Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen sanoo haluavansa pitää ruotsin perusopetuksessa perustellen sitä kansallisen kielen roolin lisäksi ”pohjoismaisuudella” ja sillä, että minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä.
Lankisen johtama laaja parlamentaarinen työryhmä tekee esityksen perusopetuksen yleisistä tavoitteista ja tuntijaon uudistamisesta keväällä.
”Esityksellä pyritään vastaamaan opetuksen 2020-luvun haasteisiin”, Lankinen kuvaa kunnianhimoista hanketta. Lankisen työryhmän esitykseen sisältyy perusopetuksen kieliohjelma eli mitä kieliä ja kuinka paljon kouluissa opetetaan.
Hallitus päättää Lankisen työryhmän esitysten pohjalta perusopetuksen uudistamisesta vuoden 2011 alussa. Päätöksien toteuttaminen aloitetaan vuosina 2013-14.
Lankisen mukaan työryhmä muodostaa ”lähiaikoina” kantansa ruotsin kielen asemasta perusopetuksessa. Työryhmän yhteistä kantaa ei ole vielä olemassa.
”En voi puhua työryhmän puolesta, mutta oma kantani on, että ruotsi pysyy perusopetuksessa. Eri asia sitten on esimerkiksi se, missä vaiheessa opetusta annetaan”, Lankinen aprikoi.
Lankisen mukaan kielten opetuksen uudistamisen päälinjana tulee olemaan kielitarjonnan monipuolistaminen eli ”englannin kielen ylivallan murtaminen”, kuten hän reippaan ilmaisunsa myöntäen asian muotoilee.
Se tarkoittaa lisää saksan, espanjan, ranskan ja venäjän opetusta. Lankinen pitää kielivalikoiman lisäämistä opetuksessa välttämättömänä, koska maailmassa ”ei enää vain englannin kielellä kunnolla pärjää”.
Monipuolistaminen ei Lankisen mielestä tarkoita toisen kansallisen kielen eli ruotsin poistamista pakollisesta perusopetuksesta. Lankinen painottaa ruotsin kielen opetuksen yhteydessä käsitettä ”perusopetus”.
Lankisen diplomaattiset kielimuotoilut kertovat aiheen herkkyydestä.
Mielipidekyselyjen perusteella kansalaisten enemmistön mielipide on kaukana ruotsia suosivien päättäjien näkemyksistä. Nettipalstoilla pakkoruotsi on jo runtattu pahisten joukkoon.
Se tarkoittaa, että poliittinen kieliriita uhkaa syventyä.
Ruotsin kielen opetuksen säilyttämiseksi nykyisellään tarvitaan todennäköisimmin muutakin kuin Lankisen vakuuttelua kansallisen ruotsin kielen opetuksen tarpeellisuudesta. Suomenruotsalaisten reilun viiden prosentin väestöosuudella sitä ei enää voi perustella. Siivu on väkimäärältään Tampereen kaupunkiseudun asukasluvun suuruusluokkaa.
Kieliväittelyn keskellä Lankinen haluaa muistuttaa perusopetukseen liittyvistä, Suomelle tylyistä luvuista.
Perusopetusta tarjotaan nykyisin Suomessa noin 5 500 tuntia. OECD-maiden keskiarvo on lähes tuhat tuntia Suomea enemmän, Lankinen huomauttaa.
Lankinen uskoo, että kuilua Suomen ja muiden OECD-maiden välillä pyritään kuromaan umpeen perusopetuksen uudistamisen yhteydessä.
Töryhmän tarkoituksena on pyrkiä esitykseen, joka ottaa huomioon nuorten tarvitsemat ”yleiset uuden ajan taidot”. Näitä taitoja ovat muun muassa kyky analysoida ja ratkaista ongelmia, suullinen ja kirjallinen esitystaito, sosiaaliset kyvyt sekä englannin lisäksi jonkin muun vieraan kielen hallitseminen.
Lankisen mukaan esimerkiksi liikuntatunteja tarvitaan lisää, mutta se voi nykyisillä tuntimäärillä olla pois esimerkiksi taideaineilta.
Yksi ratkaisu on, että Suomessa siirrytään perusopetuksen kokonaistuntimäärässä lähemmäs OECD-maiden keskiarvoa, Lankinen pohtii.
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Englannilla ei ole mitään ylivaltaa! RUOTSILLAhan se ylivalta on.
Ruotsi on lainsäädännön mukaan AINOA pakollinen aine (toinen kotimainen)
opintiojen kaikilla asteilla. Englanti ei ole lain mukaan pakollinen kieli.
Englanti on lainsäädännönm mukaan valinnainen kieli.
Yksi valinnainen, A1- kieli on pakollinen.
Jos siis halutaan lisää monipuolista kielitaitoa,
nimenomaan ruotsin asemaa tulee lainsäädännössä muuttaa.
Siis ruotsi valinnaiseksi kieleksi.
KIEPO ei taida olla tuttu Lankiselle ?
google KIEPO vaihtoehto D.
Parlamentaariselle tuntijakotyöryhmälle
Kansalaisten kielitaidon monipuolistaminen
Kannanottomme käsittelee kielten opetusta peruskouluissa. Meitä askarruttaa kansalaisten kielitaidon monipuolistaminen, kielten opiskelun tuloksellisuus suhteessa käytettyihin henkisiin ja aineellisiin resursseihin sekä valinnan vapaus, joka mielestämme koskee erityisellä tavalla kielten opiskelua.
Suomessa on kaksi kansalliskieltä. Tapa, jolla tämä lähtökohta ymmärretään, ratkaisee pitkälle sen, miten kansalaisten kielitaidon monipuolistamiseen voidaan päästä. Vaihtoehtoiset tavat ymmärtää Suomen kaksikielisyys
ovat (1) kaksikielisyys mahdollisuutena -malli ja (2) kaksikielisyys velvoitteena -malli. Puheissa korostetaan mahdollisuuksia, mutta käytännössä kaksikielisyys on velvoite. Tämä tarkoittaa, että lähtökohtaisesti jokaisen suomalaisen on osattava tai ainakin opiskeltava koulussa ruotsia ja jokaisen ammattilaisen tulisi kyetä palvelemaan asiakkaita myös ruotsiksi. Kielitaidon velvoite koskee erityisesti viranomaistehtävissä toimivia tai julkisista palveluista vastaavia, mutta kaikkien kouluasteiden tutkinnoissa ajattelutapaa sovelletaan käytännössä kaikkeen ammatilliseen työhön.
Kansalaiset kokevat laajasti, että nykyinen järjestelmä on epätarkoituksenmukainen ja epäoikeudenmukainen. Sosiaalisen integraation ja koulutuksen tuloksellisuuden näkökulmasta tulee kalliiksi kohdata nämä tunnot ylenkatseella.
Eduskunnan ylimmän poliittisen vallan haltijana ja parlamentaarisen tuntijakotyöryhmän tulisi pyrkiä siihen, että Suomen kaksikielisyys ymmärrettäisiin myös rikkaudeksi, mahdollistavaksi resurssiksi eikä – kuten nykyään – kansalaisille asettuvana rajoittavana velvoitteena.
Vapaa kielivalinta ry esittää, että ruotsista tehdään peruskoulussa vapaaehtoinen (valinnainen) oppiaine ja että parlamentaarinen tuntijakotyöryhmä ehdottaa eduskunnalle ryhtymistä toimiin, joilla turvataan se, että ne oppilaat, jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että peruskoulua ylemmissä tutkinnoissa ei tulisi vaatia toisen kotimaisen kielen osaamista ja että julkiset palvelutehtävät järjestetään yhteiskunnassa siten, että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia julkisissa tehtävissä ja että ruotsinkieliset saavat oikeasti hyvää palvelua niiltä, joiden kielitaito perustuu vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun.
Perustelut
Kaksikielisyys velvoitteena -mallissa Suomen kaksikielisyys ymmärretään valtiokeskeisesti. Näkökulma on ylhäältä alas. Tämä tarkoittaa samankaltaisuuden vaatimista kaikilta ja koko maassa. Jokaiselta (äidinkieleltään suomenkieliseltä) kirvesmieheltä, levysepältä, terveydenhoitajalta, opettajalta, insinööriltä, lääkäriltä, sosiaalityöntekijältä tai tiedotusoppineelta vaaditaan ruotsin opiskelua ja osaamista. Kun ammatillisten ja korkea-asteen tutkintojen suorittamisen edellytyksenä on ruotsin osaaminen, niin jatko-opintokelpoisuuden edellytyksenä on puolestaan peruskoulun ruotsin opinnot. Taustalla on valtion lainsäädännöllään ja politiikkaohjelmillaan tukema perinne eli valtiollinen instituutio. Tavallisesti kyseistä instituutiota tarkastellaan kansalaisten oikeuksina palveluihin omalla äidinkielellään. Kun Vuoksenniskan vanhempaintoimikunta esitti ruotsin saamista vapaaehtoiseksi kieleksi, opetusministeri Sari Sarkomaa muistutti (08/2007) perustuslain takaamasta kansalaisten perusoikeudesta käyttää omaa äidinkieltään viranomaisten kanssa asioidessaan ja kielilaista, jonka tavoitteena on turvata suomen- ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään. Instituution vaiettu kääntöpuoli koskee suomenkielisille lankeavaa velvoitetta opiskella ja osata ruotsia. Valtio voi politiikkaohjelmissaan vaatia, että kansalaiset osaisivat kahta tai jopa kolmea itselleen vierasta kieltä: 1) englanti, 2) ruotsi, 3) ranska/saksa/espanja/…, mutta kansalaisten näkökulmasta vaatimus on usein kohtuuton eikä monelle realistinen.
