Hallituksen energiapaketin mielekkyys riippuu sen toteuttamistavasta, kirjoittaa Paavo Lipponen.
Ydinvoimalat rakennettaneen, mutta uusiutuvan energian tuotannon polkaiseminen vauhtiin suuressa mittakaavassa takkuilee varmasti. Suomen tulevaisuuden kannalta niin sanottu risupaketti merkitsee jälleen uusien voimavarojen siirtämistä alkutuotantoon, jossa niitä on jo ennestään liikaa. Näin talouttamme viedään alhaisemman tuottavuuden suuntaan.
Ministeri Mauri Pekkarisen energinen tour de force ansaitsee tunnustuksen poliittisena taidonnäytteenä. Kahden uuden ydinvoimalan ja uusiutuvan energian lisäämisohjelman kokonaisuus on varmasti paras mahdollinen ratkaisu ottaen huomioon hallituksen sisäiset voimasuhteet.
Suurimmat kauhuskenaariot avoimesta piikistä uusiutuvan energian kustannuksille torjuttiin. Paketin avaaminen eduskunnassa merkitsisi suurta riskiä kaikille osapuolille. Eduskunta voi halutessaan kuitenkin liittää hallituksen linjaukseen merkittäviä ehtoja.
Vihreät vastustavat hallituksessa ydinvoimaa hallitusneuvotteluissa saamansa erivapauden turvin. Eduskunnassa vihreät yrittävät myös keskustan ja kokoomuksen luvalla mellastaa vetääkseen muut mukaan moraaliseen rappioonsa. Puheenjohtaja Anni Sinnemäelle ydinvoima on enää vain ”yksittäinen kysymys” Smolnan lihapatojen äärellä.
Etukäteen oli selvää, että yksi lupa heltiää Fennovoimalle. Se on poliittisesti välttämätöntä, jotta turvataan keskustan kannatus lisäydinvoimalle. Toisaalta TVO:lle ei voitu olla antamatta lupaa, koska sen hakemus on niin vahva loppusijoituksineen. Myös hankkeen rahoitus on turvattu.
Fortumin jättäminen tässä vaiheessa ilman lupaa on epäoikeudenmukaista, sillä Loviisan kahden yksikön korvaaminen yhdellä uudella on joka tapauksessa edessä 2020-luvulla. Fortumia ei voi kohdella huonommin kuin ulkomaista yhtiötä. Periaatteessa uudet voimalat tulisi sijoittaa nykyisille laitospaikoille, joissa on myös ydinjätteen loppusijoitukseen sopiva kallioperä.
Hallituksen rajoittuminen 10-15 vuoden tavoiteaikatauluun johtuu pelkästä poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Sekä energia- että ilmastopoliittisesti olisi järkevintä toimia nyt vähintään 20 vuoden tähtäyksellä. Nyt tehdyllä ratkaisulla Suomessa on 2020-luvun alussa seitsemän ydinvoimalaa.
Jos Fortum aikanaan saa luvan, Suomessa on kuusi ydinvoimalaa vuonna 2030, siis juuri sen yhden verran enemmän, minkä monet poliitikot olisivat valmiit hyväksymään. Jos nyt hyväksyttäisiin vain yksi, olisi mahdotonta korvata näin menetettävät 14 terawattituntia päästötöntä energiaa.
Suomi voi hyvin saavuttaa sähkön omavaraisuuden 2020-luvulla olettaen, että Loviisan laitokset voidaan korvata yhdellä suurella ydinvoimalalla. Parhaimmassa tapauksessa sähköä riittäisi myös vientiin. Loogisesti: jos emme vie, tuomme sähköä.
Markkinoiden tiukentuessa ja hintojen noustessa sähkön viennistä pidättyminen olisi sulaa hulluutta. Ydinsähkön tuotantokustannukset ovat - pääomakustannukset mukaan lukien - pitkällä aikavälillä niin paljon alhaisemmat, että vienti olisi erittäin kannattavaa. Vai haluammeko, että Ruotsi rahastaa meitä ydinsähköllään?
