Venäjän-kaupan ykköslobbari ei ymmärrä Putinin tavoitteita Ukrainassa
Raimo Valo sanoo, että Venäjän nouseva keskiluokka kärsii jo nyt Ukrainan kriisin seurauksista.
Toimitusjohtaja Raimo Valo istui toukokuun lopulla Lenexpon messukeskuksessa Pietarissa kuuntelemassa presidentti Vladimir Putinin puhetta.
Sali oli täynnä idänkaupan ammattilaisia. Kaikki halusivat kuulla, mihin Venäjä oikein pyrkii.
Putin oli poikkeuksellisen sopuisalla tuulella. Hän vakuutti, että Venäjän talouden uudistukset jatkuvat. Hän sanoi myös olevansa valmis yhteistyöhön Ukrainan uuden presidentin Petro Porošenkon kanssa. ”Kunnioitamme Ukrainan kansan valintaa.”
Putin valitsi sanansa tarkasti. Venäjä on yrittänyt rakentaa Pietarin talousfoorumista Davosin megakokouksen kilpailijaa, jonne kokoontuisi vuosittain kansainvälisen politiikan ja talouden huippuja keskustelemaan maailman tilanteesta.
Pietarin kokouksen taso jäi kuitenkin tällä kertaa kauas Davosista, Ukrainan kriisin vuoksi paikalla ei ollut länsimaiden korkeinta poliittista johtoa. Myös kansainvälisiä yritysjohtajia oli selvästi vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Yhdysvaltain hallitus oli kehottanut amerikkalaisia yritysjohtajia boikotoimaan kokousta. Saksasta Pietarissa oli vain yhden suuyrityksen pääjohtaja.
Suomesta mukana oli kuitenkin koko Venäjän-kaupan kerma. Raimo Valon mukaan kokous nähtiin hyväksi mahdollisuudeksi saada tietoa Putinin suunnitelmista. Sitä paitsi kokouksen yhteydessä järjestettiin erityinen Suomi-päivä, jossa suomalaisyritysten edustajat tapasivat venäläisiä kauppakumppaneitaan.
”Yritysjohtajat puhuivat liikeasioista”, Valo sanoo. ”Yritysten välillä on lainvoimaisia sopimuksia, ne eivät häviä minnekkään, oli pakotteita tai ei.”
Suomalaiset pelkäsivät, että heitä yritettäisiin käyttää kokouksen aikana jollakin tavoin hyväksi Venäjän propagandassa. Valon helpotukseksi näin ei kuitenkaan käynyt. Venäjän tiedotusvälineet eivät pyytäneet heiltä kannanottoja Putinin politiikkaan.
”Venäläiset tiedotusvälineet toimivat yllättävän hienotunteisesti. Ilmeisesti ne ymmärsivät, mistä asioista ei kannata puhua tässä tilaisuudessa.”
Raimo Valo on idänkauppaa edistävän East Officen toimitusjohtaja ja hän kuuluu Suomen johtaviin Venäjän-asiantuntijoihin. Silti hänenkin on ollut vaikea ymmärtää, mihin Putin oikein pyrkii Ukrainassa.
Krimin valloitus oli hänen mukaansa jotenkin looginen, vaikkakaan ei hyväksyttävä.
Venäjä on pitänyt Krimiä aina omanaan ja se pelkäsi, että Ukraina häätäisi Sevastopolin tukikohdan Krimiltä ja että Nato toisi sinne oman laivastonsa. Itä-Ukrainassa Venäjällä ei ole kuitenkaan samanlaisia strategisia intressejä.
”Donetskissa on vanhanaikaista teollisuutta, joka on täysin riippuvaista Venäjästä”, Valo sanoo. ”Sikäläisillä firmoilla ei ole mitään myytävää länteen. Miksi ihmeessä Putin haluaisi liittää alueen osaksi Venäjää?”
Valo arvelee, että Ukrainan kriisin laajentuminen idän ja lännen yhteenotoksi tuli lopulta Putinillekin yllätyksenä.
Krimin valtausta suunniteltiin todennäköisesti jo vuosia sitten, mutta sen jälkeen asiat ovat vyöryneet eteenpäin omalla painollaan.
Ukrainan kriisi heijastuu monin tavoin Valon työhön. East Officen tehtävänä on helpottaa ja edesauttaa suomalaisyritysten liiketoimintaa Venäjällä, mutta nyt Putin on tehnyt kaikkensa tilanteen vaikeuttamiseksi.
Valon työpäivät ovat venyneet, kun yritykset haluavat tietoja Venäjän muutoksista ja talouspakotteiden vaikutuksista. Myös East Officen hallitus on kokoontunut kriisin aikana lähestulkoon viikoittain.
