Uskonnonvapaus merkitsee uskonnon suojelemisen sijaan yksilöiden suojelemista, kirjoittaa Ilmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Mikko Joronen (HS 15.6). Hän pitää rikoslain uskonrauhan rikkomista vanhentuneena. Tuomitessaan Jussi Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan korkein oikeus katsoi hyväksi suojella uskonnon pyhiä asioita sananvapauden kustannuksella. Pelkäämme, että tämä tapahtuu yksilöiden suojelemisen kustannuksella.
Tähänastisessa keskustelussa on jäänyt huomiotta keskustelun kolmas, näkymätön osapuoli: vähemmistöjen vähemmistöt, jotka usein ovat naisia, lapsia tai seksuaalivähemmistöjä.
Normatiivisten uskonyhteisöjen sisällä he usein ovat vailla valtaa ja puolustuskyvyttömiä, ainoana aseenaan sanat ja looginen päättely, joita he käyttävät samaan tapaan kuin Halla-aho tuomitussa kirjoituksessaan. Halla-aho käytti tuomittuja hypoteettisia lauseitaan argumentoidakseen sananvapauden ja tasa-arvon puolesta ja kritisoidakseen syyttäjän toimintaa.
Korkein oikeus perustelee tuomiota täsmälleen samoilla argumenteilla, joita eri uskontojen valtaapitävät käyttävät vaientaessaan uskonyhteisöön kohdistuvaa kritiikkiä. Halla-aho sai tuomion vääristä arvoista, asenteista ja motiiveista. Näin myös uskontojen sisäiset kriitikot vaiennetaan, jos he poikkeavat liikaa yhteisesti hyväksytystä tulkinnasta. Onko vaarana, että ennakkopäätöksen todelliset kärsijät ovat toisinajattelijat, jotka usein puolustavat kaikkein heikoimpien oikeuksia?
Halla-ahon loogiset harjoitukset ovat teologeille ja feministeille tuttuja. Samanlaisia argumentteja käyttäen on puututtu kristillisen opetuksen sisältöihin ja käytäntöihin esimerkiksi tasa-arvon tai lasten oikeuksien näkökulmasta. Uskomusten kritisoiminen on yksinkertaisesti haitallisten ja ihmistä vahingoittavien uskomusten loogisten seuraamusten osoittamista.
Melkein aina se aiheuttaa pahaa mieltä, ja erityisesti räikeisiin lasten ihmisoikeusloukkauksiin kohdistuessaan se myös leimaa kohdetta. Pedofilia-asian käsittely vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on esimerkki tästä. Vähemmistöjen oikeuksia puolustavien näkökulmasta pyhien opinkappaleiden ja käytänteiden kritisointi näyttää helposti lestadiolaisia vastaan kiihottamiselta tai uskonrauhan rikkomiselta. Tämä perustuu harhaan uskonnosta yhtenä yhtenäisenä, yhteiskunnasta erillisenä järjestelmänä, jota harjoitetaan yksityisellä elämänalueella. Tällöin unohtuu uskonnon sisäisen dialogin lisäksi myös yhteiskunnan ja uskonnon välinen keskustelu.
Raskauttavin seikka Halla-ahon kannalta on korkeimman oikeuden mukaan hänen tietoinen loukkaamistarkoituksensa, sillä vilpittömän kritiikin esittäminen on sallittua. Uskonnollisten yhteisöjen sisäinen kritiikki vaiennetaan usein aivan samalla argumentilla. Asiasta käytetään myös toisenlaisia nimityksiä, kuten ”puhuminen väärässä hengessä” tai ”arvosteleminen”, johon usein vielä lisätään henkilöön käyvä leima esimerkiksi kritisoijan rikkinäisyydestä, vihasta tai huonosta omastatunnosta. Sillä, mitä ihminen sanoo tarkoittavansa tai tavoittelevansa, ei ole merkitystä.
Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut käytössä hoitokokouksia, joissa liikkeen arvostelusta epäiltyjä kutsutaan kuulusteluihin, arvioidaan heidän motiivejaan, tarkoituksiaan ja vaaditaan parannuksen tekoa.
Blogissaan Halla-aho kertoo: ”Suurin osa syyttäjän minulle osoittamista kysymyksistä koski tavalla tai toisella sitä, mitä olen tarkoittanut sanoessani Illmanista sitä tai tätä.” Oikeudenkäynnissä Halla-aho on kertonut joutuneensa vastaamaan esimerkiksi seuraavaan kysymykseen: ”Mitä tarkoitit toivottaessasi Mika Illmanille hyvää päivänjatkoa?” Tuomion jälkeen julkisuudessa paheksuttiin Halla-ahon henkilökohtaista, omasta tuomiostaan, eriävää mielipidettä. Parannusta ei saatu, mikä aiheutti valtaisaa paheksuntaa, erityisesti poliitikoissa.