Epävarmuus sähkön omavaraisuudesta sisältyy uusiutuvan energian pakettiin. Tuulivoiman lisäystavoite voi toteutua, mutta sähkön saatavuus riippuu säätövoiman lisäyksestä. Se puolestaan on vielä avoin kysymys. Samoin puun energiakäytön valtavaan lisäykseen liittyy kysymysmerkkejä.
Ilmastopoliittisesti puun polton lisääminen on kyseenalaista. Hiilidioksidi vapautuu poltettaessa heti, minkä lisäksi syntyy pienhiukkaspäästöjä. Paljon ekologisempaa on käyttää puu jalostukseen, jolloin hiilidioksidi pysyy huonekaluissa tai paperissa kunnes ne on loppuun asti kierrätetty. Selloprosessissa puusta tehdään bioenergiaa, mistä johtuen puunjalostus tuottaa 70 prosenttia Suomen uusiutuvasta energiasta.
Kaikkein järkevintä olisi tukea metsäteollisuutta ja sen bioenergiatuotantoa. Niin tekee Yhdysvallat, mutta tässäkin asiassa Euroopan unionissa mennään hölmöläisten mukana. Mikä estää Suomea tukemasta mielekkäintä bioenergian tuotantoa? Se olisi ilmastopoliittisesti kestävää, mitä puun polttaminen ei ole.
Merkittävän ja kestävän kehityksen mukaisen energiantuotantomahdollisuuden, arviolta neljä terawattituntia, tarjoaa jätteiden polttaminen. Ruotsissa on rakennettu jo 9 terawattitunnin verran jätteenpolttokapasiteettia.
Suomessa jäteruletista aiheutuu kunnille suuria, yhä kasvavia kustannuksia. Sairaalajätettä esimerkiksi raijataan turhaan Riihimäen polttolaitokselle. Menettääkö julkinen sektori sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvittavia tuloja vain siksi, että yksityinen pörssiyhtiö lobbaa niin tehokkaasti saadakseen rahastaa meitä kaikkia?
Suomi joutuu kesäkuun loppuun mennessä jättämään EU:lle ohjelman, jossa sitoudutaan kasvattamaan uusiutuvan energian käyttöä yli kolmanneksella nykyisestä 28,5 prosentin osuudesta. Hallituksen johto vastaa siitä, että EU:ssa mentiin keväällä 2007 kuin lampaat teuraalle, suorastaan hurraten, hyväksymään täysin ilman asiallista valmistelua EU:n tavoitteeksi uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Unioniin mentiin hyväksymään hölmö päätös ja nyt selitetään, että ”kun EU vaatii”.
Heinäkuussa on hyvä katsoa, mitä muut jäsenmaat esittävät päästäkseen EU:n niille asettamaan tavoitteeseen. Olen varma siitä, että suuri joukko jäsenmaita ei edes yritä, vaan monet turvautuvat Kreikan tapaiseen sovellettuun kirjanpitoon. Sellaisen pitää loppua, sillä muuten Suomen kaltaisille asiansa hoitaville maille tulee vielä raskaampi taakka.
Teksti Paavo Lipponen
Paavo Lipponen (sd) on entinen pääministeri ja TVO:n pääomistajan Pohjolan Voiman neuvonantaja
Kuvitus Outi Kainiemi
Paavo Lipponen , uusiutuva energia
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Vihreiden tuore energiaesitys on älyllisen epärehellisyyden ja ympäristövastuuttomuuden huippu. Hiilen ja lämmitysöljyn tupruttelu jatkuisi entiseen tahtiin. Ilmeisesti ”hyvän asian” eli ydinvoiman vastustamisen eteen saa ja täytyy tehdä mitä tahansa.
Nimimerkki ”Näin on” on aivan oikeassa. Ilmastonmuutos ja sen vaatimat hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ovat tehneet. ydinvoiman vastustamisesta pahimmanlaatuista taantumuksellista ympäristörikollisuutta. Joko upotat ydinjätteen kallioon tai pakotat miljoonat ympäristöpakolaisiksi.
”Kaikkein järkevintä olisi tukea metsäteollisuutta ja sen bioenergiatuotantoa. Niin tekee Yhdysvallat, mutta tässäkin asiassa Euroopan unionissa mennään hölmöläisten mukana. Mikä estää Suomea tukemasta mielekkäintä bioenergian tuotantoa? Se olisi ilmastopoliittisesti kestävää, mitä puun polttaminen ei ole.”