”Olen vilpittömästi iloinen siitä, että suomalaiset poliitikot, viranomaiset ja teollisuus keskustelevat aktiivisesti keskenään”, Valo sanoo.
”Pienelle Suomelle on tärkeää, että osapuolet kuuntelevat toisiaan ja toimivat yhtenäisesti.”
Valo käy Venäjällä edelleen lähes viikoittain ja hän on keskustellut paljon venäläisten liikemiesten kanssa. Hänen mukaansa Venäjän talouselämä pelkää eristäytymistä.
”Pakotteilla on voimakas pelotevaikutus, yritykset pelkäävät, mihin tilanne saattaa johtaa”, Valo sanoo. ”Kaikki puhuvat nyt vaikeista ajoista ja tummista pilvistä.”
Valo muistuttaa, että Putinin kannatus on perinteisesti voimakkainta maaseudulla sekä virkamieskunnassa, poliisissa ja armeijassa, joiden palkat ovat nousseet moninkertaiseksi hänen kaudellaan. Nyt suosio on huipussaan, sillä Krimin valloitus on nostattanut ennennäkemättömän nationalismin aallon.
Valo ei usko, että kansallismielinen hurmio kestää kovin pitkään, sillä kaikki merkit viittaavat siihen, että Venäjän talous alkaa yskiä pahasti.
”Nouseva keskiluokka kärsii jo nyt Ukrainan kriisin seurauksista. Ihmiset pelkäävät, että heidän liikkumistaan ulkomailla rajoitetaan, ja että heidän varansa jäädytetään.”
Venäjän vastaiset pakotteet ovat nostattaneet eripuraa myös monien EU-maiden sisällä. Esimerkiksi Saksassa suuryritykset ovat arvostelleet pakotesuunnitelmia ja varoittaneet hallitusta niiden seurauksista maan omalle taloudelle.
Valon mukaan Suomessa ei ole vastaavaa painostusta, vaikka Venäjä on erittäin tärkeä yhteistyökumppani myös suomalaisille yrityksille.
”Teollisuus toivoo tietysti, että asiat saataisiin ratkaistua poliittisesti mahdollisimman nopeasti ilman kovia pakotteita”, hän sanoo. ”Mutta meidän asiamme ei ole ottaa kantaa pakotteisiin, se on poliitikkojen tehtävä.”
Valo kiittelee ulkoministeri Erkki Tuomiojaa (sd) poikkeuksellisesta suorapuheisuudesta, jollaista ei ole totuttu kuulemaan suomalaisilta poliitikoilta, kun kysymys on Venäjästä.
”Sama koskee presidentti Sauli Niinistöä. Kaikki ovat puhaltaneet yhteen hiileen tässä asiassa.”
Valo nimitettiin East Officen toimitusjohtajaksi viime marraskuussa, kun hänen edeltäjänsä René Nyberg jäi eläkkeelle.
Nyberg on pitkän linjan diplomaatti, entinen Moskovan- ja Berliinin-suurlähettiläs, joka puhuu molempien kotimaisten kielten lisäksi venäjää, saksaa, englantia ja ranskaa. Hänellä oli vanhastaan hyvät suhteet Venäjän hallitukseen ja johtaviin liikemiehiin.
Valo poikkeaa edeltäjästään sekä tyyliltään että taustaltaan.
Hän on yhtä kielitaitoinen, avoin ja puhelias kuin Nyberg, mutta hän ei ole diplomaatti vaan käytännön pankkimies.
Hän on toiminut vuosia Moskovassa länsimaisten pankkien johtotehtävissä ja tuntee perusteellisesti venäläiset rahoituskäytännöt.
Valon mukaan East Officen toimintamahdollisuudet paranivat huomattavasti, kun Elinkeinoelämän keskusliiton Venäjän-toiminnot, suomalais-venäläinen kauppakamari ja suuryritysten idänsuhteita hoitava East Office yhdistivät voimansa runsas vuosi sitten Business Team Russiaksi, jonka hallituksen puheenjohtajana toimii entinen pääministeri Esko Aho.
”On hyvä, että olemme saman katon alla”, Valo sanoo.
”Venäjän kauppaa harjoittavat yritykset saavat nyt palvelunsa yhdestä osoitteesta. Tilanne parani entisestään, kun teimme yhteistyösopimuksen keskuskauppakamarin kanssa muutama viikko sitten.”
East Office perustettiin 2008. Valon mukaan se on tavallaan yhtiön osakasyritysten ”Venäjän-yksikkö”. Venäjän kielen ja kulttuurin sekä liiketoiminnan osaaminen on Suomessa melko vähäistä, joten resurssit on katsottu parhaaksi keskittää yhteen paikkaan.