Tavallinen puolustautumisargumentti uskonyhteisöissä on, että enemmistö ei ole syyllistynyt väärinkäytöksiin. Myös Halla-ahon tuomiossa tekstistä irrotetun ja sensuroitavaksi määrätyn lauseen katsottiin loukkaavan ja herjaavan suomalaisia muslimeja. Tällä perusteella mihinkä tahansa uskonyhteisöön kohdistettu kritiikki saa julkisen vallan tuomion, jos kritiikki sivuaa uskontokunnan pyhinä pitämiä asioita. Räikeätkään ihmisoikeusloukkaukset eivät ole riippumattomia näistä pyhistä asioista.
Vähemmistöasema ei saa olla suoja kritiikiltä, sillä myös vallankäytön, kärjistäen uhrin ja sortajan, positiot ovat muuttuvaisia ja näkökulmasta riippuvaisia. Joko tai asetelman sijaan todellisuudessa on kyse vallan matriisista, jossa positiot vaihtelevat ja uhri voi olla myös sortaja riippuen asiasta, tilanteesta ja näkökulmasta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa taistellaan myös uhripääomasta ja sen tuomista eduista. Uhrin status joissakin asioissa ei kuitenkaan saa estää vastuuta toisissa asioissa, sillä silloin kärsivät heikoista heikoimmat, joilla ei usein ole mitään valtaa, edes omaan ruumiiseensa.
Uskontojen ”pyhän” suojeleminen ei kuitenkaan ole lainsäädännöllisesti yksinkertaista. Uskontojen sisällä käydään jatkuvasti keskusteluja, joissa uskontoon itsekin sitoutuvat henkilöt loukkaavat toisen saman uskonnon edustajan käsitystä pyhästä.
Kuten Elina Vuola kirjoittaa (HS 16.3.2006) erityisesti pyhiin kirjoituksiin perustuvat uskonnot ovat sidottuja jatkuvaan tulkintaan. Keskeistä on, kenellä on valta tulkita tekstejä ja mihin yhteiskunnallisiin ja eettisiin tavoitteisiin tulkinta liittyy.
Kun tuomioistuimet kriminalisoivat loogisten johtopäätösten tekemisen uskonnollisista uskomuksista, ne implisiittisesti antavat julkisen vallan hyväksynnän tietylle uskontulkinnalle. Mikä olisi ollut esimerkiksi islamin perinteisiä näkemyksiä naisen asemasta kritisoineen syntyperältään somalialaisen Ayaan Hirsi Alin kohtalo Suomessa? Uskomukset, joita esimerkiksi naisten ja lasten puolustajat haluavat uudistaa, ovat usein juuri niitä ”pyhiä asioita”, joiden analyyttinen eritteleminen loukkaa uskonnollisia tunteita.
Kirjoitus julkaistu 24.7.2012 klo 12, muokattu 3.8.2012 klo 16.45.
Tässä Mikkolan ja Rantavuoen kirjoituksessa oli raikas annos tervettä järkeä poliittisen hysterian sameuttamaan julkiseen keskusteluun.
Hatun noston arvoista tekstiä. Valitettavasti tämä ei vain muuta oikeuden päätöstä, eikä johda muuhun kuin ehkä tämän kirjoittajan leimaantumiseen Halla-Ahon puolestapuhujaksi . Kaiken kaikkiaan rohkea kirjoitus tämän päivän Suomassa. Sananvapaus on vaarassa jäädä toisarvoiseksi poliittisen pelin kovennuttua Suomessa. Olen tosin varma, että jos joku nykyisen hallituspuolueen poliitikko kirjoittaa vastaavanlaiseksi katsotun loukaavan tekstin, esimerkiksi vaikka juutalaisuudesta tai kristinuskosta. Tulemme näkemään, että mitään ei tule tapahtumaan.
”Kuka tulkintaa saa tehdä, kenellä on valta ja minkälaisiin laajempiin yhteiskunnallisiin ja eettisiin tavoitteisiin tulkinta sidotaan? Kun tuomioistuimet kriminalisoivat loogisten johtopäätösten tekemisen uskonnollisista uskomuksista, ne implisiittisesti antavat julkisen vallan hyväksynnän tietylle uskontulkinnalle.”
Halla-Ahon tapauksessa oikeus nimenomaisesti ei lähtenyt tekemään mitään uskonnollista tulkintaa. Halla-Aho nimitti Muhammedia pedofiiliksi. Muhammed on islamissa pyhänä pidetty hahmo. Kenen tahansa nimittäminen pedofiiliksi on loukkaus tätä kohtaan. Siispä Halla-Aho loukkasi sitä
mitä uskonnossa pidetään pyhänä.
