Päivin piinaviikot: suosio sataa perussuomalaisten laariin

Profiilikuva
koti
Teksti
Leena Sharma
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koti, uskonto, isänmaa.

Niiden piti siivittää kristillisdemokraatit lentoon. Puolue avasi eduskuntavaalikampanjansa jo viime marraskuussa kolmella oikeistolaiseen ja konservatiiviseen maailmankuvaan tiukasti hitsautuneella sanalla. Toisin kävi. Kristilliset varastivat kokoomuksen tunnukset, mutta Timo Soini varasti ne paremmin. Ja nyt, kuten poliittisessa kielenkäytössä hoetaan, puheenjohtaja Päivi Räsänen joutuu seuraamaan sivusta, kun suosio sataa jonkun toisen laariin.

Soini saa vastustaa aborttia, naispappeutta ja homoja. Perussuomalaisten gallup-kannatuksen perusteella lähes viidesosa suomalaisista vastustaa niitä myös tai ei ainakaan välitä siitä, että Soini vastustaa. Mutta kun Päivi Räsänen tekee samaa, miten käy? Oma eduskuntaryhmä, jo valmiiksi vaatimattoman kokoinen, sulaa alta.

Ensimmäisenä mitta täyttyi ex-puheenjohtaja Bjarne Kallikselta, joka ilmoitti, ettei asetu ehdolle huhtikuun vaaleissa. Se on menetys koko kansanedustuslaitokselle, sillä Kallis on ollut yksi eduskunnan parhaista puhujista.

Kallis perusteli päätöstään sillä, että kristilliset ovat provosoituneet asioista, joilla ei ole suurtakaan merkitystä yksityiselle ihmiselle – samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja sen sellaisesta. Oikeasti tärkeät teemat, kuten tuloerojen kasvu, ovat jääneet homovouhotuksen jalkoihin. Toisenlaisella politiikalla kristillisdemokraatit voisivat olla nosteessa perussuomalaisten sijaan.

Sitten kytkintä nosti kansanedustaja Kari Kärkkäinen, joka oli tunnustellut loikkaamismahdollisuuksia myös muihin puolueisiin. Argumentit olivat samat: kristillisdemokraatit on muuttunut uskontopuolueeksi ja moraalinvartijaksi, vaikka olisi pitänyt profiloitua köyhien ystäväksi.

Kalliksen ja Kärkkäisen tympääntymisen ymmärtää. Kampanja-avajaisissa Räsänen julisti tärkeimpänä teemana perhearvoja ja kantoi huolta uskonnon opetuksen asemasta. Toki myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja euroalueen velkakriisi mainittiin, mutta ne hautautuivat moraalipuheen alle.

Toisaalta on vaikea nähdä, että kristillisdemokraatit olisivat nousseet millään politiikalla äänestäjien suursuosikiksi. Perussuomalaisuus kuulostaa juurevalta ja rehdiltä, kristillisdemokraattisuus poliittisuskonnolliselta sekametelisopalta.

Ei ole Räsäsen vika, etteivät suomalaiset halua hänestä omaa Sarah Paliniaan – Timo Soinissa heillä on jo sellainen.