Vieraiden kielten opiskelun velvoitetta ja kielitaitovaatimuksia pitäisikin tarkastella kansallisten tarpeiden pohjalta kokonaisvaltaisesti, kansalaiskeskeisesti ja oppijalähtöisesti. 1970-luvun kielipolitiikasta tulisi siirtyä 2000-luvun edellyttämään näkökulmaan. Kaksikielisyys mahdollisuutena -näkökulma ottaa lähtökohdaksi seuraavat kysymykset:
* Eivätkö yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä tarvitsevat?
* Onko ruotsin osaamisen tarve sama koko maassa?
* Tarvitseeko monikaan ammattilainen työssään oikeasti ruotsia?
* Eikö englannin lisäksi yhä useamman olisi hyvä osata myös muita maailmankieliä?
* Rajoittavatko ruotsin kielen osaamista koskevat vaatimukset muihin kieliin ja kulttuureihin kohdistuvaa kiinnostusta?
* Miksi yksilöt eivät voisi itse määritellä omaa suomalaisuuttaan suhteessa suomen ja ruotsin kieliin?
* Eikö olisi parempi tukea ruotsin osaamista vapaaehtoisuuden pohjalta?
* Onko pakko hyvä kielen opiskelun lähtökohta?
* Miten ruotsinkielisten palvelut oikeasti ja todellisuudessa taataan?
* Onko ruotsin kielen valinnaisuus ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa?
Seuraavassa käsittelemme näitä kysymyksiä.
Kansainvälistyminen on tehnyt vieraiden kielten osaamisesta tärkeän strategisen kysymyksen. On hyväksyttävä tosiasiana, että yhä useammilta vaaditaan englannin kielessä työkielen taso. Myös Aasian kielten osaamisella on kasvavaa merkitystä. EU:n tavoitteena on kahden kielen osaaminen äidinkielen lisäksi. Kun Suomessa kaikkien on aloitettava ruotsin opiskelu jo peruskoulussa, hallitsevaksi kieliyhdistelmäksi on muodostunut englanti-ruotsi. Jonkin suuren maailmankielen kuten saksan, ranskan ja espanjan aiemmin yleinen osaaminen on vähentynyt hälyttävästi. Useissa yhteyksissä on todettu, että Suomessa osataan liian vähän ranskaa, saksaa, venäjää, espanjaa ja kiinan kieltä mm. kansallisen kilpailukyvyn tarpeita ajatellen. Opetushallitus on pyrkinyt lisäämään ranskan, saksan, espanjan ja venäjän opiskelijoiden määrää kouluissa, mutta vapaaehtoisen tai valinnaisen kielen opiskelijoiden määrä on laskenut, venäjää on tarjolla enää harvassa koulussa koko maassa ja vapaaehtoista A-kieltä tarjoavien kuntien määrä on laskenut. Yliopistotutkintoihin kuuluva ruotsi on sekin käytännössä kaventanut kielikokeiden suorittamisen englanti-ruotsi -yhdistelmään.
Koska kielen oppiminen edellyttää oppijalta suurta panostusta, monipuolista kielitaitovarantoa on ruotsin pakollisuuden vallitessa epärealistista tavoitella. Ruotsin pakollisuutta voidaan vähätellä korostamalla opiskeluun käytettävän tuntimäärän pienuutta. Niinpä B1-kielenä luettavan kielen osuus on 7.-9. luokan vähimmäistuntimäärästä vain noin kuusi prosenttia. Ruotsin pakollisuus vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti sekä kielten opetuksen tarjontaan että opetuksen kysyntään. Jokaisen koulun on nyt tarjottava kaikille englannin ja ruotsin opintoja. Käytännössä tästä seuraa, että ruotsi vie jonkin muun vieraan kielen paikan tarjonnassa. On ymmärrettävää, että tarjontaa ei kyetä aina järjestämään kovin pienille ryhmille. Kunnilla on muitakin tehtäviä kuin kielten opetus (vanhusten hoiva, mielenterveyspalvelut jne). Muiden kielten kysyntään ruotsin pakollisuus vaikuttaa sitä kautta, että vain osa koululaisista valitsee englannin ja ruotsin lisäksi kolmannen kielen. Tämä on täysin ymmärrettävää. Ensiksi, Suomessa opiskellaan vieraita kieliä runsaammin kuin Euroopassa keskimäärin. Kun ruotsi on tosiasiassa suomenkielisille oppilaille vieras kieli, liikutaan Suomessa vieraiden kielten opiskelussa jo lähellä ylärajaa. Toiseksi, opintojen suunnittelussa tulee huomioida, että koululaisten pitää opiskella muitakin aineita kuin kieliä. Vanhemmat eivät lähde – ja on hyvä, että vanhemmat eivät lähde – painostamaan jälkikasvuaan kielten opiskeluun vain kansallisen kilpailukykymme vuoksi. Kolmanneksi, myös koulu haluaa ottaa huomioon oppilaan tarpeet ja edellytykset.
Suomalaisten kielitaidon tehokas monipuolistaminen edellyttäisi ruotsin valinnaisuutta. Jos ruotsi olisi vapaaehtoinen, niin moni valitsisi sen sijaan jonkin toisen kielen. Lukiossa voitaisiin vaatia kahta pakollista vierasta kieltä Kiepo:n vaihtoehto D:n mukaan, jossa ruotsi on siis valinnainen kieli. Mitä hypoteettisia mahdollisuuksia ruotsin vapaaehtoisuus avaisi kielitaidon monipuolistamisen suhteen? Jokaisesta 20:stä suomalaisesta suunnilleen 19 on suomenkielistä ja 1 on ruotsinkielinen. Jokaisen heistä tulee opiskella englantia. Jos 19:sta suomenkielisestä oppilaasta viisi opiskelisi vapaaehtoisesti ruotsia, olisi noin 30%:lla koulusta valmistuvista hyvä ruotsin taito. Vapaaehtoisuus motivoisi hyviin tuloksiin. Voidaan olettaa, että näin moni ruotsin osaaja riittäisi vientitehtävien ja ruotsinkielisten palvelujen hoitamiseen. Jos jäljelle jääneistä neljästätoista oppilaasta esimerkiksi kymmenen opiskelisi (englannin lisäksi) jotain toista itselleen vierasta kieltä, voisi ikäluokassa olla esimerkiksi 10% venäjän osaajia, 10% saksan osaajia, 10% kiinan osaajia, 10% ranskan osaajia ja 10% espanjan osaajia. Jos lisäksi ikäluokasta 20-30% opiskelisi jotain kolmatta itselleen vierasta kieltä, olisi kieliosaamisen tila maassamme sangen hyvä.
Suomen perustuslaissa on määritelty kansalaisten perusoikeudet, joista yksi on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Kyseisessä kohdassa todetaan:
“Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisella on oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.“ Ruotsin pakollisuutta perustellaan tähän ja tästä johdettuun kielilakiin vedoten. Mutta mitä ovat lain tarkoittamat “samanlaiset perusteet” tänä päivänä? Mitä niiden tulisi olla? Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan yhä enemmän kansalaisnäkökulmaa, suvaitsevaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä ja erilaisuutta elämänvalinnoissa (esimerkiksi ns. elämänpolitiikka sosiaalipolitiikassa). Olisiko kieliasioissa otettava perusteena huomioon myös kansalaisten kielelliset vapausoikeudet ja oikeus omaan identiteettiin? Sopiiko pakollinen itselle vieraan kielen opiskelu länsimaiseen demokratiaan? Suomi on ainoa länsimainen demokratia, jossa enemmistön jokaisen jäsenen on pakko opiskella itselleen vierasta vähemmistökieltä. Vuosituhansia ihmiset elivät Suomessa osaamatta ruotsia. Nykypäivän Suomessa maamme ruotsinkielisille halutaan antaa mahdollisuus elää Suomessa osaamatta suomea. Eikö moniarvoisuus tarkoita toisen ja oman elämänmuodon kunnioittamista? Maahanmuuton kasvu lisää tämän kysymyksen haasteellisuutta. On kohtuutonta vaatia kaikilta tulijoilta kummankin kansallisen kielen osaamista. Mutta jos kaikilta tulijoilta ei vaadita, niin kuinka suomalaiselta vaaditaan? Suvaitsevassa Suomessa voi nykyään jo asepalvelunkin sijasta suorittaa siviilipalvelun. On tärkeä arvo, että kansalaiset saavat itse päättää, minkä vieraan kielen taitoa tahtovat tavoitella.
Suomen valtion kaksikielisyys on olemassa niin kauan kuin valtion viranomaisilla on velvollisuus palvella kaksikielisillä alueilla ruotsiksi. Valtion kaksikielisyydestä ei kuitenkaan voida johtaa yksilöiden kaksikielisyyttä (velvoitteena). Valtion tehtävät on lainsäädännöllä asetettu viranomaisten vastuulle. Jos viranomainen ei toteuta sille asetettua tehtävää, on kyseessä virkavirhe. Tästä ei seuraa, että kansalaisilla olisi velvollisuus osata viranomaiselle kuuluva tehtävä eli palvella ruotsiksi. Suomen kielilaki asettaa ruotsinkieliset palvelut aivan oikein viranomaisten vastuulle, mutta laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta laajentaa vastuun yksilöille. Tämä on tarpeetonta sekä väärin. Lailla perustellaan korkeakoulujen virkamiesruotsin pakollisuutta. Toisen asteen opintojen pakollisia ruotsin opintoja perustellaan puolestaan korkeakoulujen virkamiesruotsin pakollisuudella. Lopulta ruotsin pakollisuutta peruskoulussa perustellaan puolestaan toisen asteen ja korkeakoulujen pakollisilla ruotsin opinnoilla.