Jos oikeus olisi ottanut huomioon sen, miten Muhammedin avioliittoja kuvataan islamilaisissa kirjoituksissa, tai mitä jotkut tämän päivän imaamit sanovat, olisi oikeus nimenomaisesti hyväksynyt tiettyjä teologisia tulkintoja.
Ongelmana on nykyinen uskonnonvapauslaki ja sen ”jumalanpilkkapykälä”. Kuten Tuomiojakin taannoin kommentoi Halla-Ahon tuomiota, uskonnonvapauslakia pitäisi ehkä tarkistaa.
Eipä tuo tietenkään ole helppo ongelma. Vertauksena, ajatellaan että kristitty pappi kuvaisi juutalaisia ”jeesuksenmurhaajina” (kuten Luther kuvasi). Tällä on varsin vankka tausta kristillisessä teologiassa. Oikeus ei kuitenkaan ottaisi kantaa teologisiin tulkintoihin, vaan näkisi vain että ihmisryhmää kutsutaan murhaajiksi, joka on selvästi kiihottamista kansanryhmää vastaan. No näitä argumentteja käytettiin paitsi Lutherin aikaan, myös 1930-luvulla. Hyvin ongelmallista, seuraukset hyvin vakavia.
Mutta niin, niinpä vastaavia argumentteja on käytetty poliittisista liikkeistäkin 1930-luvun Saksassa ja sitä ennen ja sen jälkeen. Joskus näillä poliittisilla argumenteilla on suoritettu suoranaisia kansanmurhia. Poliittisten tunteidenkin loukkaaminen satuttaa. Mutta eipä poliitikkojen kritisointia silti ole vielä kielletty lailla. Ehkäpä distkriminanttina on, että toisin kuin etninen ryhmä, sekä poliittinen että uskonnollinen vakaumus ovat tahdonalaisia asioita, joihin pystyy ja joihin pitää saada pystyä vaikuttamaan argumenteilla.
Tuo edellä esitetty pelko ”Halla-ahon puolestapuhujaksi” leimautumisesta kertoo kuinka pitkälle mccarthyismi on Suomessa päässyt.
”Kun tuomioistuimet kriminalisoivat loogisten johtopäätösten tekemisen uskonnollisista uskomuksista…”
Ei. Vaan kriminalisoitiin sellaisen henkilön haukkuminen pedofiiliksi, joka mitä ilmeisimmin ei ole pedofiili. Valheiden levittely ei ole mitään ”kritiikkiä”.
Kiitos kommenteista!
Tuomioistuimen päätös löytyy googlettamalla verkosta, samoin kuin H-A:n alkuperäinen kirjoitus. Asia olisi huomattavasti selkeämpi, jos KO:n perusteluna olisi ollut väärien tietojen tai valheiden levittäminen. Ikävä kyllä pääperusteluna oli loukkaamistarkoitus, jolla voidaan sopivasti kontekstualisoimalla vaientaa mikä tahansa kritiikki. Tämän ongelman KO yritti kiertää lisäämällä sallivansa asiallisen kritiikin, mutta edelleen sama ongelma jää.
Halla-ahon varsinainen rikos taisi olla pyhän syyttäjälaitoksen arvostelu. Uusi rikos oli, kun hän arvosteli vähintään yhtä pyhän oikeuslaitoksen tekemää päätöstä. Suomessa julkinen sana pitää kokemukseni mukaan erehtymättöminä ainakin Korkeinta Oikeutta ja Suojelupoliisia. Näiden arvostelu on siis rikos tai ainakin suuri synti.
Lähes aina tuomitut ovat tyytymättömiä saamaansa tuomioon ja se heille suotakoon. Eiköhän sanan vapauteen kuulu oikeus arvostella vaikka kärkevästikin, kunhan ei valheellisilla perusteilla.
Kiitos kommenteista minunkin puolestani. Tässä nyt linkki vielä tuohon tuomittuun blogiin, jonka sisältö on nyt tässä vielä ymmärrettävissä.
http://halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mika lle.html
Kirjoituksessa puhutaan lasten oikeuksien puolesta, mutta puhuuko Halla-aho itse lasten oikeuksien puolesta?
”Kyllä-vastauksia kertyi eniten perussuomalaisille. Heistä tunnetuimpana tukistamisen sallisi Jussi Halla-aho.
- Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että lapsen (tai kenenkään) pahoinpitely on tuomittavaa, mutta en pidä tukistamista kasvatustilanteessa pahoinpitelynä, Halla-aho kommentoi vaalikoneessa.”
http://www.iltalehti.fi/vaalit/2011033013459084_vl.shtm l
Tukistaminen on kajoamista lasten ruumiilliseen koskemattomuuteen. Se on pahoinpitelyä. Piste.
Ja jos tukistamista pidetään sallittuna kotona lasten kasvattamisessa, niin mikseivät myös opettajat kouluissa ja esimiehet työpaikoilla voisi käyttää sitä?