Näin puhuu teollisuuden ääni. Totta kai jos metsäteollisuudelta kysytään, niin järkevintä on raijata puu tehtaaseen poltettavaksi. Risuja ei saa polttaa, koska se sulkee teollisuuden pois, kun poltto voidaan tehdä kunnallisessa tai yksityisessä (kauko-)lämpövoimalassa
Huonekaluista puhuminen
on hölmöä. Sahatavarasta valtaosa menee rakentamiseen ja vientiin.
Kannattaa muistaa, että risujen polttaminen ei ole teollisuudelta pois, päin vastoin, risujen hyödyntäminen parantaa hakkuiden kokonaistaloudellisuutta ja varmistaa että tukkipuutakin kaadetaan.
On myös tärkeää että Suomen metsänomistus pysyy laajojen joukkojen käsissä, koska keskittynyt metsänomistus tarkoittaa suuria hakkuuaukkoja ja voimaperäistä, ympäristöä tuhoavaa metsätaloutta. Pienmetsänomistajankin on vaikea hoitaa metsää asianmukaisesti, koska hakkuupuolella ei ole kilpailua. Suuret yhtiöt antavat ota tai jätä -tarjouksia.
Lipponen on maanpetturi.
Hän kävi Vaasan ruotsalaisella klubilla puhumassa ja sanoi sen jälkeen Vasabladetille haastattelussa, että:
”Suomalaisuus on kauheaa”.
Hän oli laittanut käden sydämelleen ja sanonut, että on 3/4 ruotsalainen.
Lipponen on Svenska.nu:n keulahahmo ja hänestä suomalaisilla ei ole edes mitään identiteettiä,jos eivät hyväksy pakkoruotsia.
Vastuuttomuuden huippu eduskunta sääti maa-aineslain 1982-v. Tässä on ympäristörikos nähtävillä jota sisäministeriön poliisiosasto estää rikostutkimukset. Louhunnassa käytettiin laittomasti räjähdysaineita ja varastointi lupia ei pysty saamaan.
http://www.kotinet.com/veikko.tenkula/ilmakuva.html
Onko Suomi oikeusvaltio pihapiirimme tuhottiin räjähdysaineilla joka olisi kuulunut sisäministeriön valvontaan.
Hengenvaaralliset jätekivet n. 5 ha.jätettiin lupa-ehtojen vastaisesti pihapiiriimme ja lisäksi jätekivistä on ennakkopäätös EY- tuomioistuimen. Paatero estää ympäristörikoksen tutkimukset.
Poliisiylijohtajalla on monenlaista suojeltavaa, että rikoksia ei tutkittaisi. Mikä on keino, että Paatero tapahtuneeseen rikokseen saadaan puuttuun? Hänen virkatehtävä ei ole estää rikoksen paljastumisia.
Kaivannaisjätteet
Kaivannaistoiminnassa syntyy suuria määriä pinta- ja irtomaata, sivukiveä ja rikastushiekkaa, jotka luokitellaan käytöstä poistettuina kaivannaisjätteiksi. Kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa säännellään yhteisön direktiiviin 2006/21/EY perustuvin, lähinnä ympäristönsuojelulakiin ja maa-aineslakiin sisältyvin erityissäännöksin.
http://www.kho.fi/paatokset/17968.htm:
KHO:2002:82 Antopäivä 25.11.2002
Vuosikirjanumero KHO:2002:82
Taltionumero 3055
Diaarinumero 2079/4/96
3.2. Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyyntö:
Korkein hallinto-oikeus on asettanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vastattavaksi seuraavat kysymykset:
”Onko tarvekivenlouhinnassa syntyvää sivukiveä pidettävä jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin direktiivi on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY, 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuna jätteenä ottaen huomioon seuraavat seikat a-d ?
3.3.2. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu
Näillä perusteilla Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ratkaissut korkeimman hallinto-oikeuden 31.12.1999 tekemällään välipäätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:
1) Tarvekiven louhinnassa syntyvän, mahdollista myöhempää käyttöä varten varastoidun ja toistaiseksi alueelle jäävän sivukiven haltija hävittää tai aikoo hävittää sivukiven, minkä vuoksi sitä on pidettävä jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/442/ETY tarkoitettuna jätteenä.