Suomi ei ole sanatarkasti kaksikielinen maa, vaikka onkin kaksikielinen valtio. Maantieteellisesti tai alueellisesti tarkastellen Suomi on varsin puhtaasti suomenkielinen, mikä on tietysti luonnollista koska ruotsinkielisiä on alle 6 % väestöstä ja paikallisyhteisöt ovat siten yleensä puhtaasti suomenkielisiä. Ruotsin kielen todellinen tarve eroaa siis jyrkästi siitä perinteeseen katsovasta mielikuvasta, joka ohjaa vaatimaan jokaiselta suomalaiselta ruotsin kielen osaamista. Vain pienessä osassa Suomea ruotsin osaaminen on paikallisyhteisön toimintaan osallistumisen edellytys. Ruotsin osaamisen tarvetta pitäisi tarkastella realistisesti ja suhteuttaen se muiden kielten osaamisen tarpeeseen.
Alueellinen erilaisuus ja paikallisten yhteisöjen erilaiset tarpeet eivät mahdu nykyiseen kaksikielisyys –velvoitteena malliin. Esimerkiksi Tohmajärven kunta olisi halunnut nostaa Tietäväisen koulussa venäjän B-kieleksi ruotsin sijaan. Kokeilussa ruotsi olisi säilynyt valinnaisena aineena. Opetusministeriö painotti, että molempien kotimaisten kielten osaaminen koko maassa on perusteltua ja totesi, että kokeilulla olisi tutkimattomia vaikutuksia oppilaiden jatko-opintoihin ja työelämään. Linjaus on tulkittava siten, että valtiovallalle ei riitä, että ruotsia osataan yleisesti koko maassa, vaan koko maassa jokaisen on osattava ruotsia.
Tosiasiassa viranomaispalvelujen tarjoaminen ruotsinkielisille ei vaatisi valinnan mahdollisuuksien sivuuttamista kieliopinnoissa. Ensinnäkin, Suomessa on runsaasti äidinkieleltään ruotsinkielisiä, jotka voisivat palvella ruotsiksi. Toiseksi, on runsaasti ihmisiä, jotka halukkaasti opiskelevat ruotsia ja käyttävät sitä. He voisivat hoitaa ruotsinkieliset palvelut. Kolmanneksi, nykyaikaisen teknologian avulla voitaisiin palveluja tarjota myös netin kautta reaaliaikaisesti. Nykyaikaisen tietotekniikan aikakaudella moni palvelu voitaisiin varmasti järjestää myös videoneuvotteluna.
Miksi jokaisen kunnan virkailijan pitää opiskella ruotsia – vain siltä varaltako, että virastoon saattaa tulla kansalainen, joka haluaa asioida ruotsiksi. Eikö ruotsinkielisen palvelemista voisi delegoida jollekin joka osaa oikeasti ruotsia? Ruotsinkielinen palvelu olisi varmasti parempaa, jos häntä palvelisi virkailija, joka oikeasti osaa ruotsia ja on kielestä kiinnostunut. Voiko kielitaitoa edes ylläpitää, jos ruotsinkielinen sattuu kohdalle ehkä kerran vuodessa tai kerran elämässä? Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin ei-ruotsinkielisillä alueilla. Sitä paitsi haluaako ja kannattaako ruotsinkielisen, joka lähes aina osaa myös suomea, edes asioida ruotsiksi, jos havaitsee, että vastapuolen kielitaito on koulusta vuosikymmenten takaa? Sosiaalityön tilanne on kuvaava. Maahanmuuton seurauksena monet sosiaalityöntekijät tarvitsisivat kipeästi venäjän, viron tai vaikkapa farsin taitoja. Kuitenkin kaikki sosiaalityöntekijät keskittyvät opinnoissaan englannin ja ruotsin opiskeluun. Hyvin harvalla on intoa ja voimia opiskella tämän jälkeen muita kieliä. Ja miksi myös niiden, jotka eivät pyri julkisen vallan palvelukseen pitää opiskella ruotsia? Onko kyse siitä, että kieliryhmien suhteita koskeva valtiollinen järjestelmä ja lainsäädäntö vaatii ruotsin osaamista, eivätkä kansalaisten tarpeet?
Toisen kotimaisen kielen pakollisuus saattaa olla perusteltua niissä kunnissa, joissa kielivähemmistö on kohtuullisen suuri, esimerkiksi 20% kuntalaisista puhuu ruotsia (tai suomea) äidinkielenään. Muissa kunnissa tulisi itse voida päättää toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta. Toisen oppilaalle vieraan kielen osalta alueet ja koulut voisivatkin erikoistua venäjän, ruotsin, saksan, ranskan, espanjan, tai jonkin muun kielen tarjoamiseen jo ala-asteella alkavana.
Vaatiiko pohjoismainen yhteistyö ruotsin osaamista? Ei välttämättä, eikä meidän tule ainakaan itse vaatia sitä. Suomen puhujalle englannin globaalisti vahva asema sisältää monia etuja – etenkin silloin, kun kommunikoidaan ihmisten kanssa, joiden äidinkieli ei ole englanti. Moni vuorovaikutuksen tasaveroisuutta arvostava suomenkielinen kokee viisaammaksi panostaa pohjoismaisessa yhteistyössä enemminkin englannin kuin ruotsin osaamiseen – oman halunsa ja valintansa mukaan.
Kysymys on myös itsetunnosta. Nyt suomalaisia, kielten opiskelun suhteen yhtä maailman ahkerinta kansaa, syyllistetään siitä, että se ei osaa tarpeeksi vieraita kieliä. Kuitenkin syy on rakenteellinen (oman kielen pienuus + ruotsin pakollisuus). On kannettu huolta suomalaisten itsetunnosta. Jos tällaista ongelmaa on, ei asiaa varmaan paranna se, että kansalaiset eivät saa itse päättää, mitä vieraita kieliä opiskelevat? Eikö juuri syyllistäminen ja pakottaminen johda huonoon itsetuntoon? Mitä tämä tekee nuorten itsetunnolle? Kysymys on myös kansallisesta yhtenäisyydestä ja nuorten sosiaalisesta integraatiosta. Koululaiset ja heidän vanhempansa kokevat laajasti, että nykyinen kaksikielisyys velvoitteena ‑järjestelmä on epätarkoituksenmukainen ja epäoikeudenmukainen. Maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista ja kieliryhmien sisäisestä ja kieliryhmien välisestä sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta voitaisiin nykyistä paremmin huolehtia kunnioittamalla kansalaisten vapausoikeuksia ja vetoamalla vapaaehtoisuuteen.
18.12.2009
Vapaa kielivalinta ry
Ilmari Rostila Riitta Mustonen
Pääjohtaja Lankinen, suomalaisille ruotsi on ulkomaan kieli. Se on suomenruotsalaisille äidinkieli mutta ei suomalaisille. Uskon muidenkin opiskelevan mielellään eri kieliä, koska siitä on useille välitöntä hyötyä. Ruotsista hyötyä on harvoille. Itse opiskelin saksan. On ollut hyötyä.
Vapaa kielivalinnat ry:n kanta on myös omani. Tunnen, että minulla on syytä sanoa perusteluni. Olen helsinkiläinen suomalainen, joka tulee ruotsilla hyvin toimeen myös ruotsissa. Opettelin ruotsin kiinnostuksen vuoksi koulussa. Ehkä en olisi sitä tehnyt jos olisi ollut pakko. Kuka on ja missä lajissa päässyt hyviin tuloksiin pakon kautta. Itänaapurissa sitä pari sukupolvea yritettiin.
Eriskummallisia perusteluja.
”Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen sanoo haluavansa pitää ruotsin perusopetuksessa perustellen sitä kansallisen kielen roolin lisäksi ”pohjoismaisuudella” ja sillä, että minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä.”
Eihän kukaan nyt voi tosissaan perustella _ruotsin_ pakko-opiskelua sittä, että minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieli?!
”Lankinen pitää kielivalikoiman lisäämistä opetuksessa välttämättömänä, koska maailmassa ”ei enää vain englannin kielellä kunnolla pärjää”.”
Juuri näin. Tätä kielivalikoiman lisäämistä juurikin näivettää ruotsin pakkosyöttö.
Viileämpää harkintaa fennomaanit. Mielestäni peruskoulussa on syytä olla pakollisia aineita, kuten liikunta, matematiikka, biologia, maantiede ja kieliopetusta myös ruotsin kielellä. Siitä ei ole suomalaiselle nuorelle yhdeksän ensimmäisen kouluvuoden aikana mitään muuta kuin hyötyä. Itse laittaisin venäjän opetuksen siihen rinnalle kuitenkin siten etten repisi nuoren koululaisen päätä turhalla pakottamisella hajalle. Törkein juttu mitä huomasin pitkään aikaan koulumaailmasta oli että joulujuhlia oli peruttu kustannussyistä. Siinä ovat pettäneetä opettajien opinnot joka kohdasta.
