Naton huippukokous Bukarestissa vuonna 2008. Tunnin odottelun jälkeen lehdistötilaisuuteen saapuu Venäjän presidentti Vladimir Putin. Ennakkotiedoista poiketen hän on viime hetkellä päättänyt ilmestyä paikalle. Suuri osa venäläistoimittajista puhkeaa raivokkaisiin suosionosoituksiin.
Suomalaisiakin toimittajia syytetään poliitikkojen suosimisesta. Pysyvä pahantuulisuuden pilvi näyttää laskeutuneen perussuomalaisten puoluetoimiston ylle. Timo Soinin mielestä (Iltalehti 30.5.) toimittajat lellivät Ville Niinistöä (vihr) ja Paavo Arhinmäkeä (vas). Syytökselle voi lähinnä hymyillä, kun muistaa miten paljon myötäsukaista palstatilaa Soini itse on saanut juurevan persoonansa esittelyyn.
Ikävämpi sävy on perussuomalaisten ”työmiehellä” Matti Putkosella, joka väittää, että Helsingin Sanomien edesmennyt toimittaja Jaakko Hautamäki olisi huijannut kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen videohaastatteluun. Seurauksena surullisen kuuluisat minareettihuudot ja neekeriukkoilut. Valokuvaaja Sami Kero kertoo uusimmassa Journalistissa, miten asia oikeasti meni. Jokainen tolkuissaan oleva tajuaa: ei Hakkarainen niin metsäläinen ole, ettei ymmärtäisi milloin häntä videoidaan ja milloin ei.
Oikeasti suomalaisella medialla on vain yksi kestosuosikki: presidentti Sauli Niinistö. Hänen leskeytymisensä, tsunamikokemuksensa ja kansansuosionsa ovat niin vahva cocktail, että toimittajatkin ovat siitä päihtyneet.
Kaikkien muiden suosio on katoavaista ja epäsuosio haihtuvaa. Missä on nyt kokoomuksen kultapoika Alex Stubb, josta media ei vielä vähän aikaa sitten saanut tarpeekseen? Jossain b-luokan ministerinhommissa hän kai häärii…
Jutta Urpilaiselle ja Jyrki Kataiselle on käynyt toisin päin. Vuoden 2007 vaalien alla epäonnistuneessa rusketusmeikissä esiintynyt Katainen melkein naurettiin tv-tenteistä ulos. Urpilaisen pilkkaaminen ei tuntenut rajoja hänen ensimmäisinä puheenjohtajavuosinaan. Nyt kaikki on toisin.
Ei poliitikkojen kuulukaan olla jatkuvasti tyytyväisiä toimittajiin. Neljä vuotta sitten keskusta piti puoluekokousta vaalirahaskandaalin varjossa. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen lietsoi väkeään ”etelän metiaa” vastaan. Tv:stä tutut toimittajat olivat saada kokouspaikalla turpaansa. Parempi kuitenkin niin kuin että toimittaja osoittaa seisaaltaan suosiota poliitikolle.
# Henri K
Ihan oikeassa olet.
Siitä löyhäleukaisesta möläyttelystä mitä kansanedustaja Päivi Lipponen päästeli Tampereen pitseriapalon jälkeen, missä tahansa muualla olisi lerppuleuan poliittinen ura päättynyt siihen.
Ei Suomen Vieraskorean Lipposdemokraattisessa Kansantasavallassa.
Päivi Lipponen tuosta vain tuomitsi palon suomalaisten miesten rasistiseksi viharikokseksi rehellistä maahanmuuttajayrittäjää kohtaan.
Asia vaiettiin hiljaiseksi. Ei puuttunut presidentti asiaan. Ei paljoa kirjoiteltu.
Vain aviomies karjahteli vaahto suusta pärskyen:so what!
Tampereen etevä poliisi ratkaisi
rikoksen. Asialla olikin maahanmuuttajayrittäjä itse, eivät 2,5 miljoonaa suomalaista miestä.
Nyt palon oikeuskäsittely oli jo HO:n tasolla. Ei ole Hovioikeuden päätöksestä paljoa kirjoiteltu.
Jos on, kuten Aaamulehdessä, mikään kommentti missä kyseltiin Päivi Lipposen raivonpurkauksesta, ei mennyt kontrollin läpi.
Nyt sitten KKO tuomitsi Halla-ahon 4 vuotta sitten tehdystä ”rikoksesta.”
Päivi Lipposen Helsingin piirin naiset palkitsivat 4385 äänellä uudestaan eduskuntaan.
Henri K. Emme taida nähdä aikaa jolloin tähän muutos saataisiin.
Ei voida puhua suomalaisesta mediasta, kun melkein kaikki media Suomessa on ruotsalaisten, tai ruotsinmielisten hallinnassa.
”Missä on nyt kokoomuksen kultapoika Alex Stubb”
Alexhan on leimallisesti nimenomaan Euvostoliiton eli EU-liitovaltion innokas puhemies, ja sattuneesta syystä ko asia ei juuri nyt kansalaisiin uppoa sitten millään…
Mielenkiintoinen väite Sharmalta.
Minusta Paavo Väyrynen osoittaa, että inhokkeja on myös pitkällä välillä. Timo Soini on saanut toki myös neutraalihkoa tilaa, mutta väittäisin että perussuomalaiset puolueena on kaikkiaan saanut enemmän poliittisesti motivoitunutta sontaa niskaansa kuin vihreät. Vihreät on hallituspuolue, joten tilantern odottaisi olevan toisinpäin, mutta toimittajissa on paljon vihreitä. Niinpä Braxia ei haukuta, vaikka Brax mokaa. Niinpä puoluetta ei morkata, vaikka sillä on pää pilvissä ja käsi duunarin lompakolla.
Vihreiden immuniteetti on kentällä kaikkein näkyvin epätasapaino. Perussuomalaispilkka ja -viha on tuore ilmiö, mutta tullut kai jäädäkseen.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Puheenaiheita mediasta ja sen ulkopuolelta.
Lue kaikki Päivitys -jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Henri K. kirjoitti:
Suomalaisen median suosiossa ovat, aina ja ikuisesti, naispoliitikot. Heidän virheitään ja hölmöilyjään piilotellaan viimeiseen saakka.