Julia Finne on pseudonyymi.
Julia Finne on pseudonyymi.

Kuihtunut bisnes

Oikea haamukirjoittaja kirjoitti SK:n pyynnöstä trillerin vuonna 2020. Nyt sen tekisi tekoäly.

SK:n parhaat
Teksti
Riikka Karhunen
2 MIN

Toimittaja Terhi Hautamäellä oli vuonna 2020 juttuidea, joka liittyi e-kirjabisnekseen ja alustatalouden halpatyöhön.

Kun kirjoja oli mahdollista julkaista omakustanteena sähköisesti jopa kansainvälisille markkinoille, syntyi bulkkikirjojen vyöry. Ihmiset eivät edes vaivautuneet kirjoittamaan kirjojaan itse. Kirjoittamisen pystyi ulkoistamaan halvalla esimerkiksi yhdysvaltalaiselle tai nigerialaiselle freelancekirjoittajalle, ja ”kirjailija” itse sai tuloja kirjamyynnistä – jos sai.   

Toimittajalla oli mielessä kokeilu, jossa hän tilaisi kirjan haamukirjoittajalta, julkaisisi sen pseudonyymillä Amazonissa ja tekisi koko projektista jutun.

Syntyi englanninkielinen trilleri Dark Memories, jonka oli kirjoittanut Julia Finne -niminen kirjailija. Brittiläinen Sofia teki käsikirjoituksen alle 400 eurolla. Kirjoittaminen kesti kolmisen kuukautta.

Juttu ”Minä, kirjailija” julkaistiin Suomen Kuvalehden numerossa 38/2020.

Nyt koko asetelma tuntuu vanhanaikaiselta. Tekoäly tekisi ohjeiden täsmällisyydestä riippuen käsikirjoituksen ensimmäisen version jopa tunneissa. Kävikö toimittaja Terhi Hautamäellä kuusi vuotta sitten mielessä, että haamukirjoittaja ei olisikaan oikea ihminen tai että hän käyttäisi apunaan tekoälyä?

Ei: vuonna 2020 Chat GPT:tä tai muita suuren yleisön ulottuvilla olevia kielimallisovelluksia ei ollut, vaikka vähemmän kehittynyttä vastaavaa teknologiaa jo oli.

”Huijauksen mahdollisuus kävi kyllä mielessä, esimerkiksi se, että haamukirjoittaja kopioisi jonkin julkaistun kirjan”, Hautamäki sanoo.

Sofian lisäksi Hautamäki asioi kahden muun haamukirjoittajan kanssa. Hän koki viestitelleensä oikeiden ihmisten kanssa.

”Varsinkin kun haamukirjoittajille tuli aina uusia esteitä ja teksti viivästyi. Tekoälyllä ei semmoisia murheita ole.”

Lue juttu

Ilmoita asiavirheestä