Kansanedustaja Hanna-Leena Hemming: Tästä syystä naisjohtoiset yritykset pärjäävät paremmin

Profiilikuva
johtajat
Teksti
Hanna-Leena Hemming
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Naisten osuudesta pörssiyhtiöiden hallituksissa ja naisten miehiä matalammista tuloista on keskustelut laajasti viime aikoina. Asiaan on tarttunut myös Euroopan unionin komission varapuheenjohtaja Viviane Reding, joka on ilmoittanut harkitsevansa sukupuolikiintiöiden esittämistä vauhdittaakseen naisten nousua hallituspaikoille.

Naisten lukumäärästä ja naiskiintiöistä yritysten hallituksissa keskusteltaessa olemme kuitenkin ajautumassa sivuraiteelle.

Pelkkä lukumääriin tai prosenttiosuuksiin keskittyvä keskustelu aliarvioi naisten osaamista ja miehiä parempaa koulutustaustaa sekä erilaista johtamistyyliä, eikä siksi se ole rakentavaa. Keskustelun osapuolet hautautuvat syvemmälle poteroihinsa niin kauan kuin sisältökeskustelu on käymättä. Huomio tulisikin suunnata osakkeenomistajien etuun ja yrityksen taloudelliseen hyötyyn, sillä tutkimukset paljastavat selvän positiivisen yhteyden naisjohtoisten yritysten ja paremman kannattavuuden välillä.

Suomalaisten asenteet työtä kohtaan ovat muuttuneet perustavanlaatuisella tavalla. Viimeisimpiä arvo- ja asennetutkimuksia lukiessa käy selväksi, ettei työ enää riitä aktiivi-ikäisten pääasialliseksi elämänsisällöksi. Ihmiset arvostavat vapaa-aikaa, harrastuksia ja ystävyyssuhteitaan yhä enemmän ja haluavat panostaa niihin myös aikaansa.

Työhyvinvoinnin kehittäminen ja työstä nauttiminen ovat entistä tärkeämpiä seikkoja. Johtajien on kiinnitettävä niihin huomiota myös käytännössä, mikäli mielimme motivoida kansalaisia yhä pidemmille urapoluille. Kuitenkin työurien pidentäminen on keskeinen edellytys Suomen hyvinvoinnin säilyttämiseksi.

Miesjohtajien suosima autoritaarinen johtamistapa näyttää olevan riittämätön nyky-yhteiskunnan haasteiden ja kansalaisten muuttuneiden arvojen edessä. Työntekijöitä ei tulevaisuudessa motivoida valvontaa lisäämällä tai kyttäämällä kellokortin leimauksia. Uusia innovaatioita tuskin syntyy ilmapiirissä, jossa kyseenalaistaminen ja esimiesten haastaminen on ankarasti kielletty.

Joustavat työajat, mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön sekä mahdollisuudet erilaisiin perhevapaa- ja opintojärjestelyihin korostuvat tutkimusten mukaan naisten johtamissa yrityksissä. Näissä yrityksissä työntekijät myös viihtyvät paremmin ja ovat innovatiivisempia. Naisjohtajat myös hyödyntävät mieskollegoitaan paremmin koko yrityksen rekrytointipohjan.

Suomalaisten pörssiyritysten hallituksissa istuu pääosin suomalaisia miehiä. Vain 16 prosenttia hallituksissa toimivista on naisia, 18 prosenttia puolestaan ulkomaalaisia.

Suomen kokoisessa maassa naisten vähäinen osuus johtaa väistämättä siihen, ettei kaikkia parhaita kykyjä ole valittu mukaan päätöksentekoon. On perusteltua pohtia, kuinka hyvä asiakastuntemus on hallituksella, joka koostuu pääosin saman koulutuksen hankkineista keski-ikäisistä tai vanhemmista miehistä, jotka kaiken lisäksi asuvat muutaman neliökilometrin alueella.

Naisten osuus johdossa ja hallituksissa ei ole pieni sen vuoksi, että naiset olisivat epäpätevämpiä kuin miehet. Naisten vähäinen halukkuus johtopaikoille tuskin on myöskään este, sillä esimerkiksi kolmannella sektorilla naisjohtajia on 42 prosenttia.

Syy naisten vähyyteen johtuu pölyttyneistä asenteista ja siitä, ettei pätevien ja eteenpäin tahtovien naisten uraa rakenneta yrityksissä samalla tavoin kuin miesten. On selvää, ettei johtopaikoille ole tulemista, jos eteneminen on keskeytynyt jo uran alkupuolella.

Naisten miehistä poikkeavat johtamisominaisuudet on pantu merkille muun muassa puolustusvoimissa. Samoin valtionyhtiöiden hallituspaikkoja täytettäessä varmistetaan, että naisten osuus on vähintään 40 prosenttia.

Positiiviset tulokset puhuvat selvää kieltä – naisjohtoiset yritykset ovat esimerkiksi EVA:n vuonna 2007 toteuttaman laajaan yritysaineistoon perustuvan tutkimuksen mukaan 10 prosenttia kannattavampia kuin miesjohtoiset yritykset, senkin jälkeen kun esimerkiksi yrityskoko ja toimiala on otettu huomioon.

Elinkeinoelämän on viimein aika ryhtyä sanoista tekoihin. Yritysten on syytä pohtia tosissaan, kuinka ne saavat käyttöönsä parhaat mahdolliset kyvyt ikäluokkien pienentyessä ja suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tarvitaan selkeitä suunnitelmia naisten uramahdollisuuksien edistämiseksi. Kauniit puheet eivät auta.

Jos yritykset eivät itse tartu mahdollisuuteen parantaa tulostaan, voidaan asiaan puuttua myös lainsäädännön kautta.

Hanna-Leena Hemming
Kirjoittaja on kansanedustaja (kok).