Tämä kirjoitus on yritys keskustella KO:n tuomiosta ja sen perusteista. Se mitä kukaan yksittäinen ihminen sanoo tai on mieltä, ei ole millään tavalla verrannollista siihen, mitä KO:n päätös ja sen perusteet ovat ja merkitsevät. Eiköhän Halla-ahon sanomisista, puhumattakaan hänen motiiveista, ole keskusteltu jo ihan riittävästi ihan korkeimmalla mahdollisella taholla?
Halla-ahon nimen mainitseminen saa aina liikkeelle mielenterveyshaasteelliset vihaspammaajat.
Kirjoituksessahan kuitenkin käsitellään lasten oikeuksia ja lasten ihmisoikeusloukkauksia.
”Halla-ahon loogiset harjoitukset ovat teologeille ja feministeille tuttuja. Samanlaisia argumentteja käyttäen on puututtu kristillisen opetuksen sisältöihin ja käytäntöihin esimerkiksi tasa-arvon tai lasten oikeuksien näkökulmasta.”
”Melkein aina se aiheuttaa pahaa mieltä, ja erityisesti räikeisiin lasten ihmisoikeusloukkauksiin kohdistuessaan se myös leimaa kohdetta.”
Itsehän pidän kirjoitusta täysin aiheellisena ja olen myös henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Suomen laissa kohta uskonrauhan rikkomisesta on vanhentunut. Kaikkien uskontojen kritisoimiseen - erityisesti niiltä osin kun ne rikkovat ihmisoikeuksia - tulee olla oikeus.
Halla-ahon loogisten harjoitusten liittäminen lasten oikeuksiin tuntuu kuitenkin hieman erikoiselta niin kauan kuin Halla-aho itse ei lasten oikeuksia kunnioita.
Toisin sanoen, Halla-aho kritisoi toisen kulttuurin tapoja rikkoa lasten oikeuksia samaan aikaan kun rikkoo niitä itse. Kyse on kaksinaamaisuudesta, olkoonkin niin, että tukistaminen on pahoinpitelynä lievemmästä päästä. Ihmisoikeusloukkaus se on tästä huolimatta.
Hypocrisy, kiitos kommenteista ja kiva kuulla, että pidät kirjoitustamme aiheellisena. Pyydän kuitenkin: luepa uudelleen edellinen kommenttini. Yritämme kriittisesti tarkastella tätä tuomiota ja sen perusteita. Ei ole tarkoitus tarkastella Halla-ahoa, ns. halla-aholaisuutta, perussuomalaisuutta tai lasten ihmisoikeusloukkauksia yleisinä ilmiönä. En oikein pysty selvemmin sanomaan, mistä tässä kirjoituksessa on kyse. Ehkäpä joku toinen pointin ymmärtänyt voi vielä selventää. Ilmeisesti heitäkin on?
Huomaan toistuvasti ihmisten, jotka pitävät tuomiota hyvänä (joskin useimmat tuntuvat silti hieman
nolostelevan jumalanpilkkapykälää), vievän keskustelua Halla-ahon persoonaan, puolueeseen (johon hän ei kuulunut kirjoittaessaan tuomittua tekstiä) tai muihin sanomisiin. Tämä on tietenkin jokaisen argumentointia ymmärtävän näkökulmasta ongelmallista. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille - myös niitä rikkoville. Esimerkiksi kaksinaamaisuus ei poista tätä velvoitetta tai oikeuta väärin kohtelua. Ja kukapa meistä ei olisi?
Tämä kaikki sekoittaa keskustelua. Analyyttinen ote jää ja tunne saa vallan. Persoonan leimaaminen on erilaisille yhteisöille nopea tapa selvitä ”ongelmasta”, mutta ikävä kyllä loppupelissä huonoilla seuraamuksilla. Päämäärä ei koskaan, tai lähes koskaan, oikeuta keinoja, sillä onhan päämääränämme yhteisönä oikeat keinot. Onhan?
Annele ja Anne,
Asiassa on riidatonta se, että Halla-ahon väitteet koraanin sisällöstä tai muslimeista eivät pidä paikkaansa. Halla-aho levittää niitä edelleen tietäen niiden olevan valheellisia. Ei ihme, aina silloin tällöin joku vähän tyhmempi uskoo niihin. Kuten esimerkiksi te. (Kyllä, minäkin uskoin.)
Korkeimman oikeuden perusteluina päätökselleen uskonrauhan rikkomisesta on nimenomaan väärien tietojen ja valheiden levittäminen:
”Kysymys ei siten ole ollut pelkästään uskonnon ja siihen liittyvien ilmiöiden asiallisesta arvostelusta kärjekkäitä, loukkaavia tai provosoivia ilmaisuja
käyttäen, vaan sen laatuisesta herjaavasta hyökkäyksestä islamia ja sen pyhänä pitämiä kohtaan, jonka johdosta muslimit ovat voineet perustellusti tuntea joutuneensa oikeudettoman ja loukkaavan hyökkäyksen kohteeksi.”