Kielipoliittinen projekti (Jyväskylän yliopisto 2007/OPH) eli
KIEPO tarjoaa vaihtoehdon D.
Siinä on lähtökohtana kaksi pakollista oppilaalle vierasta kieltä.
Erona nykyjärjestelmään on se, että
oppilas saa itse vapaasti valita opiskeltavat kielet.
Ruotsille pitää olla vaihtoehto ja ruotsi olisi siis yksi vaihtoehdoista.
Nykyään ruotsille ei ole vaihtoehtoa, mistä johtuu nimitys pakkoruotsi.
Englanti on valinnainen kieli. Ruotsi ei ole valinnainen kieli.
Ruotsi on kaikille pakollinen kieli. Englanti ei ole kaikille pakollinen kieli.
EU suosittelee opiskelemaan kahta vierasta, valinnaista
kieltä.
Siis kielet ryhmänä olisivat pakollinen oppiaine, mutta kielet saisi valita vapaasti.
Miksi tällainen valinnanavapaus ei käy pakkoruotsittajille ?
Onko pakko itseisarvo, kun ruotsista on kysymys ?
Ettekö usko ruotsia opiskeltavan, jos sen saisi vapaasti valita tai olla valitsematta ?
Eikö riitä, että esim. 30 % kansasta osaa ruotsia ?
Miksi pitää pakottaa 100 % opiskelemaan juuri ruotsia, kun
1 % osaa venäjää tai 2 % ranskaa ?
Hullua touhua!
Perusopetuslaki 21.8.1998 määrää kaikille yhteisinä aineina äidinkieltä ja kirjallisuutta,
toista kotimaista kieltä, vieraita kieliä, ympäristöoppia, terveystietoa,
uskontoa tai elämänkatsomustietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia,
matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa, liikuntaa,
musiikkia, kuvataidetta, käsityötä ja kotitaloutta. Opetus voi perustua, sen
mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään, erilaajuisiin
oppimääriin.
TUNTIMÄÄRISTÄ EI PUHUTA MITÄÄN! Jos pitää olla pakkoruotsi niin olkoon 10 tunnin pikakurssi, halukkaille enemmän jos ketä kiinnostaa. Tuloksetkin paranisivat.
Lankisen mukaan ”Esityksellä pyritään vastaamaan opetuksen 2020-luvun haasteisiin” !
Ei todellakaan vaikuta siltä. Lankisen tavoite näyttää olevan 70-luvulle jääneen puoluepoliittisen kieliopetuksen turvaaminen.
Lankisen pitäisi tietää, että pakkoruotsi tuli kouluihin puoluepoliittisena lehmänkuppana perukoulu-uudistuksen asiantuntijaesitysten ulkopuolelta.
Suomi on EU:n ainoa maa, jossa opetetaan poliittista oppiainetta kaikille pakollisena.
Miten opetushallituksen pääjohtaja voi olla noin pihalla todellisesta koulun ja nuorten maailmasta? Herää kysymys, onko hän ylipäätään pätevä tehtäväänsä?
Lankisen mallin mukaan kielitaidon monipuolistamiseksi pitäisi oppilaiden ottaa kolmas vieras kieli, koska hän haluaa pitää ruotsin pakollisena ja englanti on käytännön pakko. Todellisuudessa monelle oppilaalle kolme kieltä on liikaa. Ja kyse ei ole laiskuudesta tai tyhmyydestä. Kaikki vain eivät ole kielelllisesti niin lahjakkaita, että kolmen kielen opiskelu olisi järkevää, varsinkin jos tarkoituksena on, että niitä kieliä ihan oikeasti
opitaan. Koulussa on muitakin tärkeitä aineita, esimerkiksi luonnontieteet. Ei kieliä pidä painottaa suhteettomasti.
Lähinaapurissamme Ruotsissa on päädytty jopa sellaiseen ratkaisuun, että oppilaiden ei ole pakko lukea kuin englantia, sillä toisen vieraan kielen tilalla voi opiskella lisää englantia. Ajatuksena ilmeisesti se, että kielissä heikoille turvataan mahdollisuus oppia edes yksi vieras kieli.
Lankinen puhuu ruotsin kielen pohjoismaisuudesta. Häneltä taitaa unohtua, että myös suomi on pohjoismainen kieli, taitaa olla toiseksi suurin pohjoismainen kieli. Ehkäpä ruotsalaiset voisivat sitten opiskella suomea, koska se on pohjoismainen kieli… Vanhemmat sukupolvet ovat ehkä ruotsia tarvinneet, mutta nuoremmat sukupolvet hoitavat pohjoismaiset yhteistyönsä lähes aina englanniksi. Myös työelämässä. Se on yhteinen neutraali kieli, jota jokaisessa Pohjoismaassa osataan hyvin. Puheet yhteisestä skandinaaviskasta ovat harhaanjohtavia, sillä esimerkiksi ruotsalaisilla ja tanskalaisilla on usein vaikeuksia kunnolla ymmärtää toistensa puhuttua kieltä.
Perustelu pakkoruotsille ”minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä” pääjohtajatasoinen ihmisen suusta kuulostaa täysin absurdilta. Kommenttihan on suora peruste pakkoruotsia vastaan: mikä tahansa kieli käy tähän tehtävään, sen ei tarvitse olla ruotsi!
Voimia työryhmälle, älkää antako pääjohtajan kivikautisten kommenttien lannistaa. Ajatelkaa nuorten tulevaisuutta! Nythän on kyse asiasta, jonka vaikutukset näkyvät vasta pitkällä tulevaisuudessa. 2020-luvulla ei ruotsia tarvita sitäkään vähää kuin nyt. Älkää unohtako myöskään demokratiaa. Eikö kansan enemmistön mielipiteellä pitäisi olla jokin merkitys?
Voice of Finland: Ideologis-poliittista ainetta tulisi opettaa
yhteiskuntaopin kiintiössä, ei kieliopintoina.
Tuon 10 tunnin aikana voisi lyhyesti kertoa RKP:stä, joka on AINA hallituksessa riippumatta vaalituloksesta; Svenskfinlandista, joka on Pohjanlahden rannikolla oleva kaksikielinen osa Suomea sekä rikkaista ruotsinkielisistä säätiöistä, jotka vaikuttavat kulissien takana suurten puolueiden johtajiin ja korkeisiin virkamiehiin.
Samoin pitäisi poliittisen pakkoruotsin tunnilla oppilaille kertoa,
että ruotsia kannattaa opiskella valinnaisena kielenä,
jos haluaa valtiolle töihin palvelemaan
ruotsinkielisiä tai muuttaa Ruotsiin.
Tuon verran olen valmis joustamaan tässä pakkoruotsiasiassa…
VALINNAISTA ruotsia vastaan minulle ei ole mitään, helppo kieli ja
hyvä vaihtoehto englannille,
jos on vaikeuksia kieltenoppimisessa.
Häpeän suuresti, että minunkin verorahojani käytetään pääjohtaja Lankisen palkkaan.
Virkamies, joka työkseen vastustaa kansan enemmistön tahtoa ja etua, kuuluisi viralta pantavaksi.
Aarno ”Loka” Laitinen kirjoitti viikonlopun Iltalehdessä maassa pantavan parhaillaan täytäntöön kokoomuksen johtamaa sotilasdiktatuuria.
Ruotsinkielellä ”kotimaiset kielet” lausutaankin ”natsionella språk”, etten sanoisi über alles.
Timo Lankisen fraaseissa kuuluu Folktingetin ja RKP:n isokenkäisten ystävien kanssa vakavat keskustelut käyneen virkamiehen ääni.
Hallituspuolueet lupavaat jokaisen vaalikauden aluksi RKP:lle ettei ruotsin asemaan kosketa, ja palkaksi tästä saadaan hallitukseen nöyrä apupuolue tukemaan mitä tahansa hallituspolitiikkaa. Hallituksessa jo 40 vuotta!
Suomen kielipolitiikka näyttää miten kansaa halveksien parlamentaarinen oligarkiamme oikeasti toimii.
Kyllä minun mielestäni Suomessa täytyisi vielä opiskella ruotsin kieltä pakollisena koulussa. Ruotsi on meidän toinen äidinkielemme, se tulisi muistaa aina. Ruotsin kieli on ihan kivan kuuloista, puhui sitä sitten suomen ruotsalainen, ahvenanmaalainen tai ruotsalainen ihminen. Itse pidän kaikkein eniten ahvenanmaalaisten tavasta puhua ruotsia.
Olisi todella hyvä juttu, jos Suomessa vierailevat liikematkustajat tai turistit voisivat saada hyvää palvelua omalla äidinkielellään; Esim; Ravintoloissa, hotelleissa ja kauppakeskuksissa. Ruosin kieli on yhtä tärkeä kieli kuin englanti täällä kaikissa Pohjoimaissa.
”Ruotsi on meidän toinen äidinkielemme, se tulisi muistaa aina..”
Ei ruotsi ole minun eikä useimpien muidenkaan suomalaisten äidinkieli vaan suomi. Äidinkielen käsite näyttää olevan hakusessa?
Jos sotket sen ns. kansalliskieliin, niillä ei paljon ole painoarvoa kun ei saamen kieltäkään sellaisena perustuslaissa mainita.
Ruotsi on yksi Suomessa puhutuista kielistä, joillekin jopa äidinkieli.
