"Median murros" on alkanut muistuttaa Kummeli-sketsin Kanada-vastausta
Oletko kuullut median murroksesta? Aivan, siitä samasta murroksesta, joka on syynä siihen, että meikkimammutti L’Oreal suunnittelee siirtävänsä mainontansa yhä enemmän digitaaliseksi ja että Seiskaa julkaiseva mediatalo Aller aloittaa yt:t.
Median murrosta käytetään suvereenisti keppihevosena myös tapauksissa, joihin se ei kerta kaikkiaan liity.
Aika monet yt:t on vedetty ja tullaan vetämään läpi siihen vedoten, vaikka joissakin tapauksissa irtisanomisten syy on halu olla uskomatta sitä tosiasiaa, ettei lehtibisneksellä enää tahkota samanlaisia voittoja kuin aikaisemmin.
Ihmettelen, ettei median murroksella ole vielä selitetty mummoni pätkivää digiboksia, yhtenä aamuna ilmestymätöntä Hesaria tai sitä, miksi aamuradiot ovat niin ärsyttäviä. Tai no, seuraava lainaus on elokuun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Kuukautinen-kolumnista:
”Nythän on se aamu, kun printtimedia on kuollut ja Hesarin Kuukausiliitteen tilalla on aamushow, studiossa Jurtsi, Anni ja Makkonen.”
Vaikka ”median murros” on alkanut muistuttaa Kummeli-sketsin Kanada-vastausta, on tietenkin asioita, joihin se liittyy hyvin olennaisesti.
Esimerkiksi siihen, että kolme Helsingin Sanomien esimiestä - toimituspäälliköt Reetta Räty ja Paula Salovaara sekä kehityspäällikkö Ville Blåfield - irtisanoutui 25. heinäkuuta ja päätti ryhtyä yrittäjiksi.
Lähtö kertoo ainakin siitä, että isot talot ovat hitaita reagoimaan muutoksiin ja näihin murroksiin vaikka niihin aina leikkauksia tehdessään vetoavatkin. Osaavat ihmiset tekevät omat ratkaisunsa ja haluavat tehdä asioita omassa tahdissaan. Kyse ei ole mistään downshiftaamisesta.
En mitenkään usko, että median murros tarkoittaa sitä, että journalismi katoaa. Kiinnostavaa journalismia alkaa vain tulla muualtakin kuin lehtitaloista.
Alalla on jo nyt erittäin nimekkäitä ja palkittuja freelancereita. Kyllä heille lehtitaloissa töitä olisi. He ovat vain päättäneet tehdä jotakin kiinnostavampaa.