Avainsana tässä on ”herjaava”. Koska te ette näköjään tiedä mitä sana tarkoittaa, katsokaa se tietosanakirjasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Herjaus
Koko KKO:n päätös löytyy täältä: http://www.kko.fi/58715.htm
Kehoittaisin lukemaan sen ajatuksella. Jos tekstistä löytyy uusia sanoja, joiden merkitystä ette tunne, katsokaa googlesta tai kysykää lakimieheltä.
Oikeastaan. Teidän kannattaisi poistaa koko tämä blogimerkintä ja pyytää sen sijaan jotain lakikieltä paremmin tuntevaa avaamaan tuon KKO:n päätöksen selkokielelle tähän blogiin.
”Korkeimman oikeuden perusteluina päätökselleen uskonrauhan rikkomisesta on nimenomaan väärien tietojen ja valheiden levittäminen:”
KO:n tuomio perusteluineen on tässä: http://www.kko.fi/58715.htm
Pekka Pessi, missä kohtaa siellä sanotaan, että H-A levitti vääriä tietoja tai valheita?
Kun aikuinen mies tuntee seksuaalista halua yhdeksänvuotiaaseen esipuberteettiseen tyttöön, on määritelmän mukaan kysymys pedofiliasta. Tähän ei ole uskonnollisia poikkeuksia.
Pedolifiaa ei siis pyyhi pois se, että pedofiili on erityisen hurskas ”profeetta” tai että sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa on harjoitettu ”jumalan käskystä”.
^ Ymmärrätte varmaan pointin näppäilyvirheestä huolimatta. Alla kuitenkin korjattu versio kirjaimellisen lukutavan ystäville:
Kun aikuinen mies tuntee seksuaalista halua yhdeksänvuotiaaseen esipuberteettiseen tyttöön, on määritelmän mukaan kysymys pedofiliasta. Tähän ei ole uskonnollisia poikkeuksia.
Pedofiliaa ei siis pyyhi pois se, että pedofiili on erityisen hurskas ”profeetta” tai että sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa on harjoitettu ”jumalan käskystä”.
Ansiokas analyyttinen kirjoitus nostaa esille vähemmistöjen vähemmistöt sekä positioiden ja rasismikortin kierron. Tätä kiertoa omaa identiteettipolitiikkaansa harjoittavat poliittisesti korrektit toimijat eivät halua nähdä, koska tarkoituksena on toistamisella luoda itselleen pysyvä positio ja identiteetti suvaitsevaisena monikulttuurisuuden ja vähemmistöjen suojelijana. Pysyvän ”suvaitsevaisuus”position ja identiteetin uskottelu itselleen vaatii kuitenkin koko ajan rajoittamaan sananvapautta ja kieltämään sitä monimuotoisuutta, jonka suojelijana halutaan esiintyä. Monimuotoisessa maailmassa positio
hajoaa alta, niin suvaitsevaistolta kuin maahanmuuttokriitikoiltakin.
Näin käy reuna-alueilla niin poliittisen toiminnan vapauden kuin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudenkin suhteen. Esim. Saksassa äärivasemmistolainen rasismin vastainen järjestö nimeltään Berliinin antifasistinen vallankumouksellinen aktio (Die Antifaschistischen Revolutionären Aktion Berlin, ARAB) osoittaa nyt mieltä sen puolesta, että Kroatia ei saisi luovuttaa muuatta poliittista aktivistia ”kiduttajavaltio Turkkiin”. Onko tämä rasismin vastaista toimintaa, vai onko viime mainittu ilmaus päinvastoin rasistista vihapuhetta Turkin kanssa ja valtiota kohtaan?
Berliinin Kreutzbergin vaihtoehtoisessa gay pride –tapahtumassa mainitun järjestön homo-osasto (AG Schwule in der Antifaschistischen Revolutionären Aktion Berlin, SCHWARAB) torjui paperissaan jyrkin sanakääntein gay pride –liikkeeseen pesiytyneen ulkomaalaisvastaisuuden ja rasismin. Rasismin vastainen kulkue vie 200 000 ihmisen joukkovoimalla turkkilaistaustaisia trans-ihmisiä tanssimaan turkkilaistaustaisen väestönosan kaduille, pihoille ja aukioille. Kuka on sortaja ja rasisti: maahanmuuttajataustainen patriarkka tai uskonnuori, joko haluaa sortaa transseksuaaleja ainakin jos he tulevat heidän perheidensä asuinalueille; pääsoin valkoiset joskaan ei keskiluokkaiset rasismin vastaiset gay pride –mielensoittajat jotka menevät valtaamaan toiset katutilan; turkkilaistaustaiset transseksuaalit jotka menevät tahallaan provosoimaan hyvin tietäen että heidän omassa kulttuurissaan heidän annetaan elää jossakin virtsanhajuisessa marginaalissa sillä ehdolla että he pysyvät siellä?