Tärkeysjärjestyksessä se on äidinkielemme jälkeen korkeintaan kolmannella sijalla.
Englanti ja venäjä ovat ensin. Ja n.10 muuta kieltä Euroopassa ovat ruotsia tarpeellisempia.
Kun kerta minkä tahansa kielen opiskelu auttaa muiden kielten oiskelussa niin mitä vikaa on sitten suomenkielessä, lisäksi huomautan että suomikin on yhtä pohjoismaista kuin ruotsikin (tai tanska/islanti). Tosin pohjoismaisin kieli taitaa tällä hetkellä olla englanti, jolla kokoukset ja kaupankäynti, kuten myös vapaa-ajan asiointikin hoidetaan.
Jos taasen pyritään vastaamaan 2020-luvun haasteisiin, niin ikävä kyllä ruotsi on tippunut siitä junasta jo pois. Englanti taasen rupeaa olemaan ikävä kyllä yhtä välttämätöntä kuin luku- /kirjoitustaito. Jos sen ylivaltaa halutaan murtaa, pitää saada lisää
vapaavalintaisia kieliä oppilaille. Paras ehdotus pakollisiksi mielestäni olisi: Äidinkieli, englanti ja vapaasti valittava muu vieraskieli. Eli toisin sanoen pohjoismainen malli, mitä Ruotsissakin toteutetaan.
Jos työryhmä ei ole vielä muodostanut kantaansa niin kaikki nyt tosiaan kirjoittamaan että edes voidaan sanoa että kansa on yrittänyt ilmaista mielipiteensä:
http://www.oph.fi/blogi/perusopetus/101/mitka_ovat_nyky isen_peruskoulun_vahvuudet_enta_mitka_ovat_suurimmat_hei kkoudet_eli_ne_kohdat_joita_pitaisi_parantaa_tai_kokonaa n_muuttaa__2
Ja ikävä kyllä ruotsi ei ole suurimmalle osalle suomalaisista äidinkieli vaan täysin vieras kieli. Jos ruotsi on toinen kotimainen, niin kannattaa muistaa mikä on se ensimmäinen kotimainen. Aivan niin, se on suomi.
Ja meillä on kyllä muita, universaaleja pakollisia aineita koulussa. Ikävä kyllä ruotsi ei ole näitä, eikä sitä voida verrata näihin. Ainoa mihin sitä voidaan verrata on muut kielet, ja se pitäisikin laittaa samalle tasolle muiden kielten kanssa. Eli ruotsista pitäisi tehdä valinnainen. Itse asiassa lainsäädännössä paljon tarvittu englanti on heikommassa asemassa kuin ruotsi, onneksi
käytännössä ei näin ole.
Joku varmaan rupeaa jo huutamaan että tehdään koko koulusta sitten valinnainen. Tähän sopii eräs nettilainaus: ”Se että asia on valinnainen ei tarkoita että pitää heittäytyä idiootiksi”. Itse asiassa, jos joutuu pohtimaan omia valintojaan, niin eikö se tarkoita että joutuu käyttämään aivojaankin himpun verran enempi.
Tutkimustietoa pakkoruotsista
1990 Taloustutkimus Oy; suomalaisista 67 % halusi pakkoruotsin vapaaehtoiseksi peruskoulussa.
1991 Taloustutkimus Oy; suomalaisista 71 % halusi pakkoruotsin kokonaan pois tai vapaaehtoiseksi peruskoulussa.
1992 Opetushallitus (M-L Nikki); tutkimus peruskoululaisten, lukiolaisten, lasten vanhempien ja kouluviranomaisten keskuudessa osoitti, että keskimäärin 83 % halusi pakkoruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi.
1995 Opetushallitus (Alina Salonen); ruotsin kieli on peruskoululaisten mielestä toiseksi turhin ja kaikkein ikävin oppiaine.
1997 Taloustutkimus
Oy; pakkoruotsin haluaa pois 72 % suomalaisista.
1999 Taloustutkimus Oy; 71 %:n mielestä ruotsin kielen tulisi olla vapaaehtoinen aine.
2000 Valitut Palat Oy (Syyskuu 2000): 64 % on sitä mieltä, että pakollinen ruotsi tulisi muuttaa vapaaehtoiseksi.
2000 Eurooppalainen ”Nuori kansalainen” tutkimus (CIVIC. Brunell & Suutarinen 2000); Miltei puolet suomenkielisten koulujen nuorista olisi valmis muuttamaan Suomen yksikieliseksi maaksi. Suomenkielisten koulujen nuoret ovat puolestaan jyrkempiä vaatiessaan ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoistamista (67 %). Ruotsinkielisten koulujen nuorista 37 % suhtautuu asiaan myönteisesti.
2001 Valitut Palat Oy (Maaliskuu 2001): yli 97 % piti englantia tärkeimpänä vieraana kielenä, seuraavina olivat saksa (54 %) ja vasta kolmantena pakollinen ruotsi (50 %).
2001 Taloustutkimus Oy: 67 % haluaa pakkoruotsin pois peruskoulusta.
2001 Suomen vanhempainliitto suosittaa ruotsin kielen opiskelun muuttamista peruskoulussa valinnaiseksi. Pakolla ei liiton mielestä saada ketään oppimaan. Ruotsin kielen opiskelun muuttaminen valinnaiseksi vapauttaisi resursseja Euroopan valtakielten opiskeluun, vanhempainliitto katsoo kannanotossaan.
2001 Opetushallitus (KIMMOKE-hanke, loppuraportti); Sekä tutkimusten että arkitiedon perusteella ruotsin opetuksen keskeisenä ongelman näyttäisi olevan oppilaiden kielteinen asennoituminen ja sen myötä motivaatiovaikeudet. Kaikkien ruotsin kielen opiskelumotivaatiota ja ruotsin kieleen kohdistuvia asenteita koskevien tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia. muihin kieliin verrattuna motivaatio ruotsin opiskeluun näyttää olevan alhaisempi. Ruotsin kielen pakollisuutta kannattavia on ollut vähemmän kuin sitä vastustavia. Opetushallituksen selvitys kertoo, että peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista jopa puolella on ala-arvoiset ruotsinkielentaidot.
2003 STT; Pakollista ”toisen kotimaisen kielen” (suomi tai ruotsi) opiskelua peruskoulussa kannattaa 56 prosenttia ja vastustaa 42 prosenttia suomalaisista. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettavan pakollisen ruotsin osalta luvut kääntyvät toisin päin. Pakollista ruotsin kirjoittamista vastustaa 58 prosenttia ja kannattaa 39 prosenttia vastanneista. 73 % kannattaa Suomen kaksikielisyyttä, mutta joka neljäs haluaa virallisesti vain suomenkielisen Suomen.
2003 Taloustutkimus Oy; 67 % haluaa pakkoruotsin pois peruskoulusta.
2004 Dosentti Osmo Virrankoski; Suuri osa peruskoulun yläasteen oppilaista suhtautuu Suomen ruotsinkieliseen väestöön nurjasti ja osin kielteisesti (tytöistä 14 % ja pojista peräti 40 %). Tutkimuksessa selvitettiin peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten asennoitumista Suomen ruotsinkieliseen väestöön ja ruotsin kielen opiskeluun. Peruskoulun yläasteella ruotsin kielen opiskelua vastusti tytöistä 56 % ja pojista 81 %. Tampereen oppilaat suhtautuivat kielteisimmin Suomen ruotsinkielisiin, Turussa myönteisimmin. Myönteisesti suhtautuvia oli Turussa 30 % ja Tampereella 5 %. Noin puolet oppilaista oli sitä mieltä, että RKP on epäisänmaallinen.
2004 Opetusministeriö; Kysely rehtoreille ylioppilastutkinnon rakennekokeilusta, 91 % halusi uusimuotoisen yo-tutkinnon, missä ei ole pakko kirjoittaa ruotsin kielen koetta.
2004 Professori Jan Sundberg; Ruotsalainen kansanpuolue epäsuosituin puolue suomalaisten mielestä. Peräti 47 % suomenkielisistä suhtautui kielteisesti tai erittäin kielteisesti Rkp:hen.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/vanhatsivut/tutkimus .htm
Tämä on täyttä asiaa.
Kumma ettei enemmistön tahtoa haluta noudattaa. Poliitikot on pantava ensi eduskuntavaaleissa vastaamaan kyllä vai ei pakkoruotsille!
Kun ruotsinkieliset saavat opetusta omalla kielellään useissa ruotsinkielisissä opinahjoissa joista valmistuu runsaasti ruotsia puhuvia ammattilaisia ja ruotsinkieliset haluavat palvelua omalla kielellään niin eivätkö nuo ryhmät voisi jotenkin tavata toisensa markkinoilla.
taitaa polttaa RKP:n säätiöraha, koska pakkoruotsiperustelut ovat juuri samanlaista sontaa millä
RKP koettaa myös perustella pakkoruotsia, vaikka suurin osa suomalaisista on pidempään tiennyt sen, että pakkoruotsi on poliittinen oppiaine.Lankisen kaltaisia tyyppejä kuuluisi painostaa enemmistön puolelta, jotta pienen ruotsinkielisen vähemmistön etuoikeuksia ajamaan palkatut
kätyrit saadaan paljastettua koko kansalle.
Meillä on loistavia esimerkkejä oppilaan kannalta hyvistä kielivalinnoista lähellämme.