Kivilouhimot ja murskaamot eivät noudata ko. lakeja. Räjähdysaineen käyttö ja varastointi ovat luvanvaraista toimintaa, mutta kun räjähdysainelainsäädäntö ei anna toiminnalle mahdollisuutta, sivuutetaan ilmoitusvelvollisuus ja luvanvaraisuus. Samoin jätetään ympäristöriskit selvittämättä. Ympäristösuojelulaki 2000/86 ja ympäristösuojeluasetus 2000/169 edellyttää huomioimaan kemikaalit ymp.luvassa, räjähdysaineiden käytöstä, varastoinneista, päästöistä ja ympäristövaikutuksista. Myös pelastussuunnitelma pitäisi laatia, kun teollinen käsittely ja varastointi ovat laajamittaista.
LUVANVARAISUUS
23§
”Vaarallisen kemikaalin laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain turvatekniikan keskuksen luvalla. Toiminnanharjoittajan tulee hakea edellä tarkoitettua lupaa turvatekniikan keskukselta. Hakemuksessa on esitettävä tiedot ja selvitykset suunnitellusta toiminnasta ja turvallisuusjärjestelyistä.”
(Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390)
LUPAMENETTELY 17§
Teollista käsittelyä ja varastointia koskeva lupahakemus
”Lupaa kemikaalien laajamittaiseen teolliseen käsittelyyn ja varastointiin haetaan kirjallisella hakemuksella turvatekniikan keskukselta.”
(Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 29.1.1999/59)
2.5.2 Räjähdeasetus (473/1993)
Asetuksen 76 §:ssä velvoitetaan toiminnanharjoittajaa ilmoittamaan poliisille kaikista räjäytystöistä lukuun ottamatta vähäisiä räjäytystöitä. (Lain mukaan vähäinen räjäytystyö on 1kg kerralla max. 25kg/vrk.)
2.5.3 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdystarvikkeista (130/1980)
Tässä päätöksessä edellytetään, että räjähteet varastoidaan työmaalla ja muussa tilapäisessä varastoinnissa standardin SFS 4397 tai SFS 4398 mukaisesti rakennetuissa ja varustetuissa varastoissa tai TUKESin tyyppihyväksymissä muissa varastosuojissa.
Päätöksessä velvoitetaan työmaalla käytettävien tilapäisten räjähdevarastosuojien osalta noudattamaan valtioneuvoston päätöksen (410/1986) vaatimuksia suojaetäisyyksien osalta.
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) ja sen alemman asteisten säädösten noudattamista valvovat Turvatekniikan keskus sekä poliisi ja pelastusviranomainen. Turvatekniikan keskus valvoo työmaalla tapahtuvaa räjähteiden tilapäistä varastointia myöntämällä varastointilupia ja tekemällä niiden käyttöönottotarkastuksia.
Kemikaalisäädökset käsittävät lain vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisesta käsittelystä (390/2005) sekä asetuksen vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja turvallisesta varastoinnista (59/1999). Nämä säädökset perustuvat suuronnettomuusvaaran torjuntaan koskevaan SEVESO II-direktiiviin (EY/105/2003), jota Suomikin on sitoutunut noudattamaan.
Kivilouhimot ja murskaamot sivuuttavat em. lait. Maa-aineslain 3§ kieltää ehdottomasti vaaran aiheuttamisen. Ko. yritykset sivuuttavat koko lain säädännön. Ministeriön virkamies Risto Aurola (KHO:n lausunnon antaja) tulee kunnanvirkamiesten avuksi, ja tekevät lupahakemukset täysin väärillä ja virheellisillä tiedoilla. Esimerkiksi meidän tapauksessa louhimo sijaitsee asutulla alueella. Konsulttifirma teki louhimosta meluttoman. Räjähdysaineita ei ole luvissa huomioitu ollenkaan. Louhimon aiheuttamat tuhot ovat nähtävillä kotisivuillamme http://www.kotinet.com/veikko.tenkula/
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Hetkinen tilausta käsitellään.
Ei orsille kirjoitti:
Lipponen on aivan oikeassa