Anne,
Klikkaa sitä ”Katso koko kommentti” -linkkiä sen mun tekstin perässä, se näyttää koko kommentin.
Anne,
KKO:n perusteluissa II-osan (Uskonrauhan rikkominen) kohdissa 21, 22 ja 23 kerrotaan H-A:n levittäneen vääriä tietoja ja valheita.
Kuten aimmin sanoin, avainsana on ”herjaava”. Se on lakikieltä. Sana löytyy tietosanakirjasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herjaus
Herjaus on sellainen kunnianloukkauksen laji, jossa väitetään valheellisesti jonkun tehneen jotain halveksuttavaa. Lievemmässä tapauksessa esitettävä väite on totuudenvastainen. Halla-ahon itsensä mukaan tämän tapauksen väitteet ovat valheellisia.
Pekka Pessi: linkkisi mukaan koko Herjaus-saanaa ei enää ole rikoslaissa, vaan puhutaan kunnianloukkauksesta. Jos Halla-aho olisikin tuomittu Mika Illmanin kunnian loukkaamisesta niin olisi ollut ehkä jotenkin rehellisempää. Sitähän Halla-aholta omien sanojen mukaansa kuulusteluissa tivattiinkin, että mitä tarkoitti kun toivotti Illmanille sitä tai tätä.
Joka tapauksessa ”väärä tieto tai valhe” ei ole synonyymi sanalla ”herjaus”.
Anne,
Sanan sisältö lakikielessä ei ole muuttunut, vaikka rikoslain pykälät, joissa se määritellään, eivät ole enää voimassa. Herjaaminen tarkoittaa edelleen samaa kuin ennenkin: kun joku herjaa, tämä esittää valheellisia tai totuudenvastaisia väitteitä, joiden mukaan kohde on tehnyt jotain halveksuttavaa.
Jos muuten olisit lukenut sen linkkaamasi KKO:n päätöksen, tietäisit, että sana ”herjaa” on kuin onkin rikoslaissa. Se on edelleen osa uskonrauhan rikkomisen määritelmää.
Suosittelen edelleen sen KKO:n päätöksen lukemista. Jos tekstistä löytyy lisää uusia sanoja, joiden merkitystä ette tunne, katsokaa googlesta tai ehkä mieluummin kysykää lakimieheltä. Eiköhän Otavalla ole niitä useampia.
Pekka Pessi:
Toki olin lukenut nuo ”herjaus”kohdat tuosta KKO:n päätöksestä. Juuri nuo päätöksen perustelut saivat minut tarttumaan tähän teemaan.
Sitä en tiennyt, että herjaus on ennen määritelty noin. Olisiko tuo herjaamisen määritteleminen valheellisten väitteiden esittämiseksi juuri poistettu sitten rikoslaista siitä syystä, että nuo kaksi asiaa eivät ole mitenkään synonyymejä yleisessä kielenkäytössä?
Halla-ahon tekstin joku voisi kokea herjaavaksi ja loukaavaksi, vaikka esitetyt väitteet sinällään olisivatkin totta. Tuossa KO:n perustelussa ei muistaakseni missään väitettykään,
että Halla-ahon väitteet olivat valheellisia, mieluumminkin tuomittavaa oli jo se, että jotkut ihmiset kokevat ne loukkaaviksi. Jos väitteet olisivat olleet tuomioistuimen mielestä selkeästi valheita, se varmaan olisi tullut sanotuksi.
Esimerkki vähemmistön vähemmistön asemasta:
http://www.youtube.com/watch?v=yl8g8S6F3do
Pikainen kommentti Pekka Pessille arjen kiireiden keskeltä. Ensinnäkin kiitos kommentista. Olemme kyllä lukeneet tuomion, ajatuksella. Tuokin tuntuu tutulta, että kannattaisi olla hiljaa jos ei ymmärrä ja kysyä viisaammilta. Tämähän se viesti usein on, kun joku on ns. väärää mieltä, nostaa esiin ikäviä näkökulmia - usein jo pelkkä kysyminen riittää. Tämä blogi nimenomaan on yritys argumentoida ja kysyä, herättää keskustelua. Argumentaation tason arvioiminen on muiden tehtävä ja sana on vapaa, myös lakiasiantuntijoille.