Ahvenanmaalla noin kolmasosa peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista ei opiskellut kuin äidinkieltään ruotsia ja vieraana kielenä englantia vuonna 2008. Ei puhettakaan pakollisista kotimaisista tai ulkomaisista. Toki halukkaat voivat näitä valita ja valitsevatkin.
Ruotsissa nuorilla on ruotsin lisäksi tarjolla englantia ja joko toinen vieras kieli tai lisää englannin tunteja. Tämäkin aivan loistava järjestely.
On korkea aika ottaa oppia näistä naapureista. Osalle lapsista voi hyvin tarjota monia vieraita
kieliä, osalle yksi vieras kieli on riittävä haaste.
Muistetaan, että meillä on paljon kielellisesti hitaasti kehittyviä lapsia, joille kaksi vierasta kieltä on kova pala ja työllistää koko perheen tukiopetukseen.
Muistetaan, että meillä on paljon maahanmuuttajalapsia (Helsingin seudulla monissa luokissa jo yli puolet), joiden kohdalla suomen kielen taito on se oleellisin. Heikoilla suomen kielellä he joutuvat opiskelemaan kaikki aineet ja lisäksi heille langetetaan kolmen muun kielen opiskelu: kotikieli, englanti ja ruotsi. Vapautuksia ei juuri myönnetä.
Muistetaan vielä, että meillä on paljon perheitä, joissa on kielelliset ja kulttuuriset siteet aivan muualle kuin Skandinaviaan. Näiden perheiden lapsilla on oikeus määrittää oma suomalaisuutensa myös kielellisesti omista lähtökohdistaan.
Emme voi enää leikkiä, että meillä on vain suomen- tai ruotsinkielisiä suomalaisia ja että nuorillemme menneisyyden tapaan riittää sellainen kielitaito, jolla voi palvella asiakkaita kioskilla tai kassalla. Olemme monikulttuurinen ja monikielinen kansa, jonka nuorille kuuluu oikeus erittäin hyvään englantiin, jolla voi työskennellä ja opiskella muissa maissa.
Kieltenopetus on järjestettävä oppilaiden parasta ja yksilöllisiä eroja kunnioittaen. Ei ole syytä alistaa nuorten tulevaisuutta vanhoille kielipoliittisille päähänpinttymille.
Pääjohtaja Lankinen, virkamiehet ovat kansan palvelijoita, kansa ei ole virkamiesten palvelija.
Pakkoruotsikysymyksessäkin on noudatettava enemmistön tahtoa. Osoittaa häkellyttävää poliittista peliä ja ”maan tavan” korruptoimaa päätöksentekoa että jo 20 vuotta selkeä enemmistö suomen kansasta on halunnut vapauttaa kieltenopetuksen, mutta mitään ei ole tapahtunut. Päinvastoin 2004 säädetty kielilaki vinoutti tilannetta entisestään.
Koska perusopetuslaki ei ota kantaa ”toisen kotimaisen” opetuksen tuntimäärään, voidaan se siirtää kansalaistiedon oppimäärään ja käsitellä mm. kaksikielisyyden
syntyhistoriaa perustuslaissamme, peruskoulu-uudistusta, Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland ja muiden ruotsalaisten säätiöiden toimintaa maassamme. Tästä saadaan opiskelijoille realistinen kuva siitä miten asioita maassamme päätetään ja miksi 93% kansasta on alisteinen palvelemaan 5% etuoikeuksia.
Hienoa. Niin kauan kun Suomi on kaksikielinen maa, on suomenkielisille opetettava ruotsia ja ruotsinkielisille suomea.
Senkus pysyy. Ei sitä kuitenkaan kukaan halua opiskella, joten ihan yks ja sama. Senkus tuhlaatte ihmisten aikaa, rahaa ja voimavaroja. Ei näille mikään järkipuhe mene perille. Onhan tämän pakkoruotsin järjettömyys yritetty selittää miljoona kertaa. Eli syyt ovat ihan jossain muualla kuin järkevyydessä.
”Heja Sverige ! kirjoitti:
Olisi todella hyvä juttu, jos Suomessa vierailevat liikematkustajat tai turistit voisivat saada hyvää palvelua omalla äidinkielellään; Esim; Ravintoloissa, hotelleissa ja kauppakeskuksissa. Ruosin kieli on yhtä tärkeä kieli kuin englanti täällä kaikissa Pohjoimaissa.”
Samaa mieltä. Vielä kivempaa jos Esim. Ravintoloissa, hotelleissa ja kauppakeskuksissa löytyisi monipuolisesti eri kielien osaajia. Näin myös, vaikka saksalaiset ja venäläiset saisivat palvelua äidinkielellään. He eivät välttämättä taida ”maailmankieli” ruotsia.
Tuntuu todella, että opetusministeriössä, opetushallituksessa ja eduskunnassa on suomenkielisten kannalta täysin väärät ihmiset päättämässä kielienemmistön asioita.
Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen on syytä erota virastaan. Pääjohtaja Lankisen perustelu pakkoruotsille on näin vanhakantainen ja vastenmielinen:
” Timo Lankinen sanoo haluavansa pitää ruotsin perusopetuksessa perustellen sitä kansallisen kielen roolin lisäksi ”pohjoismaisuudella” ja sillä, että minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä”.
Lankiselle ei siis merkitse mitään se, mitä oppilaat, heidän vanhempansa tai kansalaisten enemmistö tahtovat. Pääasia, että pakkoruotsi säilyy. Kuvottavaa.
Suomenkielisten on vaadittava oikeutta itselleen. Nyt tämä pelleily menee jo liian pitkälle.
”Hienoa. Niin kauan kun Suomi on kaksikielinen maa, on suomenkielisille opetettava ruotsia ja ruotsinkielisille suomea.”
Kaksikielisiä me olemme ainoastaan keinotekoisesti ja paperilla. Eli te voitte tyrkyttää kurkusta alas suomalaisille vaikka miljoona vuotta suomenruotsia, mutta enemmistö suomalaisista ei sitä halua oppia. Puhumattakaan kustannuksista ja eriarvoistavasta vaikutuksesta jossa jotain tiettyä rikasta vähemmistöä hyysätään kohtuuttomasti. Opiskelupaikkojakin taitaa riittää suomenruotsalaisille enemmän kuin tavallisille suomalaisille.
puh: ”Kaksikielisiä olemme ainoastaan keinotekoisesti ja paperilla.”
Ei siinä ole mitään keinotekoista, että Suomesta löytyy kuntia, joiden asukkaista suurin osa on ruotsinkielisiä. Eikä siinä, että pääkaupunkiseudullakin asiakaspalveluammatissa törmää päivittäin ruotsinkielisiin asiakkaisiin. Se on arkielämää, ei mitään paperille kirjoitettua huttua.
Kaksikielisyys ei varmastikaan näy esim. itärajalla, mutta täällä Etelä-Suomessa sen olemassaolo ei ole mitenkään kyseenalaistettavissa.
Ja sen takia me kaikki opiskelemme suomenruotsia, että jossain sattuu asumaan enemmistönä suomenruotsalaisia. Voin kertoa sinulle salaisuuden, en ole tarvinnut eläessäni suomenruotsia missään, joten miksi sitä pitää pakottaa joillekkin. Ja älkää suomenruotsalaiset opiskelko Suomea, kun aina sillä uhkaatte ja katsokaa mitä sitten käy, voi käydä piirit pikkuisen pieneksi. PAKKO EI TOIMI, MEILLÄ ON SIITÄ VUOSIKYMMENTEN KOKEMUS, RUPEAAKO MENEMÄÄN JAKELUUN VAI PITÄÄKÖ VÄÄNTÄÄ RAUTALANGASTA.
Kyllä ruotsilla palvelua osaavia löytyy. Ei ruotsi sitä paitsi ole niin vaikea kieli, etteikö sitä oppisi aikuisenakin, mikäli päätyy alalle, jossa ruotsi tuntuu erityisen tärkeältä. Todellista asiantuntijapalvelua tarjoavien (kuten lääkärin tai psykologin) on osattava ruotsia äidinkielen tasoisesti, joten siihen ei kouluruotsilla kuitenkaan ylletä.
En missään nimessä halua loukata ruotsinkielisten kansallistunteita. Heille on olemassa ruotsinkielinen Suomi. Mutta tässä ajassa kansalliset ja kielelliset identiteetit ovat niin moninaisia, ettei voida enää vaatia yhtenäistä, pakollisilla kieliopinnoilla
varmennettavaa samanlaisuutta. Suomalaisuutta on jatkossa monenlaista ja kaikkien suomalaisuuteen ei tämä skandinaavinen ulottuvuus kuulu. Silti suomenruotsalaisuus tulee elämään jatkossakin, samoin skandinaaviset yhteydet.
Vältetään ehdottomasti tekemästä tästä kieliriitaa. Voimme vallan mainiosti sovittaa yhteen sekä ruotsinkielisten toiveet ruotsinkielisten palveluiden saatavuudesta että toiveet oppilaan parasta tavoittelevasta kieltenopetuksesta. Tärkeintähän on se, että edistämme suomalaisuuteen ja pohjoismaisuuteen liittyviä arvoja: vapautta, itsenäisyyttä ja erilaisuuden kunnioitusta.
”Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen sanoo haluavansa pitää ruotsin perusopetuksessa perustellen sitä kansallisen kielen roolin lisäksi ”pohjoismaisuudella” ja sillä, että minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä.”