”Venäjällä tapahtuu koko ajan niin paljon muutoksia, että yksittäisten yritysten on vaikea pysyä perässä. Nyt Venäjän kehitystä seurataan yrityksissä varsin huolestuneina, joten East Officea tarvitaan entistä enemmän.”
Raimo Valo tutustui Venäjään ensimmäisen kerran jo lapsena. Hän matkusti vanhempiensa kanssa Moskovaan ja Leningradiin eli nykyiseen Pietariin vuonna 1963. Vanhemmat olivat aktiivisia urheiluihmisiä ja he olivat saaneet virallisen kutsun Neuvostoliiton urheiluministeriöltä.
”Muistan tyhjät kadut ja sen, että koululaiset marssivat kurinalaisesti rivissä”, Valo kertoo.
Venäjän kieli tuli mukaan kuvioihin vuosia myöhemmin Leppävaaran yhteiskoulussa, kun Valo valitsi ylimääräiseksi kieleksi venäjän isänsä vastustuksesta huolimatta.
”Isä haavoittui talvisodassa. Hän vitsaili usein Venäjän-harrastuksestani ja kehotti varomaan venäläisiä”, Valo kertoo. ”Kävimme kuitenkin 1990-luvun puolivälissä yhdessä katsomassa vanhoja taistelupaikkoja Vuoksen Vitsaaressa.”
Ensimmäiset työmatkansa Neuvostoliittoon Valo teki 1980-luvun puolivälissä työskennellessään silloisessa Kansallis-Osake-Pankissa. KOP:lla oli edustusto Moskovassa, ja kaikki venäjää puhuvat työntekijät valjastettiin idänkaupan palvelukseen.
Pankkiura vei Valon vuosikausiksi ulkomaille, Zürichiin, Hongkongiin, Singaporeen, Tukholmaan, Varsovaan ja lopulta Moskovaan, jonne Valo perusti Handelsbankenin tytäryhtiön vuonna 2005.
Handelsbanken on sittemmin luopunut Venäjän-markkinoista monen muun kansainvälisen pankin tavoin.
”Venäjä on hyvin hankala kohde kaikille ulkomaisille pankeille”, Valo sanoo.
”Venäjällä on 85 hallintoaluetta ja pankki tarvitsisi jokaiseen erilliset toimiluvat pystyäkseen toimimaan valtakunnallisesti.”
Valo on asunut ulkomailla kaikkiaan 25 vuotta. Perhe on seurannut koko ajan mukana.
Se on merkinnyt melkoista kiertolaiselämää, ja kansainvälisyys on tarttunut myös hänen lapsiinsa. Vanhin poika asuu Thaimaassa, molemmat tyttäret ovat opiskelleet ulkomailla ja nuorin poika opiskelee parhaillaan Lontoossa.
”Lapset ovat pärjänneet hyvin. He eivät ole mistään kotoisin, mutta kyllä he kokevat olevansa nimenomaan suomalaisia”, Valo sanoo.
Hän myöntää kuitenkin, että jatkuva muuttaminen on hankalaa.
”Se tekee ihmisistä juurettomia. Monet pelkäävät solmia syvällisiä ihmissuhteita, koska he tietävät, että lähtö on pian taas edessä.”
Neljä vuotta sitten Valo palasi takaisin Suomeen ja meni töihin yrityskauppoihin erikoistuneeseen Septem Partners -yhtiöön. Hän on nykyisin yhtiössä vain osakkaana.
Valo istuu myös Spondan ja muutaman pienemmän suomalaisyhtiön hallituksissa.
Hän vakuuttaa kuitenkin, että aikaa riittää myös harrastuksille, vaikka tämän kesän lomat palavatkin osittain Ukrainan kriisin vuoksi.
Hän on innokas valokuvaaja ja on käynyt vuosien mittaan kuvausmatkoilla ympäri maailmaa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Kiinassa sekä muualla Kaakkois-Aasiassa.
Viime kesänä Valo kävi Kuhmossa kuvaamassa karhuja, susia ja merikotkia.
”Vietimme kuvauskopissa vuorokauden täydessä hiljaisuudessa. Se oli elämäni hienoimpia juttuja, harvoin pääsee niin lähelle villiä luontoa.”
Valo sanoo ymmärtävänsä kuvaajia, jotka jaksavat väijyä villieläimiä useita päiviä, sillä luontokuvaukseen ”hurahtaa helposti”.
Hän kertoo Kuusamossa tapaamastaan harrastajakuvaajasta, joka oli odottanut vaimonsa kanssa susilaumaa mökissä viisi vuorokautta keskellä talvea.
Heillä ei ollut riittävästi ruokaa eikä juomaa, mutta he olivat sulattaneet pakissa lunta juotavaksi.
”He olivat silti aivan haltioissaan, sillä he olivat saaneet peräti viisi kuvaa susilaumasta!”