Ajautuuko kirkko konkurssiin - ratkaisuna uusi kirkko?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Loviisan kirkko

Rahavaikeudet saattavat ajaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon taloudelliseen umpikujaan. Sopeutuminen voimakkaasti muuttuneisiin olosuhteisiin ei ole onnistunut. Kriisitietoisuus ei ole kovin vahvaa mikä osittain johtuu siitä, että kirkossa peitellään huonoja uutisia.

Asioiden todellisesta tilasta eivät ole tietoisia edes kaikki kirkon omat työntekijät. Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla uuden kirkon perustaminen. Kirkko saattaa myös hajota useampaan osaan.

Suomen Yhdyspankin entinen pääjohtaja Ahti Hirvonen on ollut vahvasti mukana evankelis-luterilaisen kirkon toiminnassa ja kuuluu eräisiin kirkon tulevaisuutta pohtiviin epävirallisiin työryhmiin. Hänen mukaansa kirkko saattaa ajautua tällä vuosikymmenellä vakavaan kriisiin.

Kirkkoa nimittäin piiritetään monelta suunnalta. Jäsenmäärä on laskukierteessä – viime vuonna kirkosta erosi yli 41 000 ihmistä. Myös kirkon yrityksiltä saama yhteisöveropotti supistui laman takia. Muiden ongelmien takana kummittelee eläkevastuu, joka on kirkon oman eläkerahaston varassa. Jos toiminta supistuu merkittävästi, kyky vastata eläkesitoumuksista on vaarassa.

Jos erilaisista velvoitteista ei selvitä, onko mahdollista, että kirkko ajautuu konkurssiin?

Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jollaisen konkurssista ei ole säännöksiä tai ennakkotapauksia. Mutta jonkinlainen selvitystila syntyy, jos sitoumuksia, kuten eläkkeitä ei pystytä hoitamaan.

Tilannetta mutkistaa se, että seurakunnat ovat itsenäisiä ja niiden taloudellinen asema on erilainen.

On perustettava uusi kirkko

Ahti Hirvosella on mielessään äärimmäinen vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi. Se perustuu hänen kokemuksiinsa yritysmaailmasta.

“On perustettava uusi kirkko, jos nykyistä kirkkoa ei pystytä uudistamaan. Se ottaisi toiminnan hoitaakseen ja tarjoaisi jäsenyyttä nykyisen kirkon jäsenille. Rakenne tehtäisiin sellaiseksi, että se motivoisi ihmisiä kuulumaan kirkkoon ja tekemään vapaaehtoistyötä. Työntekijöitä palkattaisiin vain sen verran kuin uusissa olosuhteissa olisi tarpeellista”, Hirvonen arvioi.

“Nykyisestä kirkosta muodostuisi omaisuudenhoitoyhteisö, jolle jäisi kirkon omaisuus ja muun muassa vanhat eläkevastuut. Uudet vastuut alkaisivat kertyä uuteen kirkkoon. Se voisi myös vuokrata kirkkorakennuksia ja muita tiloja, mistä kertyisi tuloja vanhaan kirkkoon. Aika paljon omaisuutta pystyttäisiin myös realisoimaan.”

“Uuteen kirkkoon ei kuitenkaan saataisi läheskään kaikkia nykyisiä jäseniä. Saattaisi myös syntyä useampia luterilaisia kirkkoja, joilla olisi erilaisia painotuksia”, hän sanoo.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta ensin pitäisi kuitenkin yrittää panostaa nykyisen kirkon kehittämiseen. Päätöksentekoa pitää uudistaa. Jo nyt kirkon piirissä on kutakuinkin selvää mitä pitäisi tehdä esimerkiksi kirkkoa koskevan lainsäädännön ja johtamisjärjestelmän uudistamiseksi.

Riski syntyy siitä, että asioiden käsittely kirkolliskokouksessa on hidasta eikä uudistuksia usein hyväksytä. Alle 30 kirkolliskokousedustajaa pystyy kaatamaan taloutta ja hallintoa koskevat ehdotukset. Tällainen vähemmistö löytyy usein pienten seurakuntien voimalla. Ne pystyvät kaatamaan hankkeita, jotka olisivat välttämättömiä suurille seurakunnille.

Hirvosen mukaan syksyn kirkollisvaaleissa onkin paljon pelissä. Valituiksi olisi tärkeää saada ihmisiä, jotka ymmärtävät kirkon nykyisen ahdingon ja sen, että kirkolliskokousedustajat ovat vastuussa kirkon kokonaisuudesta.

“Jos kirkon etuja ajetaan vain paikallisesti, kokonaisuus voi hajota.”

Lue myös SK:n selvitys kirkon nykytilasta otsikolla “Kuka pelastaisi kirkon?” Suomen Kuvalehden numerosta 16/2010, joka ilmestyi 23.4.

Kuva Marja Seppänen-Helin / Lehtikuva