Nauran täällä ruudun takana huutonaurua :D
Samat tyhjänpäiväiset argumentit vuodesta toiseen. Porttiteoria ”minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä” on sitä tasoa, että huh huh. Ehkä auttaa, ehkä ei (hyödyt olemattomat). Emme me kuitenkaan ennen englannin opetteluakaan opettele kymmentä muuta kieltä ensin, jotta oppisimme englannin kielen
paremmin. Ehei, me opettelemme sen ilman turhaa rahan/ajan/resurssien tuhlausta suoraan, koska siten sen oppii paremmin.
Luuleeko Lankinen todella, että suomalaiset kannattaa pakottaa opiskelemaan täysin marginaalista ja 90%:lle kansasta täysin merkityksetöntä kieltä ja tästä saadaan hyötynä ”ruotsin opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä”. Ja mitenkähän niitä muita kieliä pystyy tässä systeemissä kukaan normaali ihminen opettelemaan, kun hoidettavana on valmiiksi jo pakkoruotsi sekä suurimmalla osalla englanti/vaihtoehtoisesti jokin muu suuri kieli (joiden opiskelijamäärät laskevat todella nopeaa tahtia, kiitos pakkoruotsin).
”Lankisen mukaan kielten opetuksen uudistamisen päälinjana tulee olemaan kielitarjonnan monipuolistaminen eli ”englannin kielen ylivallan murtaminen”, kuten hän reippaan ilmaisunsa myöntäen asian muotoilee.”
Jos vaihdettaisiin tuon lausahduksen ”englannin kielen ylivallan murtaminen” tilalle ”ruotsin kielen pakkosyötön murtaminen”, niin kielten osaaminen saattaisi jopa monipuolistua, tarjonnasta puhumattakaan.
Toivottavasti kyseisessä työryhmässä on ihmisiä, jotka vielä ajavat suomalaisten etua eivätkä vastaanota ruotsinkielisten säätiöiden korruptiorahaa.
Tuntijakotyöryhmässä ainakin yksi jäsen kannattaa tervejärkistä kielipolitiikka. Jyväskyläläinen rehtori Risto Rönnberg on selkeästi ilmoittanut kannattavansa pakkoruotsin poistamista. Oletettavasti hän työnsä puolesta ymmärtää paremmin todellisen koulumaailman toisin kuin todellisuudesta vieraantuneet poliitikot ja byrokraatit.
Voimia Ristolle!
”Viileämpää harkintaa fennomaanit. Mielestäni peruskoulussa on syytä olla pakollisia aineita, kuten liikunta, matematiikka, biologia, maantiede ja kieliopetusta myös ruotsin kielellä.”
Jos nämä pakkomatematiikka-argumentit eivät mene läpi Iltalehden turinapalstalla niin miten ihmeessä niitä joku viitsii yrittää täällä? Onhan se nyt päivänselvää että jokainen tarvitsee suomenruotsia siinä kuin ynnä- ja miinuslaskuakin. Voihan sitä vaikka joskus ostaa Närpiöstä tomaatteja, ja noloahan se olisi jos ei osaisi laskea oikeaa määrää lantteja kauppiaan käteen!
”Hienoa. Niin kauan kun Suomi on kaksikielinen
maa, on suomenkielisille opetettava ruotsia ja ruotsinkielisille suomea.”
Suomen kaksikielisyys on täysin käsittämätön poliittinen lehmänkauppa sekin. Miten on mahdollista että yksi euroopan yksikielisimmistä maista on virallisen kaksikielinen ja sen poliittinen eliitti kulkee juhlavastaanotoilla Freudenthalprenikat kaulassa - saa nähdä milloin sellainen myönnetään Lankiselle. Tai täysin suomenkielinen poliittinen porvaribroileri yksikielisestä sisämaakaupungista patsastelee folktingetin edusmiehenä ilman että sanoo sitä reilusti ääneen äänestäjilleen. Lainsäädäntö on tämänkin osalta korjattava pikimmin vastaamaan todellisuutta.
Sitten vielä nämä porttiteoriat ja mukamaskaksikieliset etelän kaupungit. Turussa ei kuule ruotsin kieltä edes kerran vuodessa. Ja silloinkin sitä kuulee sivusta.
No Turkuhan olisikin yksikielinen kaupunki ilman naurettavaa 3000 sääntöä…
Alisee, Suomesta löytyvät kunnat, joissa suurin osa asukkaista on ruotsinkielisiä, ovat asukasmääriltään täysin marginaalisia. Niillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta siihen, miten valtakunnan tason kielipolitiikkaa suunnitellaan. Ja pääkaupunkiseudun ruotsinkieliset asiakkaat ovat käytännössä täysin kaksikielisiä, jotka vain periaatteen vuoksi vaativat palvelua ruotsiksi.
Tässä luettelo ruotsinkielisistä kunnista. Ahvenanmaan kuntia ei kannata huomioida tässä yhteydessä, koska heillä on oma kielilakinsa (suomenkielisiä syrjivä sellainen).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_ruotsin-_j a_kaksikielisist%C3%A4_kunnista
Nuo tekstissä mainitut Lankisen kommentit ”pakkoruotsin” puolesta eivät ole kovin hyviä, eli mies ei ehkä hallitse asiaansa. Opetushallituksen päältä tätä voisi vähitellen alkaa vaatia, eli vaatia joidenkin ”perusarvojen” tuntemusta.
Ensi ongelma nykyisellä EU-ideologialla Suomessa on, ettei Ahvenanmaa tunnusta ihmisoikeuksia, mikä osin selitetään jonkun fabuloidun ”kulttuurin” säilyttämisellä. Mikä se on?
Miten monessa muussa maassa 5 prosentin vähemmistön kieltä pakko-opetetaan enemmistölle?
Miksi yhä intetään Ruotsia ”hyödylliseksi,” kun se on alkeellinen Saksan reunamurre, jolla ei
ole kielellisesti opetettavaa, ei siis loogista kielioppia - edes. Lisäksi tuo väite, ettei englannilla ”enää pärjää” on väärin. Kyllä sillä ja juuri sillä pärjää yhä parhaiten maailmalla.
Saksa, Venäjä, Ranska ja Espanja ovat suuria eurooppalaisia kieliä, tärkeitä kieliä myös. Mutta muita ja globaalisti tärkeitä ovat Mandariini, Japanin kieli, Arabian kirjakieli, Hindujen pääkieli jne. Kyllä niihin tai kieliin - esim. niiden merkkeihin ja aakkosiin - yleensä olisi mentävä jo koulussa. Internetin kaudella se on monta kertaa mieleikkäänpää kun kieliopittoman ruotsin poikkeusten mieletön jankuttelu.
Jotakin tosi vikaa on maassa, jossa ”opetushallituksen” pääjohtaja elää 1800-luvulla. Vai odottaako hän ”maan tavan” mukaan, että joku toinen tekee hänen työnsä tässä asiassa?
Minusta nyt olisi keskityttävä pakollisuuden perusteluihin, sillä onhan selvää, että jonkin kielen pakollisuudella on oltava tavattoman vahvat perustelut.
Meillä on toki pakollinen aineryhmä nimeltä vieraat kielet ja sen pakollisuuden perusteluista ei ole kyse. Kaikkialla maailmassa opiskellaan vieraita kieliä.
Koulutuksen eettisiin periaatteisiin kuuluu se, että koulutus ainakin pyritään laatimaan opiskelijan parasta ajatellen ja antaen hänelle yleisesti hyväksyttyjä tärkeitä taitoja. Ei kai ole reilua luopua tästä lähtökohdasta kieltenopetuksessakaan?
Mitkä ovat ne ylivertaiset syyt, joiden perusteella ruotsin on oltava pakollinen kaikille suomalaisille peruskoululaisille?
Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankisen ajatukset ruotsin kielen merkityksestä ovat lähes uskomattomia mutta toisaalta odotuksen mukaisia, sillä tunnettuahan on, että asemastaan ja urakehityksestään kiinnostunut virkamies ei voi eikä uskalla sanoa ainoatakaan kriittistä sanaa Suomen omituisesta enemmistöä sortavasta kielipolitiikasta.
Lankisen perustelut pakkoruotsin tarpeellisuudesta ovat tuttuja fraaseja, pohjoismaisuus ja se, että ”minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä”. Hänen mielestään sen ”minkä tahansa kielen” on vain välttämättä oltava juuri suomalaisille hyödytön
ruotsi.
Lankinen toteaa aivan oikein, että opetusaikaa on jostakin saatava tärkeitten kielien, saksan, ranskan, venäjän ja espanjan nykyistä laajempaan opiskeluun. Mutta tosiasia on se, että juuri täysin ylimitoitetusti opetettu ruotsi on suurin este kielten tarjonnan monipuolistamisessa. Ja ruotsin kieli on ainoa oppiaine, josta vahinkoja tuottamatta voidaan ottaa tunteja tarpeellisempaan.
Poliitikkojen on vihdoinkin kuunneltava kansan suuren enemmistön tahtoa eikä madeltava ruotsinkielisen rahaeliitin ja kielipuolue RKP:n edessä.
Minusta nyt olisi keskityttävä pakollisuuden perusteluihin,
sillä onhan selvää, että jonkin kielen pakollisuudella on oltava
tavattoman vahvat perustelut.>>
Mutta kun muita perusteluita ei ole kuin kieliPOLITIIKKA:
Lapsemme ovat siis härskin kielipolitiikan pelinappuloita.
Samoin nuoremme ovat tuon kielipolitiikan pelinappuloita.