Emme ole ainoita, joita tämä tuomio mietityttää. Mielestäni on kiinnostavaa,
että oman rajoittuneet kokemusmaailmani mukaan tätä tuomiota ovat tarkastellen kriittisesti pilapiirtäjät (oman aikamme klovnit?) ja uskonnollista vallankäyttöä kokeneet. Alla linkki sananvapausjärjestö Effin kannanottoon liittyen Halla-ahon tuomioon. Lukemisen arvoinen sekin.
http://www.effi.org/uutiset/120615-effi-lain-tulee-suoj ata.html
Pekka Pessi kirjoitti: ”Asiassa on riidatonta se, että Halla-ahon väitteet koraanin sisällöstä tai muslimeista eivät pidä paikkaansa.”
En tiennyt ennen tämän keskustelun lukemista H-A:n väitteitä valheiksi. Jos tieto pitää paikkaansa, niin se on kiinnostava. Voisitko tarkentaa, mikä tuomitun blogikirjoituksen väite ei pidä paikkaansa ?
Minua kiinnostaisi tietää myös se, että jos väite korjataan oikeaksi niin muuttuuko sen tosiasiallinen sisältö. Tällä tarkoitan sitä, että jos H-A esimerkiksi väittäisi jotain löytyvän Koraanista mutta se löytyykin Hadith-kirjoituksista, niin väite on virheellinen
mutta korjauksen jälkeen viesti säilyy pääosiltaan entisen kaltaisena. Voisitko siis tarkenta väitettäsi H-A:n väitteiden perättömyydestä?
Luin myös KKO:n päätöksen perustelun kohdat 21, 22 ja 23. En löytänyt sieltä väitettä, että H-A olisi puhunut totuuden vastaisesti. Pessi, voisitko tarkentaa?
Kutsut kanssakeskustelijoitasi tyhmiksi 27.7.2012 klo 2:53 kirjoittamassasi kommentissa. Tämä on herjaavaa. Se voisi olla myös totta.
Viime aikojen keskustelussa on huolestuttavaa se, että uskonnottomien taholla tunnutaan yhä yleisemmin kyseenalaistettavan ns. positiivisen uskonnonvapauden hyväksyttävyys, näin siitä huolimatta, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset tunnustavat sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden oikeutuksen. Yksilön kannalta positiivinen uskonnonvapaus merkitsee täysi-ikäisen kohdalla oikeutta liittyä uskontokuntaan, erota sellaisesta ja vaihtaa uskontoa oman harkintansa mukaan. Alaikäisen asemasta on vanhemmilla oikeus päättää, tosin nuoren omaa päätösvaltaa Suomen lain mukaan asteittain
lisätään iän karttuessa. Jäsenyys yhteisössä tuo mukanaan sekä velvoitteita että oikeuksia. Velvoitteet jäsen on vapaaehtoisesti ottanut kannettavakseen, oikeuksia ja puhevaltaa yhteisön sisäiseen päätöksentekoon taas ei voi vaatia olematta jäsen. Uskonnollisen statuksen muutos ei kuitenkaan saa aiheuttaa muuhun yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavia muutoksia, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Uskonnollisille yhteisöile positiivinen uskonnonvapaus merkitsee oikeutta itse päättää yhteisön opista ja seurakuntajärjestyksestä ulkopuolisten tahojen niihin puuttumatta. Ainoa rajoitus on, että jäseniltä ei saa vaatia yhteiskunnallisten lakien rikkomista. Jumalanpalveluselämää on saatava harjoittaa vailla painostuksen uhkaa. Oman aatemaailman tiedottaminen ulkopuolisille samoin kuin jäsenhankinta tulee saada toteuttaa samoin ehdoin kuin muutkin aatteelliset yms. yhdistykset toimivat. Näiden oikeuksien takaaminen kaikille uskonnoille ja myös ateisteille ei ole keneltäkään pois.
Tietysti Halla-ahon jutut ovat valeita. Tiesit sen itsekin, kun kerran aloit höpöttämään haditheista.
Ero koraanin ja hadithien välillä on vähän niin kuin vuorisaarnan ja kirkkoisien. Jos joku sovinisti menee väittämään, että vuorisaarnassa Jesse toteaa, että naisilla ei ole sielua, niin teesiä ei pelasta jonkun itsensäkuohijan kikkelinleikkauspohdinnoissaan heittämä juttu.
Mitä jos väite korjataan oikeaksi? Minä ehdotin tämän KKO:n poistettavaksi määräämän kohdan tilalle tällaista syöttiä:
”Islamin suhtautuminen pedofiliaan on kiistanalainen teologinen kysymys.”
http://junakohtaus.wordpress.com/2009/03/27/kun-kerran- syytteita-ruvetaan-jakamaan-niin/
Annele,
Kannattaa käyttää saarnastuolin tarjoamia mahdollisuuksia kun joku antaa sellaisen julistuspaikaksi, Otavalla on kuukausipalkkaisia lakimiehiä.