Jopa aikuiset korkeakouluopiskelijat ovat kielipolitiikan pelinappuloita.
Lankista painostaa RKP ja ruotsinkielinen media,
joka on täysin RKP:n poliittisessa ohjauksessa.
RKP pelottelee Venäjällä, joten sille sopii vastakkainasettelu ruotsi-venäjä–
Kysymys on kuitenkin laajempi: ruotsi vastaan maailmankielet.
Ruotsi vie aina yhden maailmankielen paikan.
Lankinenkin on työnsä saanut poliittisena virkanimityksenä:
osana korruptoitunutta poliittista järjestelmäämme.
Korruptio tarkoittaa pilaantunutta, sitähän poliittinen ”kulttuurimme” on.
Kun siihen vielä yhdistetään ylhäältä tuleva käskytys ja
kansan mielipiteen täydellinen sivuuttaminen,
ei ole ihme, että herraviha on voimissaan tässä maassa.
Mutta kuten toimittajakin osuvasti toteaa:
Poliittinen kieliriita uhkaa syventyä.
Alisee sanoo että: ”Kaksikielisyys ei varmastikaan näy esim. itärajalla, mutta täällä Etelä-Suomessa sen olemassaolo ei ole mitenkään kyseenalaistettavissa..”
Etelä-Suomen Sanomat ilmestyy Lahti-nimisessä kaupungissa. Kartta kertoo että se todellakin on Etelä-Suomea. Menepä Vesijärvenkadulle kuulostelemaan sitä ruotsia…
Pitäisiköhän joskus käydä Korppoo - Hangö -linjan ulkopuolella?
Kannattaa huomioida, että Lankinen kuuluu Svenska.nu-järjestöön, jonka päätehtävä on tuputtaa ruotsin kieltä suomalalaisille. Yksi rahoittajista on Ruotsin valtio. Herää kysymys, onko tällaiseen järjestöön kuuluva henkilö jäävi ottamaan virallisesti kantaa suomalaisten kielten opetukseen?
Totuus on se, että joka puolella maailmaa pärjää parhaiten englannilla. Englannista on tullut - tahdottiin niin tai ei - nykyajan globaali yhteiskieli, lingua franca. Sen takia jonkin tasoinen englanti tulisikin määrätä koko Suomessa pakolliseksi kieleksi kaikille peruskoulun käyneille. Tällä ei paljon nykytilannetta edes muutettaisi.
Muiden kielten valinta tulisi olla täysin vapaata, jolloin kielivalinta ja kielitaito automaattisesti monipuolistuisi. Oikea politiikka on näin yksinkertaista. Valitettavasti Timo Lankisen ajatukset ovat menneisyyden härämiltä rajamailta eivätkä edusta suomalaisten etua. Eivät pitkällä juoksulla edes sen 5%:n etua.
Eivätkö pakollisen ruotsin kannattajat edes yritä kertoa vahvoja perusteita pakolliselle ruotsille?
Jos niitä ei ole, miten joku voi kuvitella, että tänä aikana ihmiset hyväksyisivät pakollisuuden hiljaisesti?
Miten voidaan ohittaa galluppien yhtenäiset tulokset valinnanvapauden puolesta?
Tuntuu kuin me hyvin koulutetut ja ruotsimme opiskelleet vanhemmat antaisimme sovulla leimata itsemme hurrivihaa vaaliviksi sivistymättömiksi vouhkaajiksi, kun toivomme lapsillemme ajanmukaista kielipalettia!
Haluan nyt sanoa selvästi, että pidän niin ruotsin kielestä kuin suomenruotsalaisesta kulttuurista
ja Ruotsista myös - mutta toivon valinnanvapautta lasten kieliopintoihin. Miten tämä pitää sanoa, jotta päättäjät kuulevat sen ja vastaavat: joko purkavat pakon tai ainakin kunnioittavat valistuneita kansalaisia riittävästi kertomalla ne painavat syyt, jotka pakkoa puoltavat?
Uskon, että tästä on nyt syntynyt sellainen kierre, että niin moni ns. korkean tason poliitikko ja virkamies on RKP:n painostamana levittänyt pakkoruotsin ilosanomaa, että jos nyt ”keisarin alastomuus” myönnettäisiin, niin iso joukko poliitikkoja menettäisi uskottavuutensa pitkäksi aikaa. Eli kyse ei ole pitkään aikaan tainnut enää olla itse ruotsin kielestä vaan uskottavuudesta ja kasvojen menettämisen pelosta. Nuorten kielitaidon uhraaminen on pikku juttu näissä poliitikkojen touhuissa. Valitettavasti.
Käsittääkseni poliitikot voisivat kasvojaan menettämättä juuri nyt todeta, että aika on tosiaan muuttumassa ja sekä muiden kielten vähäinen määrä että maan nopeasti saama maahanmuuttajajoukko edellyttää uudenlaista asennoitumista kielitaitoon. Samalla he voisivat vakuuttaa, että ruotsinkielisten palveluvelvoite voidaan hoitaa korrektisti ilman virkamiesruotsia ja sen taustalla koulujen pakollista ruotsia. He voisi myös todeta, että ruotsin kielen osaaminen todennäköisesti jopa paranee, kun sitä opiskellaan omasta halusta.
Annetaan nyt poliitikoille valmiit perustelut katsoa asiaa uudelta kannalta.
Soininvaara teki jo niin. Tästä olisi hyvä jatkaa. - Tietysti monen kohdalla kyse on puolueen tason päätöksestä, mikä sivuaa myös puolueiden ja ehdokkaiden saamaa rahoitusta… Mutta en haluaisi uskoa, että pelkkä raha puhuu tässä.
Opetushallituksen johtajan lauseet ovat niin läpinäkyvän konemaisia fraaseja, että niitä voi pitää jopa virkamiehen hätähuutona: ”Näitä hoen kun en muuta voi! Käteni on sidottu poliittisen verhon takana!”
Imatralainen Uutisvuoksi ihmetteli tämän päivän pääkirjoituksessaan, miksi lukuisat aloitteet ruotsin saamisesta valinnaiseksi ovat ottaneet niin huonosti tulta. Syy on ruotsin poliittisesti määritellyssä asemassa, millä ei ole mitään tekemistä kansalaisten ja maan todellisten tarpeiden kanssa.
Opetusministeriö on epäsuorasti myöntänyt luvanneensa ettei ruotsin asemaan puututa. Lupaus on tietenkin tehty hallituskumppani RKP:lle, mutta kansalle tästä ei puhuta.
Tutkivalla journalistilla olisi näissä salaisissa sopimuksissa töitä.
Alisee kirjoitti:
”Kaksikielisyys ei varmastikaan näy esim. itärajalla, mutta täällä Etelä-Suomessa sen olemassaolo ei ole mitenkään kyseenalaistettavissa.”
Ja se oikeuttaa siis koko maan kattavaan pakkoruotsiin? Omasta mielestäni ei todellakaan.
Mutta minusta tuntuu että pakkoruotsittajat tuntuvat unohtavan erään vaihtoehdon, joka omasta mielestäni olisi win-win -tilanne kaikille: ruotsista tehtäisiin valinnainen kieli.
Itse en tajua, miksi pakkoruotsittajat vastustavat erittäin jyrkästi ruotsin muuttamista valinnaiseksi. Vai voidaanko sanoa että pakkoruotsin takia ruotsinkieliset saavat palvelua
omalla kielellään koko maassa? Näin ei ole kyllä tapahtunut, ja jopa RKP tietää sen (vrt. kun Kokkolaa oltiin liittämässä Oulun hallintoon, jolloin yllättäen Oulun virkamiehet eivät RKP:n mukaan osaa tarpeeksi ruotsia).
Niin pakkoruotsista ei ole ollut juuri kenellekkään mitään hyötyä, koska se ei lisää ihmisten Ruotsin kielen taitoa juuri yhtään. Jokainen voi sitten miettiä sen järkevyyttä ja niin kauan kun se on pakko niin ihmiset sotivat sitä vastaan omalla tavallaan. Mahtaa suomenruotsalaisia ottaa päähän, että pakosta huolimatta kukaan ei halua sitä kieltä opiskella. Asia voisi muuttua lähes täysin jos Ruotsi olisi vapaaehtoinen ja ne jotka aidosti haluaisivat Ruotsia oppia niin heidän motivaationsa on jo ihan eri luokkaa, lisäksi pakkoruotsin poistaminen poistaa paljon sitä skismaa suomenruotsalaisten ja suomalaisten väliltä.
Hetkinen tilausta käsitellään.
Jo riittää pakkoruotsi! kirjoitti:
Kyllä oli taas poliittisen korrektiuden korkeaveisu tuo Lankisen puheenvuoro.
Lankinen, me olemme nyt EUssa- olleet jo 15 vuotta!
Pohjoismaisiin yhteyksiin riittää 10 % prosenttia kansasta,
ja puolet tuosta luvusta on jo äidinkieleltään ruotsinkielistä.
Lankinen kantakoon sitten vastuun kansallisen kielivarannon heikentymisestä edelleen.
Se on todella korkea hinta tuosta mystisestä ”pohjoismaisesta yhteydestä”–
Älyllisessä epärehellisyydessään vertaansa vailla pakkouotsia
puolusteltaessa on toteamus
”minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä.”
Onko siis mikä tahansa kieli aina sama kuin pakkoruotsi ?
Uskomatonta pelkuruutta!