KKO:n päätös on tietysti monella tapaa ongelmallinen ennakkopäätökseksi. Käsittääkseni Halla-aho ei käyttänyt avustajaa, ainakaaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Syyttäjä ja oikeus pääsi jutusta turhan helpolla.
Effin kannanotto on tietysti mielenkiintoinen. Käsittääkseni Effin mukaan pykälä uskonrauhan rikkomisesta olisi aika päästää haudan lepoon koska muu lainsäädäntö antaa riittävän suojan. Tässä tapauksessa kyse olisi ilmeisesti pykälistä rasistista kiihoitusta vastaan, jollaista Halla-ahon Muhammed-kommentit luonnollisesti olisivat Effin kannattamassa muodossakin.
Pekka Pessi kieltää Shahih al-Bukharin صحيح البخاري arvovallan tavalla joka voitaneen tulkita jumalanpilkaksi.
Myös Shahih Muslim صحيح مسلم on yhtenevä Halla-ahon kirjoituksen kanssa.
Uskonnot ovat aikaansa sijoittuneita käsityksiä maailman synnystä ja siihen vaikuttavista tuntemattomsita voimista aikana, jolloin ei ollut luonnontiedettä, ei tunnettu geriatriaa eikä psykiatriaa. Organisaation kautta vanhentuneet opit ovat jääneet instituutioiksi, joiden avulla hallitaan sieluja. Uskontoja tulee saada arvostella vapaasti kuten mitä tahansa yhdistystoimintaa tai ideologioita, mutta saakoot uskovat pitää tilaisuutensa häiritsemättä eli menisi kokoontumisvapauden alle. Voisi myös olla niin, eteivät uskovat saisi häritä muita harjoittamalla haukkumista ja pelottelua maailmanlopulla tai toisinajattevien surmilla.
Kiitos kaikille kommenteista ja osallistumisesta keskusteluun!
KeramilaII, hieno kommentti! Rajoilta tosiaan aukee uusia näkökulmia ja yksinkertaistettu asetelma hajoaa.
ysahama, ehkäpä tosiaan on syytä huolestua. Itseäni hätkähdytti muistaakseni kesäkuussa Ilta-sanomissa ollut näkökulma saako uskoa tms. Siinä tehtiin huomioita siitä, kuinka poliitikkojen henkilökohtaiseen vakaumukseen suhtaudutaan median taholta.
Ihminen on ihminen.
Olkoon ihmisen syntyperä mikä tahansa, ei sen perusteella voi häntä pilkata. Jos hänellä on mikä tahansa ominaisuus, sairaus tai vamma, johon hän ei ole voinut vaikuttaa, on kaikki häneen kohdistuva arvostelu väärin. Toisin on minkä tahansa opitun asian suhteen. Olkoon kyseessä poliittinen mielipide, tavat, uskonnolliset opit, tiede, ja mitkä tahansa ”ylhäältä” annetut ja sanellut normit. Kaikkia niitä pitää voida arvostella ja kyseenalaistaa ilman, että sen takia voisi joutua syytetyksi ja tuomittavaksi.
Valitettavasti edellämainittu arvostelun vapaus ei koske fundamentalistisia
komentotalouksia, missä yritykset joko poliittiseen tai uskonnolliseen ”väärään” mielipiteenilmaisuun johtavat jopa kuolemantuomioon.
Tiede toimii siten, että mikä tahansa väite, teoria tai postulaatti alistetaan kaikkien tutkijoiden arvioitavaksi, raadeltavaksi. Jos väite kestää kaiken raatelun jopa vuosikymmenten ajan, voidaan sitä pitää melko vahvana totuutena, kunnes toisin ositetaan. Uskonnot eivät toimi näin, mihin tahansa ilmiöön voidaan antaa uskonnollinen selitys ilman, että sitä voitaisiin mitenkään testata. Uskotaan vaan, vaikka kuka sanoisi mitä.
Uskontoa pitää saada arvostella, kuten mitä tahansa mielipidettä. Mutta, uskontoa arvostelevaa ja sitä pilkkaavaa ei saa tuomita toisin kuin politiikkaa arvostelevaa henkilöä. Demokratiaan kuuluu, että politiikka ja poliitikkoja arvostellaan, jopa rajusti. Sitä muuten kutsutaan, demokratiaksi.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoituksia, jotka eivät jätä sanattomaksi.
Lue kaikki Eri mieltä! -jutut
Annele Rantavuori on sosionomi-diakoni (Amk) ja teologian kandidaatti, joka viimeistelee gradua feministisestä uskonnonfilosofiasta. Anne Mikkola,
PhD ja teologian ylioppilas, joka viimeistelee gradua Paavalin naisnäkemykseen liittyen.
Takso Mykke kirjoitti:
Uskomatonta. Kirjoittajat ovat kiinnostuneet feminismistä ja naisnäkemyksestä, mutta siitä huolimatta kirjoittavat tekstiä, joka on järkevää.